perjantai 20. joulukuuta 2013

Puhelinasiointiaksentti

Amerikkalaiset jaksavat vahdata maahanmuuttajien aksentteja. Joko niitä ihastellaan, niille naureskellaan, tai niiden poissaoloa ihmetellään. Kommentoidaan, joka tapauksessa. Itse olen kuulunut yleensä viimeisimpään joukkioon, vaikkakin niitä voitonriemuisia "Oh, you do have an accent!" -lausahduksiakin on kuultu.

someecards.com - I know my accent is a huge turn on.

Viisaammat ovat minulle kertoneet, että aksentit ovat rikkaus. Olen täysin samaa mieltä. Jo ihan siksi, etteivät alkuasukkaat oleta, että maahanmuuttaja välttämättä ymmärtää kaikki kulttuurisidonnaiset viittaukset (minä en ainakaan aina ymmärrä). Ja onhan se mukavaa, etteivät kaikki puhu justiinsa samalla tavalla! Tärkeintähän on, että asia tulee selväksi, vaikka sitten huitomalla, jos ei muuten.

someecards.com - I'm sorry if my accent is disappointingly American.

En ole koskaan yrittänyt tietoisesti hävittää aksenttia. Se on vain ajan saatossa kadonnut. Kirjoitan parempaa englantia kuin puhun, teen puhuessa typeriä kielioppivirheitä, joille sisäinen ikuinen englanninopiskelija pudistelee päätään, takeltelen jatkuvasti tiettyjen sanojen kanssa, mutta silti paikalliset eivät yleensä ainakaan heti arvaa, etten ole yksi heistä.

Mutta autapa armias, kun soitan jonnekin vähän virallisemalla asialla! Tönks tönks tönks. Kieli kangistuu, sanat katoavat päästä, ääni tärisee, änkytän. Eipä sillä, sama nakki napsahtaa kyllä ihan suomeksi asioidessakin. Vihaan asiakaspalveluun soittamista. Varsinkin, kun siellä toisessa päässä palvelee (jos palvelee) monesti joko a) erittäin nopeaa, b) erittäin hiljaista tai c) erittäin vaikeaselkoista/heikkoa englantia puhuva henkilö. Ja sitten meikä on, että "Sorry, could you repeat that? Sorry, could you repeat that again? One more time? Please?"

someecards.com - I am hoping my accent distracts you from the fact I am a douchebag.

Olen itse tehnyt puhelinhommia (en niitä puhelinhommia), joten ymmärrän, miten epäkiitollista työtä se on. Silti voi olla kohtelias, varsinkin, jos asiakas on. Tai ainakin yrittää auttaa, jotta sama asiakas ei ruuhkauttaisi kiireisiä linjoja uudelleen uuden asiakaspalvelijan toivossa.

Nythän kävi niin, että meidän reippaat kaksi viikkoa sitten Suomeen lähettämä joulupaketti on teillä tietämättömillä. Viimeisin skannaus on tehty Chicagossa, jossa se oli mennyt kansainvälisen lajittelukeskuksen läpi minuutissa. Sen jälkeen lähtenyt maasta. Kaksi viikkoa sitten, itsenäisyyspäivänä. Tai niin luulimme.

Laitoin toissapäivänä sähköpostilla kyselyn menemään. Koska silloin ei joudu puhumaan kenenkään kanssa. Ei vastausta, vieläkään, vaikka piti tulla vuorokauden sisällä.

Mies soitti asiakaspalveluun eilen. Sieltä väitettiin, että paketti on edelleen tullijonossa Chicagossa, jossa se on ollut kaksi viikkoa. Hassua sinänsä, että jokainen lukutaitoinen sai kyllä ihan eri käsityksen seurantasivustolta. Mutta kai ammattilainen tietää paremmin kuin tämmöinen amatööri. Vaikka kaiken järjen mukaan paketti menee tullista läpi vasta Suomessa. Pyysivät odottamaan, koska joulu.

Tänään soitin sitten itse. V-käyrä saavutti vissiin vihdoinkin sen pisteen, jolloin meikäläinenkin nielee puhelinantipatiansa. Ensin navigoin itseni automaattisesta valikosta siihen pisteeseen, että pääsin kuuntelemaan jonotusmusiikkia (tai itse asiassa USPS-mainoksia) reiluksi vartiksi, jonka jälkeen kuvainnollisen langan päässä oli ihan oikea henkilö...

...joka halusi ja osasi auttaa! Ymmärsi, vaikka kangertelin. Teki katoamisilmoituksen ja tutkintapyynnön Suomen Postille. Sillä paketti oli kuin olikin lähtenyt maasta 6. joulukuuta ainakin järjestelmän mukaan. Nyt sitten odotellaan, mutta ainakin asialle tehdään jotain muutakin kuin annetaan ajan kulua.

Tuskin ehtii jouluksi, ainakaan tänä vuonna, mutta on siltikin jotenkin helpottunut olo. Asia etenee ja paketti toivottavasti löytyy joskus. Silti, ihan pikkuisen, tekisi mieli korkata hermokalja. Kai sitä voisi, perjantain kunniaksi.

Tai sitten voisin esimerkiksi jatkaa joulusiivousta. Kuka täällä sotkee?

Loppukevennys: Lapsi osaa sanoa mummo ja ukki, eli pöpö ja kakki.

