perjantai 27. huhtikuuta 2012

30

Tänään tuli 30 raskausviikkoa täyteen. 10 viikkoa jäljellä, ainakin teoriassa. Sain viimeviikkoiselta lääkärikäynniltä mukaan tehtävälistan, jota olen nyt parhaani mukaan yrittänyt toteutella. Olen noudattanut käskyä/pyyntöä pysytellä vähintään tunnin päässä synnytyssairaalasta ja keskiviikkona varasin esisisäänkirjautumiskäynnin sairaalaan (pre-admission visit; kylläpä huomaa, että allekirjoittanut on oikein opiskellut kääntämistä!). Vain lastenlääkäri on valitsematta.

Kun soitin sairaalaan, minulta kyseltiin vaikka mitä tietoja, uusi potilas kun olen. Osoite, puhelinnumero, sosiaaliturvatunnus, vakuutus (totta kai!), uskonto, ammatti. Kahteen jälkimmäiseen tarjosin ei-oota. "So are you a homemaker?" Haha, joo, olen ammatiltani kotirouva. "That is the most difficult job in the world!" Aha. Ei minusta.

Päivän toinen puhelu lähti eräälle lentoyhtiölle. Tutkailin vähän lentohintoja Suomeen ensi joulun tietämille ja yllätyin positiivisesti. Meidän kolmen matka ei maksakaan miljoonia. Tuli siinä sitten eri vaihtoehtoja tutkiessa kuitenkin mieleen, voinko varata matkan vauvalle, joka ei ole vielä syntynyt. Soitin ja sain ensimmäiseksi vastaukseksi hämmentyneen naurahduksen. Olin kuulemma ensimmäinen, joka tuommoista oli koskaan mennyt kyseiseltä virkailijalta kysymään, joten kuuntelin sitten odotusmusiikkia sillä aikaa, kun vastausta selviteltiin.

Vastaus oli sitten, että vauvalla pitää olla passi matkaa varatessa, mutta voimme ostaa omat liput jo nyt ja lisätä Potun matkalaiseksi myöhemmin, sylissä kun kerran lentää. Ok. Passia varten tarvitsemme sitten syntymätodistuksen ja sosiaaliturvatunnuksen, joiden saaminen saattaa kestää parikin kuukautta syntymän jälkeen. Siltikin meille pitäisi jäädä reippaasti aikaa hoidella matka-asiat kuntoon, joten Suomi-joulusta taitaa tulla totta!

Nyt kun uskaltaisi kertoa suunnitelmista vielä anopille.

12 kommenttia:

  1. Juu, taalla oli sama juttu eli varasin ensin matkan Suomeen ja sitten lisasin pikkumiehen infant matkustajaksi synnyttyaan :) Taisi kustantaa sellaiset $150. Sosiaaliturvatunnus taisi tulla parissa viikossa ja syntymatodistuksen pystyi hakemaan myos parin viikon paasta Vital Recordista. Hauskinta koko hommassa oli sen passikuvan ottaminen, onneksi meidan 1kk vanha pikkumies tykkasi pitaa silmiaan auki, mutta siltikin niita piti ottaa useita :) Suomeen matkattiin siis ekan kerran 4kk ikaisena. Anopille vaan terkkuja, etta valilla on Suomen vuoro ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, en ollut ajatellutkaan tuota passikuvarumbaa! On varmasti mielenkiintoista pikkuvauvan kanssa... Nuo SSN- ja syntymätodistusjutut ja -ajat taitavat olla aika osavaltiokohtaisia, ja luinpa jostain (eli täytyy olla luotettava lähde!), että vuodenaikakin vaikuttaa käsittelyaikoihin. Toivottavasti täällä pelaa nopeasti.

      Jospa tuo anoppi ei saisi kamalaa slaagia. No, jos saa, niin sitten saa!

      Poista
  2. Itse asiassa vauvalla ei tarvii olla passia varatessa, mutta se syntymäpäivä (ja tietty nimi) pitää olla tiedossa. Me varattiin liput parin päivän sisällä syntymästä, passissa meni se muutama viikko. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi täti väitti, että passi pitää olla, mutta eipä se tainnut mikään varsinainen asiantuntija olla. ;)

      Poista
  3. Moi Anni!
    Onnea vauvasta, tulevasta ja kaikesta muustakin. Piti jo edelliseen postaukseesi kommentoida että Ihania kissoja, varsinkin Savu on suloinen <3 No, ei Lumikaan kakkoseksi jää. Sun nimivalinnat ovat kyllä mainioita!
    Kaikkea hyvää
    t. Päivi Hki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Savu on ihan minun vauva! Saa ollakin, kun Lumi taas ei voisi minusta oikeastaan vähemmän välittää. :D Mukavaa kevättä!

