maanantai 21. marraskuuta 2011

Ylpeys ja se ennakkoluulo

Kirjoittelin joskus aiemmin ääri-isänmaallisesta ja -konservatiivisesta työkaveristani. Viime viikolla oli ilmassa taas ainekset ilmiriitaan Fox Newsin pauhatessa taustalla, mutta jotenkin siltä vältyttiin. Tällä kertaa.

Työkaveri innostui, kaikkien yllätykseksi, kritisoimaan Obamaa; kas kun presidentti oli mennyt kutsumaan amerikkalaisia laiskoiksi. Työkaverin mielestä amerikkalaisia pitäisi ainoastaan ylistää, kun taas minun mielestäni kritiikkiä voi ja pitääkin esittää. Kuinka voi korjata yhteiskunnan epäkohtia, jos niitä ei edes tiedosta?

Työkaveri aloitti luennon amerikkalaisten työviikkojen pituudesta (40 tuntia), joka on kuulemma paljon pidempi kuin laiskassa Euroopassa, jossa lyhyiden työviikkojen lisäksi saa vielä pitää palkallista vapaatakin vaikka kuinka paljon. Aika hyviä, vaikkakin hieman harhaisia argumentteja. Sitä paitsi työviikon pituus ei kerro työntekijöiden ahkeruudesta yhtään mitään.

Sen jälkeen alkoi ylistys Yhdysvaltojen ylivaltaisuudesta. Sanat pride ja proud lentelivät ympäri valvontahuonetta. Minullakin meinasi lähteä mopo käsistä juurikin näillä hetkillä.


Avauduin siitä, kuinka typerää on olla ylpeä jostain, jonka eteen ei ole tehnyt mitään. Minun mielestäni vain on tyhmää olla ylpeä sukupuolesta, ihonväristä, ulkonäöstä, kansalaisuudesta. Ja niin edelleen. Itse kyllä viihdyn varsin hyvin naisena ja tykkään kyllä kotimaastanikin, mutta en todellakaan ole ylpeä siitä, että minulla sattuu olemaan kaksi X-kromosomia, ja että äiti ja isä asuivat Suomessa, kun minä synnyin. Iloinen, kyllä, mutten ylpeä.

Ylpeä voisin olla mm. siitä, että olen uskaltanut seurata sydäntäni ja muutin kauas kotoa. Sain myös koluttua korkeakoulututkinnon loppuun, vaikka motivaatio kyseistä alaa kohtaan olikin aika vähissä. Minulle nämä ovat jonkinasteisia saavutuksia, vaikka jollekin toiselle voivatkin olla ihan pikkujuttuja. Olen myös ylpeä läheisteni ja kulta-Leijonien menestyksestä, sen verran isänmaallinen pitää olla!

Menee ehkä vähän semantiikan puolelle, mutta ärsyttää tuommoinen "American and proud of it!" -asenne. Ihan samalla tavalla ärsyttää ihonväriin, kansalaisuuteen (amerikkalainen tai ei) tai sukupuoleen perustuva ylpeily ja itsensä jalustalle asettaminen. Maataan, sukupuoltaan ja vaikkapa sitä pigmenttiäänkin voi rakastaa ja palvoa, mutta siinä vaiheessa kun se menee muiden alistamiseksi ja/tai alentamiseksi, niin tällä tädillä keikahtaa kuppi nurin.

Obaman laiskuuskommentilla ei muuten ollut mitään tekemistä amerikkalaisten työetiikan kanssa, vaan Obama kritisoi amerikkalaisten laiskaa markkinointistrategiaa ulkomaille päin.

Vaan eipä maailman parasta valtiota tietenkään tarvitse kenellekään edes markkinoida.

