keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Valinnanpakko

Kävin eilen hoitamassa maahanmuuttojuttuja Kansas Cityn USCIS-toimistossa. Napattiin sormenjäljet ja valitettavasti kuvakin uutta green cardia varten. Nyt odotellaan, päästäänkö S:n kanssa haastateltaviksi vai riittävätkö meidän lähettämät todisteet avioliiton oikeellisuudesta viranomaisille. Keskimääräinen käsittelyaika on puolisen vuotta, joten minulla on toivottavasti kymmenen vuoden kortti lompakossa Suomen-matkan alkaessa. Olisipa hienoa.

Olenpa hoitanut muitakin juttuja. Yksi meille aiemmin annetuista kotiläksyistä oli valita lastenlääkäri. Kun olin hangoitellut tarpeeksi monta viikkoa kyseistä tehtävää vastaan, päätin vihdoin ryhtyä toimeen. Oltaisiin voitu sopia haastatteluaikoja eri lääkäreiden kanssa, jotta voitaisiin olla varmoja, että löydetään mieluinen ja meille sopiva lääkäri. Ei kiinnostanut tuommoinen, ollenkaan. Suurimpina kriteereinä meille olivat lääkärin fyysinen läheisyys (kuulostipa jotenkin tuhmalta) ja se, että meidän vakuutus korvaa lekurin palvelut.

Löydettiin lääkäri, josta ei ainakaan löydetty mitään negatiivista sanottavaa netin syvistä syövereistä. Soitin lääkäriasemalle, ja lääkäri kuulemma ottaa tällä hetkellä uusia potilaita, joten homma on hoidossa. Eipä tuo mikään iso juttu ollutkaan, loppujen lopuksi.

Näin äkkiseltään tämä lisääntyminen vaikuttaa pikkuisen erilaiselta prosessilta kuin kotoisassa Suomessa. Ei minulla toki Suomesta kyseistä kokemusta ole, mutta en ole ainakaan kuullut, että Suomessa pitää ensin valita gynekologi, joka hoitaa ns. neuvolakäynnit ja joka tulee sitten myös synnytykseen mukaan, jos vain sattuu päivystämään juuri silloin. Ennen synnytystä tulisi myös valita lastenlääkäri, joka tulee sitten sairaalaan tarkastamaan uuden ihmisen ja joka hoitaa lapsen terveyttä jatkossakin.

Ehken ole tarpeeksi amerikkalainen arvostaakseni valinnanvapautta (tai -pakkoa...) näissä asioissa, mutta kun ei minua oikeasti kiinnosta. Muistan, kun jotkut kauhistelivat, miten olin voinut valita gynekologikseni miehen. Miehet kun eivät kuulemma ole yhtä empaattisia kuin naiset, ja onhan se nyt kamalaa, että mies tutkii minua tuolta alhaalta. Joo, ei kiinnosta. Lääkäri kuin lääkäri, kunhan osaa asiansa. Minun maailma ei kaadu siihen, jos oma lääkäri ei pääsekään synnytykseen mukaan. Kuten sanoin, lääkäri kuin lääkäri, kunhan osaa asiansa.

Olen ehkä liian suomalainen arvostaakseni sitä, miten suuren osan vakuutus korvaa näistä lisääntymispalveluista. Enemmän järkyttää se, miten paljon meille jää maksettavaksi. Tai oikeastaan se, millaiset rahat sairaalaympäristöissä liikkuvat. Arvion mukaan lääkärin tarjoamat palvelut ennen synnytystä ja sen aikana sekä kolmen yön sairaalassaolo maksaa meidän vakuutusyhtiölle yli 22 000 dollaria. Lääkärille ollaan maksettu jo vajaa tonni, ja jos arvio pitää paikkansa, synnytyksen jälkeen pulitetaan reipas sellainen sairaalalle. Vakuutusyhtiö hoitaa loput. Näin siis, jos kaikki sujuu ilman mitään komplikaatioita.