13 kommenttia:

  1. Mikähän siinä puhelimessa onkin vieraalla kielella niin kovin nihkeää?! Vastaan ja puhun kyllä puhelimeen, koska on pakko, mutta jos tuttuja ei lasketa, olen tainnut yhden ruokatilauksen soittaa espanjaksi itse kolmen vuoden aikana... Saan tulee hyötyliikuntaa, kun menen aina henkilökohtaisesti joka paikkaan tiedustelemaan asioita ;) Harjoittelulla totta kai paranee mikä vain ja puhelimen toisessa päässä työskennelleenä tiedän, ettei sillä ole väliä, vaikka tökkiikin puhe, kunhan asia tulee selväksi ennen pitkää. Onnea paketin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, onneksi puhelinkammosta on edes liikunnallinen hyöty. ;) Ja todellakin, harjoittelulla paranee!

      Poista
  2. Älä vielä luovuta paketin suhteen.. mulla on joskus kestänyt kolme- ja jopa neljäkin viikkoa kun ovat menneet perille. Lisäksi olen huomannut, silloin viisumipapereita lähetellessä Suomesta, että kirjatut kirjeet tuli perille aina hitaammin kuin normaali posti. Ihan hölmöä! Toivotaan, että paketti löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En luovuta, vielä, en! Olisihan se ollut kiva saada joululahjat perille jouluksi, mutta kunhan joskus tiensä perille löytää, niin sehän tässä kai on tärkeintä. Pidetään sitten Skype-joulu vol. 2. :)

      Taitaa olla todellakin vähän tuurista kiinni, miten paketit/kirjeet kulkevat! Harmittaa vain, kun ei saa kunnon (luotettavaa) palvelua, kun ei tämä lähettely mitään halpaa lystiä ole. :/

      Poista
  3. Enkkuihin muuttaessani vietin ekan vuoden käytännössä ilman puhelimessa puhumista (siis enkuksi ja paikallisiin numeroihin) vaan menin aina itse paikan päälle kuten Irinakin. Hammaslääkäriin, kampaajalle, you name it, kaikki aina ilman soitteluita. Mieluusti raahasin viel miekkosen mukaan et se vois sit "suomentaa" puolin ja toisin jos ei ymmärrettäis toisiamme. Sit kun toisena vuonna aloitin duunin niin sielläkin yritin sitkeesti olla aina kovin kiireinen silloin kun puhelin soi ettei vaan tarvis vastata mut jossain vaiheessa oli vaan pakko. Ja sithän mä huomasin, et kyl mä osaan tän(kin) homman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa tutulta. ;) Minäkin olin töissä jopa vastaanottovirkailijan sijaisena, jonka työnkuvaan kuuluu aika tiiviisti luuri korvalla istuskelu, mutta silti jäädyn omia asioita hoitaessa. Kädet/ääni ei ehkä tärise enää niin pahasti kuin ennen, mutta kyllä vältän puhelimessa asiointia silti viimeiseen asti. ;)

      Poista
  4. On muuten kummallinen tuo aksenttiasia... Minulla on hyvin vahva aksentti, josta toivoin aluksi pääseväni eroon. Enää en ole ihan varma. Välillä kyllä ärsyttää, kun kaikki eivät haluakaan ymmärtää, mutta useammin siitä tuntuu olevan hyötyä. Pääasia, että sisältö menee jotenkin oikein. Puhelimessa minäkin mökerrän kaikilla kielillä jotain ihan kummallista, varsinkin silloin kun soitan itse. Puhelimeen vastaaminen sujuu paljon sujuvammin...Kerrassaan ihmeellistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla näissä aksenttiasioissa puolensa ja puolensa. Minusta tuntuu, että paikalliset pitävät minua joskus vähän hitaana, kun jään möllöttämään suu auki tai vaivaantunut hymy huulilla, jos en ymmärrä jotain periamerikkalaista viittausta. Tätä tapahtuu erityisesti small talk -tilanteissa, joissa en osaa vastata "oikein" tiettyihin juttuihin, vaikka amerikkalaiselta kuulostankin. Kesti pitkään, ennen kuin osasin luontevasti vastata "what's up?" -tervehdykseen. :D

      Puhelimeen vastatessa saan minäkin asiani selväksi paljon luontevammin! Tykkään silti enemmän tekstareista ja kasvokkain puhumisesta, haha.

      Poista
  5. Kiitos kivasta blogista, tuo iloa varsinkin niihin päiviin, kun tämä amerikkalainen elämä alkaa tympimään! Asun tässä parin tunnin päässä KC:sta ja olen myös pienen tytön äiti, joten muutenkin monet jutut kolahtaa.

    Tuo kadonnut postilähetys pisti minut nyt kommentoimaan. Juuri eilen tarkistin, että minunkin pakettini on USPS:n tietojen mukaan lähtenyt Chicagosta 6. joulukuuta ja sen jälkeen ei ole mitään merkintää, perillekään ei ole mennyt. Pitänee alkaa minunkin selvitellä... argh. Ovat varmaan eksyneet meidän paketit yhdessä.

    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, kun kommentoit! :)

      Joo-o, kuulostaa tosiaan siltä, että ovat yhdessä eksyksissä (äiti epäili, että kiertävät Charles de Gaullella kiekkaa, ihana lentokenttä). Toivottavasti löytyvät pian!

      Poista
  6. Ilouutinen tuli eilen, paketti oli löytänyt tiensä perille Suomeen! Että ehkä se sinunkin lähettämä paketti on pian perillä :)

    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa kiva! Toivotaan niin. :)

      Poista
    2. Meidänkin paketti oli saapunut tänä aamuna Suomeen. :) Kohta päästään viettämään siis Skype-joulua vol. 2!

      Poista