      Poista
  4. Moikka,

    me ollaan kyllä varattu syntymättömälle lapsellemme matka, ilman tietoa syntymäpäivästä. Tämä tosin tapahtui v. 2004, joten voi olla että käytäntö on muuttunut.

    Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että käytäntö on muuttunut, tai voi olla, että lentoyhtiöiden välilläkin saattaa olla eroja. Ite soittelin Deltalle/KLM:lle, ja heidän kautta ei varaaminen onnistu näin etukäteen. Onneksi meille isommille matkaajille voi tiketit kuitenkin jo ostaa. :)

      Poista
  5. Oih, Pottuhan on ihan pian täällä. =) Toivottavasti olet voinut hyvin.

    Tuosta anopista lähdin kommentoimaan. Meillä on tuo sama joka pääsiäinen, juhannus ja joulu. Itsellä kun noita anoppeja on siunaantunut kaksin kappalein, ah tätä riemua! Viime aikoina on pystynyt välttämään kaikki sopimiset ja menot kun ei tiedä työvuoroista, hoitoalahan ei katso sitä , mikä juhla on meneillään. Mutta kieltämättä näiden vuosien aikana on joutunut aina välillä pahoittamaan jonkun mielen, kun ei tullakaan paikalle, aina eivät kaikki ymmärrä ettei millään voi jakaantua kolmeen paikkaan muutaman päivän aikana. Varsinkin kun kaikki asuvat eri paikkakunnilla. Teillä tuota välimatkaa on hivenen enemmän.. Mutta tsemppiä, kyllähän tuon anoppisi pitää ymmrtää, että pitäähän S:kin nähdä omaa anoppiaan ja Potun Suomen maata. Nih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä olis enää hirveästi jäljellä! Vointi on ollut enimmäkseen oikein hyvä. :)

      Huh, kaksi anoppia! Eipä sitä oikein kahteen, tai varsinkaan kolmeen paikkaan yhtä aikaa repeä... Meillä saattaa olla pidemmät välimatkat, mutta eipä toisaalta tarvitse tapella jokaisena juhlapyhänä juhlimispaikasta. ;)

      Oma anoppi on kyllä oikeasti oikein kiva naisihminen, mutta samalla myös äärimmäisen tunteellinen ja perhekeskeinen. Tiedän jo nyt, että vaikka anoppi ymmärtää varmasti, että halutaan olla välillä Suomessakin, niin itkua ja potkua tulee silti. Kyllähän Potun pitää päästä Suomeen jouluksi! (Eli minun pitää päästä syömään iskän lanttulaatikkoa ja nautiskelemaan Aura-juustosta äidin kanssa.)

      Poista
  6. Anopillehan voi aina tarvittaessa väläytellä mahdollisuutta, että _asuisitte_ Suomessa... Ellei sillä pysy tunteellisuudet teidän reissaamisesta kurissa, tunteilkoon. ;)

    Vähän nauratti tuo, että pitää pysyä tunnin sairaalamatkan sisällä. Suomessahan matkaa synnytyssairaalaan voi ihan keskikokoisessa kaupungissa asuessa olla hyvinkin tuo tunti. Ja Amerikassa monilla on tunnin työmatka... Entä mitä neuvotaan montanalaisäideille, jotka asuvat ranchilla yli tunnin matkan päässä lähimmästä huoltsikasta, saatika synnytyssairaalasta? Noh, sori lähtee juttu lapasesta. Onhan siinä järkeä, ja muistan itsekin yrittäneeni suostutella 35-viikolla olevaa odottajaa jättämään väliin perhejuhlat kuuden tunnin matkan päässä (vaikka turhaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tosiaan! Tilannehan voisi olla aivan päinvastainenkin...

      Tuo tuntirajoitus tuntui kyllä vähän hassulta minustakin, mutta totellaan nyt sit! ;) Meillä on onneksi vajaan 15 minuutin matka sairaalaan; en ole ihan kotiarestissa. :P

      Poista