14 kommenttia:

  1. Taa nyt ei muuten liity oikeestaan asiaan paitsi joidenki aarikonservatiivien Obama vihaan... mutta
    saatoin jarkyttya kun koulussa eraalla herralla tuli vastaan sellanen paita, missa on Obaman kuva ja alla joku teksti tyyliin "anti Christ" siis mita??? ja luulin et meian koulussa on viksuja tyyppeja :(

    loysinpas viela kuvan http://www.tshirthell.com/shirts/products/a1404/a1404_thumb_large_370.jpg

    Oikeesti.
    Politiikka on perseesta.
    Muutan kaivoon.

    VastaaPoista
  2. Kapeakatseisuutta ja yksisilmäisyyttä pahempaa on vain se, kun se yhdistyy konservatiiviseen isänmaalliseen kiihkomielisyyteen. (Noin niin kuin yksisilmäisesti sanottuna. ;))

    Samaa mieltä kansallisylpeydestä, siitä on vain puoli askelta muiden kansallisuuksien lyttäämiseen jne. Toistaiseksi meillä kuitenkin on vain yksi maapallo jolla kaikki asutaan.

    VastaaPoista
  3. Word. Toisaalta Suomessa taas homma menee niin, että täällä "liian näkyvää" isänmaallisuutta pidetään ahdasmielisyytenä muita kansalaisuuksia kohtaan. Leijonan kuva paidassa tai tatuoituna käsivarteen saa aivan taatusti osakseen katseita ja ennakkoluuloja, mikä on aika naurettavaa sekin. Myönnän itekin syyllistyväni ennakkoluuloihin tossa asiassa, vaikka tiedostan, ettei moinen isänmaallisuus todellakaan tarkoita automaattisesti muiden aliarvioimista tai sitä, että henkilö on esim. skini. Kiitän ahdasmielisestä ENNAKKOasenteestani oi niin upeaa Suomea. ;)

    VastaaPoista
  4. Sanni: Huh, kyllä noita tolloja näköjään riittää jokaiseen maailman- ja koulunkolkkaan. Presidentistä ei tarvitse tykätä, mutta että ihan anti-Kristus...

    Mulla meni eilen hermot taas, kun erehdyin katsomaan republikaanien vaaliväittelyä.

    Muutan sinne kaivoon kanssa.

    Pilvi: Joo-o, ja sitten näiltä kiihkoilijoilta tuntuu vielä puuttuvan tietynlainen empatiankyky kokonaan. Esim. tuo minun työkaveri on sitä mieltä, että KAIKKI laittomat maahanmuuttajat pitäisi karkoittaa kotimaihinsa. Myös täällä syntyneet laittomien maahanmuuttajien lapset, jotka eivät ole muuta kotia tunteneetkaan.

    "Tough luck. Syyttäkööt vanhempiaan."

    Bemary: No sanopa muuta! Minuakin ärsyttää ihan silmittömästi se, että yhdistän esim. seinällä roikkuvan Suomen lipun (negatiiviseen) ääri-isänmaallisuuteen. Piti ylittää melkoisen iso kynnys, mutta ripustinpa kuitenkin siniristilipun kellariin muistuttamaan ah niin armaasta kotimaasta. ;)

    Harmittavan usein tuo meidän ennakkoasenne kuitenkin osuu oikeaan. :/ Tai ainakin ne mädät omenat onnistuvat olemaan niin äänekkäitä, että vaikuttavat enemmistöltä.

    Oon sitä mieltä, että kaikenlaiset asenteet vietynä äärimmilleen ovat tyhmiä. Myös nämä omat ennakkoasenteet. ;)

    VastaaPoista
  5. Argh, ja kun täällä syntyminen kuitenkin takaa kansalaisuuden - laittomien lapset jäävät sitä paitsi vain, koska vanhemmat tulisivat kansalaisuutta hakiessa karkotetuksi... Tuontasoinen empatiakyvyttömyys kertoo minun mielestäni puhtaasti rasismista: Minä ja "mun porukka" on parempaa, ja nämä toiset on vähempiarvoisia ihmisiä. Ei varmasti suvaitsisi samanlaista kohtelua omalle kohdalleen tai edes "oikeanvärisille" naapureilleen.

