maanantai 5. joulukuuta 2011

Sheriffin hellyttävä uniformu

Tällaiselle englantia arkikielenä käyttävälle ulkosuomalaiselle suomen kieli on noussut arvoon arvaamattomaan. Sitä haluaa vaalia, sillä varsinkin puhuttu kieli tankeroituu yllättävän äkkiä. Välillä kangistuvat myös näppäimistöllä vilistävät sormet, jos aivot ovat jo valmiiksi solmussa, kuten kirjoitusvirheistä ja kankeasti muotoilluista lauseista saattaa nähdäkin.

Pidän englannista, sen puhumisesta, kuuntelemisesta ja lukemisesta, mutta kyllä suomi on silti ehta ykkönen, vaikka puhunkin sitä keskimäärin kerran viikossa (Skype-treffit äidin kanssa!). Vaikka ulkomaalaisten korviin suomi kuulostaakin töksähtelevältä (näin minulle on ainakin kerrottu) ja sanat näyttävät pisteitä viliseviltä hirviöiltä, niin minusta suomi on kaunis ja monipuolinen kieli. Äidinkieltä on ikävä varsinkin riitatilanteissa, joissa oikeasti särähtelevät ärräpäät olisivat paljon tehokkaampia kuin tasaisesti kasvavan aggression vuoksi takelteleva sulosointuinen englanti.

Olen huomannut, että omaa kieltä huoltaessa tulee siinä sivussa takerruttua ihan mitättömiin asioihinkin. Otetaanpa esimerkki. Minua ärsyttää aika reippaasti mm. kirjoitusasut hellyyttävä (hellyttävä), kuullostaa (kuulostaa) ja niimpä (niinpä). Isoja ongelmia, juu. Ärsyttää silti.

Vaikka olen tietoinen, että kielenhuoltajatädit ja -sedät ovat päättäneet, että vihollisvaikutteiset sanat pitäisi nykyisin raapustaa enemmän suomalaiseen muotoon (esimerkiksi shampoo pitäisi kirjoittaa sampoo, sheriffi olisi muka seriffi ja uniformu univormu), niin jääräpäänä en kuitenkaan suostu niin tekemään. Tämähän saattaa ärsyttää joitakin kielipoliiseja vähintään yhtä paljon, ellei jopa enemmän, kuin hellyyttävät asiat korpeavat meikäläistä. Ei kiinnosta: näitä sanoja en silti kirjoita, enkä edes lausu, oikein.

Tiedostan täysin tilanteessa vallitsevan kaksinaismoralismin.

8 kommenttia:

  1. Hihii, mäkään ei suostu sampooseen tai sokkiin tai sortseihin, vaikka tiedän vallan hyvin, että näin pitäisi kirjoittaa! :)

    VastaaPoista
  2. Ja mä aion jatkossakin juoda shampanjaa, mutta inhoan, kun asiat kuullostavat kuullotetuilta sipuleilta. Enkä mä kyllä ala pitsaakaan syömään.
    Niimpä, olen miettinyt aivan, täsmälleen, samoja asioita jo jonkun aikaa!!

    NIINPÄ! :D Ärsyttävää!

    VastaaPoista
  3. Sydämmelliset kiitokset tästä! ;)

    VastaaPoista
  4. Mirja: Heh, ei anneta periksi! ;)

    nanna: Joo, pitsat ja samppanjat jäävät multakin nauttimatta. :D

    Tytti: Oleppa hyvä! ;)

    VastaaPoista
  5. Me ollaan tismalleen samaa mieltä sanoista, jotka pitää sanoa/lausua "väärin". :p (PS. Luin tänään yhestä kirjasta sanan "enään" ja olin todella hilkulla repiä hiukset päästäni viimeistä haiventa myöten).

    VastaaPoista
  6. Kääk, miten jossain kirjassa voi lukea enään? Aaaarrgh!

    VastaaPoista
  7. Samat inhokit: niimpä, enään, sielä, täälä. Ja jos joku "alkaa lukemaan kirjaa" eikä "alkaa lukea kirjaa". Argghhh! Yksi ystävä ei suostu kamalan usein naputtelemaan mulle sähköpostia; kertoo sen olevan tosi hankalaa kun mä oon vähän semmoinen. Kielipoliisi siis ja ylpeä siitä!

    VastaaPoista
  8. Voi ystäväraukkaa! :D Minuakin muuten ärsyttää tuo "alkaa lukemaan" vs. "alkaa lukea". Aika pitkä tämä ärsytyslista jo on! ;)

    Ai niin, sekin rassaa, että täällä(kään) ei osata puhua/kirjoittaa. Työkaveri sanoo usein "should have went". Ei ei ei! "Should have gone."

    Oliskohan tämä elämä helpompaa, jos ei viilaisi pilkkua ihan näin paljon? :D Varsinkin, kun noita virheitä sattuu välillä allekirjoittaneellekin...

    VastaaPoista