Ostettiin eilen lentoliput Suomeen. Olin siitä niin innoissani, että menin mainostamaan tulevaa Suomen-matkaa Facebookissa. Siitä se ajatus sitten oli kai vissiin lähtenyt. Tai kadonnut lopullisesti.
S:n sisko laittoi miehelle viestiä, että anoppi, jolle S kertoi sunnuntaina meidän joulusuunnitelmista, oli siskon sanojen mukaan saanut tietää meidän matkasta vasta Facebookin kautta. Oli kuulemma pahoittanut mielensä. Tämän lisäksi tuli noottia siitä, että ollaan poissa koko hänen ja hänen tyttönsä joululomansa ajan.
S ei aluksi suostunut kertomaan minulle, miksi hääräsi puhelimen kanssa niin tiiviisti. Halusi kai suojella minua kaikelta hupsuudelta, mutta pitkällisen inttämisen jälkeen se lopulta kertoi, mistä tällä kertaa oli kyse. Se onnistui suututtamaan siskonsa puolustelemalla meidän päätöstä sanomalla, ettei meidän toisella perheellä ole ihan samanlaisia mahdollisuuksia piipahtaa kylään kuin tämän mantereen perheellä.
Sitten tuli anopilta viestiä. Sama litania. "Olette poissa koko joululoman ajan :(". Tällä kertaa S yritti tekstailla silkkihansikkaat kädessä. Minä puhisin ja pudistelin päätäni. Minusta näiden aikuisten ihmisten käytös oli lapsellista, itsekästä ja ajattelematonta. Jopa viestiin, jossa S kiitti ymmärtäväisyydestä, tuli vastaus: "Eihän tämä mukavaa ole, mutta kaikkien meidän on näköjään tehtävä uhrauksia. Se on kai reilua."
Siis anteeksi nyt, mutta tuossa vaiheessa napsahti jo lopullisesti. Reilua? Reilua olisi se, että olisimme puolet vuodesta Suomessa ja puolet täällä. Juhlapyhät jaettaisiin kanssa reilusti. Reilua olisi se, että Pottu saisi viettää yhtä paljon aikaa kaikkien isovanhempien kanssa ja kaikki isovanhemmat Potun kanssa. Sekin olisi reilua, jos voisin kipaista hormonihöyryissäni oman äidin luokse mököttämään. Jatkanko vielä?
Kahden viikon joululoma Suomessa ei ole reilua nähnytkään; se on vain parasta, mihin tällä hetkellä pystytään. Anoppilan käytös on vielä vähemmän reilua.
Onneksi tuo mies on ihan maailman paras ja ymmärtäväisin, ja vaikka S:n perhe on välillä pikkuisen hupsu, niin sekin taitaa johtua siitä, että meistä välitetään. Silti toivoisin jonkinlaista suodatinta noille pahimmille töräytyksille.
Ehkäpä annan S:n tekstailla ensi kerran ihan rauhassa. Ignorance is bliss.
Oi voi, paljon jaksamisia ja sympatiaa taalta, itse kun olen vahan samassa tilanteessa anopin kanssa. Kylla tuo reiluus on niin suhteellista ja olisin varmasti tilanteessasi ollut rajahdyspisteessa ilman raskaushormonejakin heh. Olenkin paattanyt, etta mies hoitaa "vaikeat" keskustelut anopin kanssa, mina en niihin puutu, sailyy kaikilla mielenrauha :) Mutta kivaa, etta paasette kaymaan Suomessa!
VastaaPoistaHeh, minäkin yritän olla jatkossa autuaan tietämätön noista keskusteluista. ;)
PoistaOn kyllä NIIN kiva päästä Suomeen! :)
Omg, onpas itsekeskeistä käytöstä! :O :D
VastaaPoistaAinakin hyvin ajattelematonta. ;)
PoistaJos tässä asiasta lukiessa kiehahtaa asiaan liittymättömänkin korvien välissä, on epäilemättä melkoisen oikeutettua, että sullakin on tommosissa mielipiteissä sulattelemista. Ei helkatti miten voi ihminen olla itsekäs, ku kehtaa ees MAINITA siitä, että ette oo HÄNEN lomansa aikaan paikalla. Onneks S on sun "puolella", sillä sehän se on tärkeintä. Teiän elämä, teiän reissut ja päätökset. Piste!
