maanantai 16. huhtikuuta 2012

Perjantai 13. päivä

Viime perjantai oli aika hieno päivä, vaikka olikin järjestysnumeroltaan kolmastoista.

Aamu alkoi maahanmuuttoasioilla; tarkemmin ottaen niiden hoitamisella. Lähetettiin minun I-751-hakemus (ehdollisen oleskeluluvan muuttaminen ehdottomaksi) liiteineen Kaliforniaan. En voi väittää tuhlanneeni hirveästi aikaa tai energiaa paketin kokoamiseen, mutta toivottavasti tämä panostus riittää. Keräsin todisteita yhteisestä elämästä, taloudellisesta ja noin muutenkin. Yhteiset pankkitilit, lainapaperit, verotodistukset ja vakuutukset käynevät esimerkkeinä taloudellisesta puolesta. Anoppi ja yksi hyvä ystävä kirjoittivat kirjeet, joissa vakuuttivat tuntevansa meidät ja tietävänsä meidän avioliiton aidoksi. Lisäsin paperinipun jatkoksi vielä yhteisiä valokuvia viimeiseltä parilta vuodelta ja ultraäänikuvia eräästä otuksesta. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, kirjoitettiin 590 dollarin arvoinen shekki. Nyt odotellaan sitten jatkotoimenpiteitä.

Seuraavaksi saapui kauan odotettu sohva. Ostettiin olohuoneeseen hippusen entistä laajempi istuinkokonaisuus tammikuussa, jolloin toimitusajaksi arvoitiin kahdeksan viikkoa. Kahdeksan viikkoa tuli ja meni, mutta sohva ei tullut. Uusi toimitusaika-arvio oli toukokuun alkupuolella. Viime viikolla kuitenkin saatiin iloisia uutisia; sohva oli saapunut Kansas Cityn varastoon. Nyt se on meillä. Nyt minun pitää varmaan maalata olohuone uusiksi, koska väkisin haluamani harmaa sohva ei ehkä välttämättä soinnu nykyiseen värimaailmaan. Ehkäpä totutan silmäni tähän yhdistelmään, pääsisin (S pääsisi) vähemmällä työllä.

Silmistä puheen ollen, S sai viime perjantaina uudet sellaiset. Miekkonen oli haaveillut LASIK-leikkauksesta jo hyvän tovin, ja pari viikkoa sitten se päätti sen vihdoin toteuttaa. Silmät laseroitiin uuteen uskoon onnistuneesti, eikä S:n ainoa operaatioon kohdistunut pelkokaan toteutunut (tietokoneiden vallankumous, Skynet, tiedättehän).

Ei pöllömpi päivä, vaikka olen kyllä ihan iloinen, ettei tuollaisia perjantaita ole ihan joka päivä tai edes joka viikko. Ei olisi konkurssi kovin kaukana. Nyt taidan tehdä tästäkin päivästä vallan mainion ottamalla kissoista mallia ja oikaisemalla soffalle. Aika rankkaa, tiedän.

2 kommenttia:

  1. Aijai, itekin haaveilen pääsystä jonkinmoiseen laserleikkaukseen, että pääsis laseista eroon, vaan ainakin Suomessa se maksaa vielä liikaa mun budjettiin ja lisäks pelottaa, että se menee kummiskin ihan pieleen. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samoissa hinnoissa taitaa operaatio olla täälläkin. Kansas Citystä olisi varmaan löytynyt halvempiakin vaihtoehtoja, mutta toisaalta tämmöisten asioiden kanssa ei kannata pelleillä ja säästellä.

      Sitä ei tosiaan koskaan tiedä, milloin koneet alkavat kapinoida. ;)

      Poista