keskiviikko 1. joulukuuta 2010

No, kiitos

Viime viikolla juhlittiin syöpöttelyjuhlaa nimeltä kiitospäivä. Perinteenä on jakaa toisten kanssa asioita, joista on itse kiitollinen. Itse olen äärimmäisen iloinen esimerkiksi omasta perheestä, ystävistä ja maailman mukavimmista lemmikeistä. Eiköhän tuohon ryppääseen jo melkein kaikki olennainen mahdu.

Sen sijaan en ole mitenkään erityisen kiitollinen siitä, miten kiitospäivä sujui. Kaikki olivat jotenkin riitaisalla tuulella, joten aika monesta sivulauseessa oli luettavissa pientä kuittailua. Koko homma huipentui lahja-arpajaisiin ja käsintehtyjen lahjojen täydelliseen lyttäämiseen. Sanotaanko vaikka, että erään idean kannattajan mielestä tällä tavalla jokainen saisi yhden hyvän lahjan kaiken tarpeettoman p*skan, kuten kuivuneiden ruisleipien, sijaan. Tuo ruisleipäjuttu oli toki aika suora, vaikkakin ajattelematon, sivallus minua kohtaan, vaikka kukaan ei ole koskaan saanut minulta ruisleipää missään muodossa, eivätkä taida saada tulevaisuudessakaan.

Anoppi oli koristellut pöydän tilanteeseen kuuluvalla tavalla.

S oli pitkän ja piinallisen päivän jälkeen todella pahoillaan siitä, etten ollut saanut kokea aitoa ja onnellista kiitospäivää. Se sanoi, että monessa perheessä keskitytään niihin positiivisiin asioihin hampaidenkiristelyn sijaan. Itsellä olo oli aika turta (ja ähky), vaikka itse keskityin vain seuraamaan touhua sivusta. Joulusta on näillä näkymin tulossa samanlainen ilon ja syyllistämisen juhla.

No, meidän pitkään viikonloppuun mahtui paljon hyviäkin asioita! Tavattiin viikonloppuna sattumalta aika mahtavaa porukkaa. Oltiin perjantaina pelaamassa biljardia, ja juuri kun oltiin lähdössä pois, naapuripöydässä pelannut pariskunta houkutteli meitä jäämään ja pelaamaan heidän kanssaan. Viihdyttiinkin sitten lopulta niin hyvin, että oltiin paikalla ihan tappiin asti.

Harvinaislaatuisen tästä kohtaamisesta tekee se, että uudet tuttavuutemme halusivat viettää aikaa meidän kanssa seuraavana päivänäkin, koska olimme kuulemma niin hauskaa seuraa (onneksi heillä oli alla muutama rohkaisuryyppy enemmän kuin meillä, muuten olisivat tajunneet, miten tylsiä oikeasti ollaan), vaikka ikäeroa meillä taitaa olla viitisentoista vuotta. Miehen bändillä oli seuraavana päivänä keikka, johon me saatiin kutsut, ilmaiset sisäänpääsyt ja juomista bändin piikkiin, joiden hyödyntämisestä S huolehti, sillä minä olin kuskina. Niin, ja toinen hauska ilta heti perään.

Sain myös viikonlopun aikana kuulla sen seitsemän kertaa kerran, että kuulostan ihan paikalliselta (yhden kerran jopa oletettavasti täysin selvältä ihmiseltä). En sitten tiedä, onko se pidemmän päälle hyvä asia, sillä joudun aina välillä selittelemään olevani ulkomaalainen, koska en ymmärrä kaikkia kulttuurispesifisiä juttuja. No, niitäkin oppii koko ajan lisää. Viikonlopun paras kehu taisi kuitenkin tulla eräältä aika juopuneelta "herrasmieheltä", jolta sain arvosanan 11,5 "on a scale of one to me". En tiedä, onko kukaan koskaan yltänyt hänen tasolleen. Plussaa sain sinisistä silmistä.

