Thundersnow!

Talvimyrsky Q:lla pelottelu alkoi paikallisuutisissa jo alkuviikosta. Ihmisiä pyydettiin varautumaan lumentuloon sopivin toimenpitein: ruokaa ja vettä kahdeksi, kolmeksi päiväksi, lämpimiä peittoja sähkökatkoksen varalta, ja kotona pysyttelemistä, jos se vain suinkin on mahdollista.

Tässä kulki ennen polku meidän etuovelle.

Tämä hypetys sai minutkin, karaistuneen suomalaisen, joka ei nyt vähästä lumesta hätkähdä, kantamaan kaupasta kotiin vähän ylimääräistä ruokaa ja tankkaamalla auton, jos pitäisikin mennä pirsiin lämmittelemään. S:kin varautui mahdolliseen ylimääräiseen vapaapäivään tuomalla kotiin pullollisen kinuskikermalikööriä. Kuumaa kaakaota varten, you know.

Keskiviikkona iltauutisissa kerrottiin, että lumirintama osuu meidän kohdalle aamulla, pahimpaan ruuhka-aikaan. Jokainen paikalliskanava vilisi talvimyrskyvaroituksia ja ilmoitteli torstaina kiinni olevista virastoista ja kouluista. Jälleen kerran autoilijoita pyydettiin pysyttelemään kotona, ellei ole ihan pakko lähteä liikkeelle.

Tässä kohtaa on hyvä mainita, että tiet ovat täällä hyvin harvoin lumipeitteen alla. Talvirenkaat ovat melko vieras käsite paikallisille, ja vaikka nastarenkaita saisikin käyttää, niin parin liukkaan päivän takia niitä ei oikeastaan kukaan lähde autoonsa vaihtamaan. Myöskään liukkaalla tiellä ajelu ei ole ihan yhtä hyvin hanskassa kuin, sanotaan nyt vaikka Suomessa tai Minnesotassa. On todella yleistä, että lumimyräkän aikana/jälkeen koulut ovat kiinni, ja lapset saavat snow dayn, lumivapaan. Näin vältytään koulubussien jumiutumiselta lumiselle sivutielle tai isin/äidin tila-auton liusuminen penkkaan jäisellä päätiellä. Aurauskalustoa on verrattain vähän, mutta niin on luntakin useimpina talvina.

Keskiviikkoiltana maa oli vielä paljas, ja nurmikkokin esitteli viime kesän vihreydenrippeitä. Torstaiaamuna se sitten alkoi. Ukkonen, nimittäin. Taivas rytmitti lumipyryä salamoin ja jyrähdyksin. Kun pahin jyrähtely loppui, naapuri aloitti lumilingolla jyystämisen, vaikka lunta tuli edelleen vaakasuunnassa. On kai sanomattakin selvää, että sitä linkoamista riittikin sitten koko päiväksi.

Meillä vähän naureskeltiin naapurin lingolle. Ihan samoin, kuin kaupungin on vähän hölmöä sitoa rahaa parkkipaikalla seisotettaviin ylimääräisiin auroihin, kallis lumilinko töröttää autotallissa käyttämättömänä suurimman osan talvesta. Viime talvena ei tarvittu edes lapiota! Hupsuja.

No, se naureskelu loppui kuin seinään siinä vaiheessa, kun S otti sen vähäkäyttöisen lapion esille ja rupesi raivaamaan meidän pihaa. Lunta tuli muutamassa tunnissa yli 30 senttiä, ja tuuli oli pyöritellyt siitä melko kivoja nietoksia tuohon pihatielle. Usva hääräsi kaverina ja vinisi, kun jäi kiinni hankeen yrittäessään päästä tarpeilleen.

Tyylilyylit.

Suomalaisen on helppo virnistellä paikallisten hätätilalle (joo-o, Kansasiin julistettiin semmoinen...), sivuluisussa meneville autoille ja niin edelleen. Hohhohhoo, kyllähän Suomessakin osattiin aikoinaan ajaa ilman nastarenkaita. Hehhehhee, mitähän siitä tulisi, jos Suomessakin suljettaisiin koulut, kun tulee pikkuisen lunta. Helposti unohtuu, että se talvi tunnetusti yllättää autoilijat joka ikinen vuosi. Suomessa. Unohtuu, että talvikeliin tottumaton kuski on aika vaarallinen, ja mitenkäs se siihen tottuu, kun harjoittelukertoja kertyy keskimäärin aika vähän. Unohtuu, että aamuruuhkat ovat täällä melko tapahtumarikkaita ja ärsyttäviä ilman lunta ja jäätäkin.

Mutta kyllä minua silti pikkuisen huvittaa tämä vouhottaminen. ;)