VastaaPoistaEhkäpä tuli ite luettua noita viestejä oikein vielä piikki persiissä; äänenpainoa ja muuta kun on aika hankala tekstareista päätellä. Siltikin, mun mielestä on aika tökeröä alkaa napista tuommosista asioista, kun toiset on selvästi jostain innoissaan. Oli aika hankala iloita Suomi-lipuista, kun toisille meidän reissu on nyt niin kamala asia.
PoistaMutta, nyt ollaan taas intoa täynnä! :) Ja just noin, meidän elämä.
Alkoi kyllä täälläkin kiehuttaa... Myötä-ärsytys! Me ollaan jo vuodet, siis nämä vuodet kun ollaan Suomessa asuttu, suunnattu Englannin appivanhemmille JOKA IKINEN joulu, lapsen syntymänkin jälkeen, vaikka salaa mielessäni mieluummin olisin joskus kotona ihan oman pienen perheen kesken. Mutta tiedän, että siellä kovasti ikävöidään ja Suomen perheen kanssa ollaan muuten arjessa tekemisissä. Eikä täällä kukaan ole päätöstä koskaan edes kyseenalaistanut. Tänä vuonna isomman kodin myötä kuviot tosin vähän muuttuvat, kun yhteistä joulua Suomessa, meidän kotona, viettää sekä Suomen että Englannin perhe :) Se onkin sitten ihan omanlaisensa kaaos...
VastaaPoistaNämä kahteen (tai joskus useampaankin) maahan jaetut perheet voivat kyllä tehdä elämästä aika hankalaa. Kaikkea kun ei voi saada tai kaikkia miellyttää, mutta parhaansa voi yrittää, ja kuulostaa kyllä siltä, että teillä on aika hyvin porukka yhteisymmärryksessä. :)
PoistaIhanaa, että saatte olla omassa kodissa tulevan joulun! :) Tsemppiä väkipaljouden kaitsemiseen! ;)
Onko hiukan suhteellisuudentaju kadoksissa, kun kehtaa käyttää sanaa "reilu" tässä yhteydessä tai ollenkaan! Raivostuttaa, hänenkö uhrauksensa on se mainostamisen arvoinen??
VastaaPoistaNjuu, otti kyllä pikkusen pattiin, kieltämättä. :D
PoistaTuli yllättävän tulikivenkatkuista tekstiä vielä eilenkin, vaikka välissä oli jo yksi melko hyvin nukuttu yö. Tänään on jo keveämpi mieli. Pitää yrittää saavuttaa joku zen-mielentila ennen sunnuntaita, jolloin seuraavan kerran nähdään anoppilan väkeä. Voipi nimittäin tulla jotain kommenttia taas, ja jos oon jo valmiiksi pahalla tuulella, niin ei hyvä heilu.
Toivottavasti Suomi rökittää USA:n sunnuntaiaamuna. Muuten mökötän koko päivän ja oon varmasti pahalla tuulella anoppilaan mennessä. :D
PoistaSä oot kyllä jalompi sielu kuin minä, mä menisin sinne kynnet esillä valmiina sanomaan (ansaitut) valitut sanat, pelin lopputuloksesta riippumatta.
PoistaMutta totta kai Suomi voittaa! :)
Oon vaan pelkuri, en tykkää konflikteista. :D
PoistaSe voi olla viisautta pelkuruuden sijaan. :) Kun sen anopin kanssa joudut kuitenkin tulemaan toimeen vuosikymmeniä, käyttäytyy hän kuinka kohtuuttomasti tahansa.
PoistaHeh, totta tuokin. ;)
PoistaNyt pitää itse asianosallisena jotain sanoa. Ensin pääsi itku, kun koin päivityksen luettuani suunnattoman epäoikeudenmukaisuuden takia kiukkua ja surua: me olemme täällä kaukana eikä meillä ole mahdollisuutta olla lähelläsi nyt odotusaikana eikä myöhemminkään. Ensimmäinen lapsenlapsemme kasvaa lähellä toisia isovanhempiaan poissa kosketusetäisyydeltä, ja kaksi viikkoa vuodesta tuntuu sen asian rinnalla mitättömältä menetykseltä.