Perjantaina oli Black Friday, joka me skipattiin ostosten osalta kokonaan. Sen sijaan Small Business Saturdayna tuli tuettua pienyritystä, sillä käytiin tyhjentämässä (no ei nyt ihan kuitenkaan) melkein naapurissa sijaitseva saksalais-skandinaavinen kauppa salmiakista, vaniljakastikepussukoista, kardemummasta ja Dansukkerin vaniljasokerista. Kahden jälkimmäisen ansiosta sain tehtyä maanantaina pikkupullia ja korvapuusteja. Tuli herkkua. Chaos ja Usva tykkäsivät taikinasta ja näköjään valmiista pullastakin, sillä kissa kävi justiinsa pöllimässä palasen minun lautaselta.

Maanantai-iltana se sitten iski, flunssa nimittäin. En ole ollut muuton jälkeen vielä kertaakaan kipeä (pari kurkkukipua on käyty läpi, mutta siihenpä ne ovat aina jääneetkin). No, nyt olen! Puhti ja makuaisti ovat täysin poissa. Onneksi täältä saa aika tujuja lääkkeitä, joilla oloaan voi hetkellisesti helpottaa. Hetkellinen helpotus voi tulla tarpeeseen perjantaina, sillä Shinedown soittelee hittejään akustisesti downtownissa. Onko pakko olla kipeä, jos ei halua?

*****

Fakta #79: Muistan sen oivalluksen hetken, kun opin lukemaan. "Luin" Miinaa ja Manua, ja ensimmäinen lause, jonka osasin oikeasti lukea, oli: "Mummon mökki on maalla." Olin kuusivuotias.

10 kommenttia:

  1. HÖH!

    Onpas kurja kuulla, ettei kiitospäivä oikeasti ollut sellainen "vietetäänpä leppoisaa laatuaikaa yhdessä".

    Lahja-arpajaisia kummastelin jo silloin, kun niistä mainitsit.. ja miksi ihmeessä ei käsintehtyjä lahjoja? silloinhan se nimenomaan on rakkaudella tehty ja annettu, ei väkisin ostettu.

    Mutta mukavaa, että viikonloppuun mahtui myös uusia tuttavuuksia ja hauskoja hetkiä =)

    Pikaista paranemista, Anni!!

    Mur, Shinedownista olen edelleenkin vihreä.. mutta, minäpä olin katsomassa Poetsien tämän vuoden viimoisen keikan ja oli muuten loistava ;) Varsinkin Jaska *grin*

    VastaaPoista
  2. Meian kiitospaiva meni istuessa sohvalla, kiertamassa kaupunkia ympari yrittaen loytaa joku paikka mista saatais ees kalkkunaa... pari buffettia ja village in oli auki. buffetteihin jono ulos asti, paadyttiin village inniin. Oishan se kiva jos ois perhetta tai ystavia lahella... (tai siis ton miehen veljen perhe kyl asuu noin 10 kilsan paassa, mut mut.)

    tylsa kiitospaiva sitte korvattiin villilla viikonlopulla vegasissa ;) (sarkasmi insert.)

    Mut tosi kiva, et loysitte tosta noin vaan uusia tuttavuuksia! Oon ehka vahan kade.

    VastaaPoista
  3. No kenelle sä saat ostaa lahjan???

    Mä luulen, että kaikilla on vaan ollut hirveä stressi kiitospäivästä ja se sitten purkautuu tuollaisena. Jospa jouluna olisi helpompaa!?

    Kuivaa ruisleipää :D

    VastaaPoista
  4. Katja: Olen täysin samaa mieltä käsintehdyista lahjoista! Ehkä sitä ei osaa arvostaa omin pikkukätösin väkerrettyjä lahjoja, jos ei itse harrasta käsitöitä ja ymmärrä sitä, minkälaisen määrän aikaa ja vaivaa niihin saa uppoamaan. :)

    No mutta minäpä olen sitten vuorostani vähän vihreä Poetseista ja Jaskasta! ;)

    Kiitos, pikaista paranemista toivotaan täälläkin. :) Kyllä tää niistäminen jo riittäis!