Eivätkä nämä eroavaisuudet synnytykseen lopu. Meidän pitää ihan oikeasti alkaa jo miettiä Potun koulutusta ja sitä, miten se maksetaan. Meillähän on oikeastaan kolme vaihtoehtoa: 
  1. Pistetään pystyyn säästötili, college fund, jo nyt.
  2. Hankitaan Potulle Suomen passi, pakotetaan se hakemaan (ja pääsemään) suomalaiseen korkeakouluun ja huolehditaan lentolippujen ostamisesta sitten joskus.
  3. Voitetaan lotossa.
*****

Edit 24.5.2012: Unohdin mainita, että synnytyssairaalakin pitää (tai sen saa) valita.

10 kommenttia:

  1. He hee :) tämä vois olla suoraan mun ajatuksista tämä kirjoitus. Olin kanssa ihan kauhuissani kun lääkärilaskuja alkoi tulla sen jälkeen kun tulin raskaaksi, olin siinä luulossa että vakuutushan maksaa ihan kaiken. Onneks sentään isoimman osan, sen verran isoja laskuja on ollut.

    Ja olen kanssa ollut varmaan täkäläisiin verrattuna ihan erikoinen kun olen vain tyytyväinen että saan lääkärin hoitoa (ilman sitä jonottamista ja odottamista mitä Suomessa usein on), ei sillä väliä onko mies vai nainen tai aina sama henkilö tai ei. Yksi tuttava on suositellut vauvalle jo lääkäriä mutta emme ole vielä valinneet, mitään haastatteluja en tosiaankaan aio tehdä. Voihan sitä sitten vaihtaa jos ei ole tyytyväinen. Toinen asia johon vie kanssa aikaa tottua on se jatkuva lupalappujen allekirjoitteliminen lääkärissä. Eräs tuttu sanoi että kun synnytys ei mennytkään niin kuin piti, tehtiin hätäsektio ja vielä siinäkin vaiheessa hoitaja tuli paperinipun kanssa ja luki kaikki laput läpi. Hän sanoi että kun oma ja vauvan henki on vaakalaudalla niin teki mieli vaan huutaa että "kynä tänne, minä allekirjoitan ja äkkiä sinne leikkaukseen".

    Ja samoin olen mieheltä jo muutamaan kertaan kysynyt että muutetaanko me sitten Suomeen kun tämä lapsi menee kouluun vai miten se kustannetaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nuo lupalaput!!! Me käytiin jo allekirjoittamassa sairaalassa vino pino vaikka mitä lippusia, ettei sit h-hetkenä tarvitse keskittyä niihin. 45 minuuttia siinä meni.

      Onneksi tuo mies on vähän paremmin perillä näistä vakuutusjutuista kuin minä. Meille tuli laboratoriolta 140 dollarin lasku ihan perusverikokeista, jotka tuossa raskauden alussa otettiin. Minä olisin maksanut pois, mutta mies soitti vakuutusyhtiöön ja lääkärille. Kas, lääkärin päässä oli sattunut koodivirhe. Eipä maksanutkaan mitään.

      Katsotaan, ollaanko täältä rynnistämässä oikein porukalla Suomeen parinkymmenen vuoden päästä. ;)

      Poista
  2. Mulla on kaveripiiristä osa nyt ruvennut lisääntymään Suomesssa, ja kyllä täälläkin valitaan se "joku" joka hoitaa jo raskauden aikana ja tulee synnytykseen jos sattuu päivystämään, mutta kyseessä ei ole gyne vaan kätilö.

    Mä olen muuten kuullut, että miehet nimenomaan olisivat empaattisempia kuin naiset, tai ainakin näin tosi moni Suomessa on mulle sanonut. Itse olen silti aina valinnut naisgynen jostain syystä, jota en osaa kunnolla artikuloida ja joka on vain mun oman pään sisällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, isommissa kaupungeissa tuommoinen käytäntö varmaan onkin. Ite kun oon kotoisin pikkuisesta kylästä, niin en ole tottunut mihinkään valinnanvapauteen tai -vaikeuteen. ;)

      Kyllä tuo minunkin mieslääkäri on oikein empaattinen tapaus, joten paikalliset ennakkoluulot eivät ole pitäneet paikkaansa. :) Ehkä se kokee, että pitää vielä yrittää oikein tuplasti, että hyvä sana kiertää ja asiakkaita riittää, sillä monilla on taipumus valita naisgyne.