    (Minulla itsesuojelurefleksi painoi kaukosäätimen nappulaa kun olin katsonut sitä kolmisen minuuttia.)

    VastaaPoista
  6. No niinpä, "oikeisiin" amerikkalaisiin ei saa koskea.

    Eilen sain muuten luennon aiheesta sosiaaliturva ja kuinka siihen kassaan maksamisen pitäisi olla vapaaehtoista. Hän itse sijoittaisi rahat ja olisi eläkkeelle jäädessään miljonääri.

    Just joo, näillä palkoilla.

    Niin, jos ei jostain ihmeen syystä olisikaan miljonääri, niin sitten perhe pitäisi huolen vanhuksistaan, kuten vanhoina hyvinä aikoina.

    Toimisipa minunkin itsesuojelurefleksi, töissä ja kotona.

    VastaaPoista
  7. Nii just, ja sitten kun tyyppi olisi pieleen menneiden/maailmantalouden pilaamien sijoitustensa jäljiltä puilla paljailla eläkeiässä (tai kaiken mennessä hyvin silti käyttänyt rahansa 75-vuotiaana), haluaisi kuitenkin valtiolta apua. Kiukuttaa: Mitä toivoa on oikeudenmukaisuudesta maailmanlaajuisella skaalalla, kun solidaarisuutta edes maanmiehille ei ole tippaakaan.

    VastaaPoista
  8. Sanopa muuta, aika hiljaiseksi vetää välillä. (No vetäisikin, eilenkin saatiin aika hyvä väittely aikaiseksi. :D)

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos tästä kirjoituksesta! Nauroin maha kippurassa, koska olet tehnyt täsmälleen samoja havaintoja kuin allekirjoittanutkin.

    http://satwcomic.com/art/healthcare.jpg

    VastaaPoista
  10. Tarkennuksena, että itse asiassahan ei ole mitään huvittavaa. Oli vaan hienoa huomata, että jonkun muunkin verenpaine nousee samasta aihepiiristä.

    VastaaPoista
  11. Hehee, kohtalontoveri. ;)

    Hauska sarjis!

    VastaaPoista
  12. Mahtava blogi, hyviä ajatuksia, jotka ansaitsisivat laajempaakin huomiota! Itse asun Englannissa ja täällä suuruudenhulluus ja kansallisylpeys on jotain Suomen ja Amerikan väliltä. (vaikkakin porukka on olevinaan niin Amerikkalaista niiin Amerikkalaista :)). Samoja ajatuksia on itselläni ilmennyt juuri matkailun myötä, kun on huomannut sen ettei yksikään kansallisuus itsessään ole toista parempi. Jossakin maassa tietyt asiat hoituvat paremmin kuin toisessa, mutta kyse on toimivista rakenteista ja organisaatioista, ei niinkään kansallisuudesta :)

    Kiitokset tästä! Mukava löytö oli tämä blogi.

    VastaaPoista
  13. Heippa,

    Tässä lupaamani linkki uuteen blogiini. Käypä kurkkaamassa.:) Ja tosi kivaa, jos innostut jäämään uudenkin blogin lukijaksi.

    http://catherinasbook.blogspot.com/

    Avelina/Catherina (vaihdoin takaisin vanhaan käyttäjänimeeni)

    VastaaPoista
  14. Maama: Iso kiitos kommentista! :) Kiva kun löysit tänne.

    Kyllä matkailu tosiaan avartaa. Sitä näkee oman(kin) maan hyvät ja huonot puolet ihan eri valossa, kun käy haistelemassa muita maita.

    Mukavaa joulunodotusta sinne Englantiin! :)

    Avelina: Kiitos linkistä, seurailen uuttakin blogia ihan varmasti! :)

    VastaaPoista