    Sanni: Voi, kyllä tämmöisinä juhlapyhinä on tosiaan mukavaa, kun on perhettä lähellä, vaikka välillä tekisikin mieli muuttaa jonnekin vähän kauemmas, esimerkiksi juuri näiden juhlapyhien aiheuttaman stressin takia...

    Uu, Vegas! Kelpais mullekin, sarkasmilla tarjoiltuna tai ilman. ;)

    Me ollaan vissiin luuhattu niin paljon ulkona viihteellä, että väkisinkin törmää mukaviin ihmisiin jossain vaiheessa. :) Tavattiin muuten samassa baarissa S:n entisiä koulukavereita, joita mies ei ollut nähnyt vuosikausiin. Kiitospäivä oli ajanut porsaat... siis kalkkunat kotiin. :)

    nanna: Ostan kaikille, hähää! Tai siis leivon tässä pian ruisleipää ja annan sen kuivua kunnolla, ennen kuin laitan pakettiin. >:D

    Joo, siis S piti kiitospäivänä kunnon palopuheen joulumielestä ynnä muusta mukavasta, joten pari päivää myöhemmin saatiin tekstari, jossa ilmoitettiin, että lahja-arpajaisten tulokset perutaan (mehän ei edes suostuttu nostamaan nimiä kiposta, kun ollaan niin hankalia).

    Kyllä tuossa oli ihan varmasti kyse juuri stressistä. :) Odotukset oli korkealla, kun nyt oli vihdoin koko porukka taas koolla, ja sitten se taisi purkautua kiukutteluna. Toivottavasti isot ihmiset osaisivat käyttäytyä jouluna ja arvostaa niitä ruisleivänkänttyjä, joita paketeista ilmestyy. ;)

    VastaaPoista
  5. Oho mikä käänne arpajaisissa!!

    Unohdin sanoa, että mua nauratti niin toi kuva kattauksineen. Siitä ei puutu mitään (paitsi viinilasit), limuillekin jäät valmiina, hihiii :)

    VastaaPoista
  6. Oliskin viinilasit, tai edes viiniä (meneehän se mukistakin)! Olisi kiitospäivän tunnelma saattanut olla vähän rennompi, jos oltaisiin oltu pikkuhiprakassa, mutta appivanhemmat eivät harrasta alkoholia, paitsi jos joku muu sitä ostaa. :D Ensi kerralla sit omat pullot mukaan. ;)

    VastaaPoista
  7. Äh ja voih. Aikuiset ihmiset kiukuttelemassa joululahjoista... Muistuttaa melkolailla Designer Shoe Warehousen mainosta, jossa kenkä soittaa ovikelloa ja kun talon emäntä tulee avaamaan, saa niskaansa lällätyslaulun siitä, kuinka hänen antamansa joululahja haisee ja lahja palaa kauppaan heti kun se vaan aukaisee ovensa. Raivostuttava mainos ja raivostuttavaa käytöstä.

    VastaaPoista
  8. Luin tän postauksen jo aiemmin, mut ny ku kerta menit mainitsemaan maltaasta, nii pakkohan munkin on kertoa (ensin siis aattelin olevani kerranki hiljaa), että luin ton lauseen "Eiköhän tuohon ryppääseen jo melkein kaikki olennainen mahdu." hieman väärin, siis tyyliin "Eiköhän tuohon ryyppäämiseen jo melkein kaikki olennainen mahdu". Perin suomalaien lukihäiriö iski jälleen...:DD

    VastaaPoista
  9. Pilvi: En olekaan nähnyt kyseistä mainosta, enkä kyllä kuvailusi jälkeen haluakaan nähdä! Ihan käsittämätöntä tuommoinen. Vähän surullistakin.

    Bemary: :DDDDD Taisit lukea tekstin olutlasit silmillä. ;)

    VastaaPoista
  10. Eeeeeeen missään nimessä....! :D

    VastaaPoista