      Poista
  3. :D Pikkasen nauratti nuo koulutusmaksuvaihtoehdot :D Mä synnytin kakoset täällä Suomessa kaksi vuotta sitten. Lääkärit ja kätilöt vahtui sen seitsemän kertaa, mutta ei se minua haitannut. Kuten sanoitkin, pääasia että osaa hommansa.

    Mutta ihan eri kaavalla siellä teillä mennään mitä täällä :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se voi olla rasittavaa selittää samat asiat sen seitsämän kertaa sen seitsemälle eri ihmiselle, mutta toisaalta eipä nuo "omat" lääkäritkään muista kaikkea, mistä niille on tullut avauduttua edellisellä käyntikerralla. ;)

      Joo-o, eroja tuntuisi tosiaan olevan, mutta maassa maan tavalla, kai. Onneksi blogissa voi aina pikkuisen kitistä näistä jutuista. :)

      Poista
  4. Tuosta "synnytyskätilön" valitsemisesta tai etukäteen tapaamisesta - ehkä jossain isommassa suomalaiskaupungissa, muttei Tampereella ainakaan, eikä ainakaan vielä pari vuotta sitten.

    Osuvasti sen nimeät, valinnan pakko nimenomaan. Täkäläisille oman lääkärin valinta on jostain syystä niin tärkeä pyhä lehmä, mutta mikä ihme siinä niin tärkeää on? Ääliö saattaa osua kohdalle tarkankin harkinnan jälkeen - tai suositun lääkärin valitessa aikaa saa odottaa viikkoja ja päätyy kuitenkin jonkun toisen vastaanotolle. Ja mitä terveydenhuollon kustannuksiin tulee, joka kerta tuntuu pahalta kun kuulee esimerkkejä. Kun tiedän että samat hommat hoidetaan niin paljon kustannustehokkaammin eräässä Pohjolan kultamaassa. Ja monessa muussakin paikassa.

    Mutta saapa sitten synnytyssairaalaan tulla vierailulle vaikka kumminkaimakin jos haluaa - Suomessa ei taida enää päästä edes isovanhemmat. Vaan mahtaako se olla niin hyväkään puoli? Anoppi pää ovenraossa joka supistuksen välissä? ;)

    Mulla taas nousi tuskanhiki otsalle kun silmiin osui sana USCIS. Puoli vuotta odotusta... Uagh. Ja mitä, odottaako ne sun sormenjälkien kahdessa vuodessa vaihtuneen, vai että sun tilalla Vihreää Korttia heiluttelee kaksoisolento?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei kai tätä oman lääkärin ihannointia osaa edes ihmetellä, jos ei ole tottunut/tutustunut johonkin muuhun (toimivampaan!) järjestelmään. En usko, että Suomen sosialistinen systeemi menisi täällä läpi; valtiohan ei sanele mulle, kenen lääkärin luo menen vaivojani valittelemaan! ;)

      Jep, mitään vierailuaikoja ei ole, joten anoppi pääsee keskellä yötäkin kylään, jee. Sairaalasta tosin luvattiin apua vieraiden poishätistelyyn, jos sellaista tarvetta ilmenee.

      Ihmettelin vähän samaa tuon sormenjälkijutun kanssa, mutta kaipa ne halusi tuoreet, että voivat taas ajaa ne läpi ties mistä tietokannoista, tai ehkä tästä halutaan taas tehdä mahdollisimman ärsyttävää, jotta vain tarpeeksi motivoituneet hakijat ovat valmiita tanssimaan heidän pillin mukaan. ;) Who knows.

      Poista
  5. Paljon olet saanut aikaiseksi. Lupa-asiat ovat aina niin monimutkaisia.
    Jos minä saisin valita niin ottaisin noista kolmesta tuon Suomen passin ja kansalaisuuden kun eikö nykyään saakin kaksoiskansalaisuuksia?
    Mukavaa alkavaa kesää ja onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdysvallat ei kai virallisesti tunnusta kaksoiskansalaisuuksia, mutta eivätpä niitä kielläkään, joten kyllä me Potulle Suomen passi hommataan joka tapauksessa. :)

      Mukavaa alkukesää sinnekin!

      Poista