VastaaPoistaSitten piti vähän aikaa "säätää mieltä". Me olemme perhe, joille ei muodollisuudet hirveästi merkitse eikä se, että joku perheenjäsen on joulun jossain (esim. Yhdysvalloissa....), kaada meidän elämää mitenkään. Tulevana äitienpäivänäkään ei kukaan lapsista ole kotona, koska heillä on muuta menoa, eikä se rakkaudentunnetta vähennä puolin eikä toisin. Tämä toinen isoäiti sen sijaan on hyvin traditioihin sitoutunut ihminen. Se ei tee hänestä huonompaa eikä parempaa. Hänen maailmansa vain järkkyy, jos kaikki ei mene, niin kuin on suunniteltu tai kuten ennen on tehty. Koetamme siis ymmärtää, vaikka on myönnettävä, että joulun stressaaminen toukokuussa tuntuu vähän yliammutulta. Ehtiihän tuota repiä pelihousunsa aatonaattonakin :)
terveisin esimummo
Jos laitetaan 50 viikkoa ja 2 viikkoa (sisältäen sen joulun) vaakakuppiin, niin kyllä 50 painaa aika paljon enemmän. Tämä nyt on unohdetulla pitkällä matikalla laskettu.
PoistaTe olette kyllä iskän ja poikien kanssa tehneet tästä meille hirmu helppoa, tai niin helppoa, kuin tämä voi olla. Ei olisi kovinkaan kiva jutella sunnuntaisin, jos joka kerran vastassa olisi itkuinen naama ja valitusta siitä, miten tämä on epäreilua (ja onhan tämä!). Sen takia täkäläisen perheen käytös tuntuukin niin tökeröltä. Kontrasti on melkoinen. Joo, pitäisi ymmärtää, mutta toisaalta aikuisten ihmisten pitäisi osata pitää joskus mölyt mahassa, vaikka pahalta tuntuisikin. Miksi pitää oikein tietentahtoen yrittää pilata toisten ilo?
Itse asiassa ehkä noin tunti sitten tuumailimme, että fiksu aikuinen voi mielessään kokea vaikka mitä epäreiluutta ja ketutusta, mutta jättää sen sanomatta, jotta ei toisen mieltä pahoittaisi. Mielipiteestämme huolimatta en halua sortua appivanhempien väliseen nokitteluun. Hanna-mummokin sanoi aikoinaan, että äänetön on hulluista viisain eli vaikeneminen on tosiaan joissain asioissa kultaa. Olette rakkaita ja sillä siisti - Atlantti on mitätön rapakko tässä asiassa! Ja suomi onneksi niin vaikea kieli, että julkaisumme julkisuudesta huolimatta sisältö jäänee hämärän peittoon ;) sanoopi äiti
PoistaNäinpä juuri. :)
PoistaMina asun Egyptissa (kohta 10v.), naimisissa paikallisen miehen kanssa, kahden tyton aiti. Kylla taallakin paassa anoppi ja joskus kalyt ovat saaneet meikalaisen rajahtamaan kun he valittavat kuinka HEISTA on niin rankkaa kun kesalomalla mina usein matkustan tyttojen kanssa Suomeen ja olen siella valilla jopa 2kk putkeen. Sitten kun skypetellaan Suomesta Egyptiin, niin anoppi itkee puhelimessa tytoille ja saa heidat tuntemaan olonsa kurjaksi kun Egyptin mummi siella niin kovasti kaipaa tyttoja. Ymmarrysta ei anopilta kuitenkaan tunnu riittavan minun aidilleni, jolle taytyy riittaa vain tuo maksimissaan 2kk vuodessa, jonka han saa viettaa lastenlastensa ja tyttarensa kanssa...
VastaaPoistaMonesti olen tasta raivarit vetanyt, varsinkin koska egynaiset rakastavat draamaa ja kaikki asiat sitten esitetaan liioitellun karsivallisesti, arghhhh!! Onneksi miehenikin on allerginen kaikelle draamalle ja aitini suuri fani, joten han aina sitten aidilleen yrittaa takoa jarkea paahan ja perustella, miksi anopin marmatus ja valitus on PIKKUMAISTA!
Ahhh, kyllapa helpotti tama purkaus!!!
Ihanaa, Anni etta paaset miehesi ja Potun kanssa Suomeen joulun aikoihin. Kaikkea hyvaa odotuksen viimeisiin viikkoihin!!!
Tsemppia myos Annin viisaalle aidille, tosi upeasti kommentoitu!!!
Voi ei, eipä kuulosta mitenkään mukavalta... Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata käyttäytyä. Kaikkia hölmöyksiä ei tarvitse suustaan päästää, eikä varsinkaan pahoittaa lasten mieltä. Onneksi miehesi on sinun puolella, niin kuin pitääkin. :)
PoistaMe aiotaan nauttia Suomen-lomasta ihan täysillä! Tuntuu hurjalta, että tuo mahassa melskaava otus on silloin jo ihan oikea ihminen. :)
Meidän äiti on aika cool. :)