torstai 14. helmikuuta 2013

Mummo

Äitiyden myötä olen alkanut ymmärtää omaa äitiä paremmin. Side omaan lapseen on ihan uskomaton, eikä lapsi osaa sitä ehkä täysin arvostaa, ennen kuin ketju jatkuu uuden sukupolven kautta. Olen nähnyt vasta vilauksen siitä, millaista huolta vanhempi voi lapsestaan kantaa.

Kuten oma äitini on sanonut, lapsenlapsen myötä huoli leviää viuhkana ympärille. Millainen huolimöykky isoisoäidin sydämessä sitten on?

Naimisiin mennessäni tuskin ymmärsin, mitä elinikäinen kumppanuus tarkoittaa. Tuskin ymmärrän vieläkään. Meistä on muodostunut varsin tiivis yksikkö, mutta tässä puhutaan vasta muutamista vuosista. Omien vanhempien kohta 30-vuotista avioliittoa vierestä seuranneena voisin todeta, että tiivisteet saattavat vuosien saatossa hiukan rakoilla, mutta tahdonvoimalla ja puolisoa arvostamalla ne raot paikataan, ja paketista tulee entistä tiiviimpi.

Joululomalla huonovointinen mummoni oli pahoillaan, koska ukki joutui huolehtimaan hänestä. Ukki sanoi topakasti: "Minähän lupasin." Yli puoli vuosisataa sitten.

Eilen se huoli loppui, mummon sydämestä ja ukin arjesta. Tilalle tuli suru, jäljelle jäi muistot.

Jouluinen Suomen-reissu nousi arvoon arvaamattomaan.

26 kommenttia:

  1. Voi, lämpimät osanotot koko perheelle.

    Mietin tuota äiti-lapsi-sidettä tänään itsekin. Miten se on vaan hyväksyttävä, että oma lapsi ei tule (ennen omien lapsien hankintaa) ymmärtämään mun tunteita häntä kohtaan.

    Äiti on lapselle itsestäänselvyys (kun puhutaan siis ns. konventionaalisesta perheestä, jossa on lapsi(a) ja sen vanhemmat), mutta lapsi on äidille lahja. Ihme. Sielun jatke. Aarre. Miten sen nyt kuvaisi.

    Se on jännä mitä kaikkia tajuamisia äitiys onkaan tuonut tullessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Tuttuja mietteitä sulla. Toisaalta ihanaa, että pieni ihminen (ja vähän isompikin) voi pitää vanhempien tukea ja turvaa itsestäänselvyytenä. Ehtii näitä oivalluksia tekemään sitten myöhemminkin. ;)

      Poista
  2. Todella kauniisti kirjoitettu, ja liikuttava tuo ukkisi kommentti :)

    Sydämelliset osanotot täältäkin ja jaksamista koko poppoolle.

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni kaikille teille.

    VastaaPoista
  4. Lammin osanotto myos meiltakin koko perheelle.

    VastaaPoista
  5. Osanotto suruun myös minulta. Yhteisistä kuvista isomummon kanssa tulee aarre teidän pikkuisellekin aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Onneksi saatiin kuvat otettua!

      Poista
  6. Huh, meninpä hetkessä aivan sanattomaksi. Otan osaa.

    VastaaPoista
  7. Osanottoni surussa.

    VastaaPoista
  8. Me ehdittiin nähdä oma mummoni esikoisen kanssa vain kerran, ennen kuin hän poistui luotamme. Olemassa on vain yksi valokuva, sairaalavuoteelta. Minulle kalleista kallein aarre! Uskon että armas isomummokin nautti tuosta vartin visiitistä, kun tapasi ensimmäistä ja valitettavasti ainoaa kertaa pienen kaimansa.

    Erittäin suuri osanotto! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, varmasti oli erittäin suuri hetki mummollesikin! Tämmöisinä hetkinä tämä elämän kiertokulku tulee aika pysäyttävästi esiin.

      Kiitos. :)

      Poista
  9. Lammin osanottoni surussanne.
    Lohduttavaa kuitenkin, etta saitte viettaa yhteista aikaa Suomen reissunne aikana.
    Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Onneksi tosiaan ehdittiin vielä viettää aikaa yhdessä. :)

      Poista
  10. Sanattomaksi menin minäkin. Sydämelliset osanotot, voimia ja jaksamista <3

    VastaaPoista
  11. Voi, että.. Aloin täällä pillittää Ukkisi kommentin vuoksi. Tolleen sen pitäs ollakin!

    VastaaPoista