keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Väsyttää, mutta ei nukuta

Yöunet ovat näköjään jo nyt mennyttä. Nukahtamiseen menee aikaa, sillä ensin pitää odottaa, että Pottu lopettaa iltajumpat (yöjumpat). Nukahtamisen jälkeen pitää ravata vessassa joka seitsemäs sekunti, ja vessareissujen välissä pitää herätä vielä kääntämään kylkeä. Voi että aamulla on hehkeä olo kaiken tämän jälkeen.

Katkonaiset unet ovat kyllä tuoneet mukanaan melko viihdyttäviä, ja välillä pelottaviakin, unia. Suurin osa liittyy, yllätys yllätys, tähän uuteen elämäntilanteeseen. Viime yönä synnytin omalla sohvalla, ihan tuosta vain. Yritin pistää vauvan takaisin kasvuympäristöönsä, mutta ei mahtunut. Myöhemmin selvisi, että Pottu olikin jo viisikiloinen ja osasi muutamia sanojakin heti synnyttyään.

Yhtenä yönä S lähti kavereidensa kanssa Bulgariaan viikoksi, ja synnytys käynnistyi tietysti juuri kesken matkan. Samana yönä taisin myös narauttaa S:n pettämisestä. Sillä oli Facebookissa joku suomalainen nainen ystävänä, ja sehän tarkoitti automaattisesti sitä, että se petti minua.

Joinakin öinä S:n sisko on ollut lääkärini, joskus olen synnyttänyt tytön sijasta pojan (pitäisiköhän ottaa varuilta vaaleansininen pikkumekko sairaalaan mukaan...), olen paennut tornadoja ja haamuja synnytyssairaalassa jne.

Maksaisin aika paljon hyvin nukutusta yöstä.

No, mitäs muuta? Nykyisellään väsyttää, laiskottaa ja k*settaa koko ajan, mutta viime viikolla riitti vielä sen verran energiaa, että vietin puolikkaan päivän Targetissa, paikallisessa Prismassa, ja täytin ostoskärryn kaikenlaisella vauvakamalla. Nyt on vaipparoskis (sekä vaippoja, voiteita ja pyyhkeitä), vaippakassi, ekat imetysliivit, pumppu, itkuhälytin, kotiintuloasu(t) ja...

...hyllykkö pikkuiseen vaatehuoneeseenkomeroon. Aika paljon pinkkiä, S:n kauhuksi.

Luulen, että meillä on nyt kaikki tarvittava, ja paljon ylimääräistäkin, valmiina. Hyvä niin, sillä yleensä olen ihan viimetipassa liikenteessä, kaiken kanssa. Laskettu aika on noin viiden viikon päässä, ja jos Pottu syntyisi reilun kahden viikon päästä, vauva olisi jo täysiaikainen. Notta jäihän tähän vielä ruhtinaallisesti aikaa pyöriä sängyssä ja nähdä levottomia unia, ihan ilman stressiä valmisteluista.

Yksi melkoisen iso juttukin tapahtui tässä männäviikonloppuna. Pääsin tapaamaan Kansas Cityyn vuodeksi muuttaneen suomalaisen perheen! Käytiin syömässä barbecueta, KC:ssä kun ollaan, ja varsinkin perheen seitsemänvuotias nassikka teki minuun kyllä suuren vaikutuksen. Tilasi ihan itse maitoa, englanniksi tietenkin, kahteen eri otteeseen. Jos tuolla asenteella ei ulkomailla pärjää, niin ei sitten millään! Oltiin vaihdeltu perheen äidin kanssa sähköposteja pari kuukautta ennen tapaamista, mutta tuntui kyllä, että oltaisiin oltu tuttuja jo pidemmänkin aikaa. Joidenkin kanssa on vain helppo tulla juttuun, ja nyt pääsee tulemaan juttuun vielä suomeksi. Aika mahtavaa.

6 kommenttia:

  1. Noi loppuraskauden unet on kyllä aika huippuja. Mä mm. kaappasin bussin, kun olin ensin kalauttanut korkokengällä tajun kankaalle joltain tunkeilijalta. Synnytin myös vauvan sijasta kissanpentuja : )

    Ihana kuulla, että olet saanut suomalaista seuraa sinne! Joskus (usein) vaan on niin kiva jakaa ajatuksia toisen suomalaisen kanssa, joka ajattelee jo lähtökohtaisesti melko samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että kissanpentuja! Nämä hupsut unet ovat vissiin aika yleisiä. Katsotaanpa, mitä ensi yö tuo tullessaan...

      On kyllä todella virkistävää saada suomalaista ja suomenkielistä seuraa! :)

      Poista
  2. Sulla kroppa valmistautuu yöheräilyihin - eipä sillä, ei niihin koskaan totu. Nimim. Yli 3,5 vuotta katkonaisilla yöunilla elänyt

    Ainakin ennen vauvan syntymistä (ja jälkeenkin) saat nukkua päivisin, kahden kanssa se on vähän voi voi... Enihau, voimia! :)

    PS. Piti kommentoida vielä sitä passiasiaa: eli jos varaa lennot netissä niin eihän siellä kukaan mitään passinumeroita kysele. Ts. vauvalla ei tarvitse olla passia varaustilanteessa, riittää että varauksen nimi mätsää passin nimeen sitten lentokentällä. Mutta teillähän on jo ne liput ja lisäätte vaan vauvan eli ei enää koske teitä, Mut noin niinku vastaisuuden varalle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oonkin hokenut itselleni, että yhden kanssa tässä pärjää vielä ihan hyvin. Uskon, että kun yhtälöön lisätään taaperoikäinen, niin tilanne on pikkuisen, no, haastavampi. ;)

      Samaa oon miettinyt minäkin, sillä olen varannut kaikki lennot aina netin kautta, ja joskus vuosia, vuosia sitten olen joutunut passinnumeron tilausvaiheessa jollekin sivustolle naputtelemaan, mutta sen jälkeen en kyllä kertaakaan. Puhelintilauksissa saattavat sen numeron vaatiakin, ehkä se täti tarkoitti sitä. :) Syntymäpäivää pitää siis vielä odotella, enkä nimeäkään uskaltaisi varmaksi mihinkään tilauksiin laittaa, ennen kuin nähdään ihan varmaksi, onko tulokas tyttö vai poika. ;)

      Poista
  3. Kiitos samoin Anni, on ollut tosi kiva tutustua teihin! M meinasi suorastaan haljeta ylpeydestä, kun kerroin sun kehuista maidon tilaamisen suhteen. Eilen se sujui jo tosi hyvin, ihan kokonaisella lauseella! Nähdään taas pian ja hyviä vointeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatte kyllä olla ylpeitä noin rohkeasta lapsesta. :) Nähdään pian!

      Poista