keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Överijoulu

Joulu on. Taas. Puoli vuotta sitten pakattiin hiki hatussa koko elämää muutamaan Atlantin ylittävään matkalaukkuun, nyt odotellaan jo Joulupukkia. Valmistelut ovat meillä korvapuusteja ja huomenna häämöttävää ruokaostosten hoitamista vaille tehty (eilen näpertelin satsin pipareita). 

Sain reilu kuukausi sitten juttuehdotuksen kommenttiboksiin koskien jouluöveriyttä (on se sana). Siitä lähtien olen kulkenut silmät ja korvat sepposen selällään, imien kaikkea amerikkalaiseen tyyliin ylilyötyä. Enkä pettymyksekseni oikein nähnyt tai kuullut mitään erikoista. Joko olen jo niin tottunut kuukausitolkulla kestäviin kauppojen joulukinkereihin ja omakotitaloja kiertäviin valonauhoihin, tai sitten ylilyöntejä ei vain sattunut kohdalle.

Kunnes sitten eilen:

Candy Cane Lane, jo 50. joulu menossa

Näitä puhallettavia barbaroita en vielä oikein voi sietää.

Tämä on jonkun koti. Ja näköjäään paikallinen nähtävyys.

Yllä olevan talon autotalli. Mihin parkkeeraisit Amerikan-rautasi?

video

Eilisen jouluretkemme jälkeen olin aika huuli pyöreänä. Nämä yllä esitellyt paikat ovat jo joillekin amerikkalaisillekin pikkuisen liikaa, sillä anoppi kehotti meitä käymään katsomassa tuota viimeisimpänä esiteltyä taloa. Se oli varma, että minä järkyttyisin. Oikeassa oli. Toisaalta olin myös aika hämmentynyt siitä, miten joku viitsii uhrata hurjan määrän omaa aikaansa ja yksityisyytensä (ja oletettavasti myös aika ison nipun dollareita sähkölaskun maksamiseen) vieraiden ihmisten viihdyttämiseksi. Kysehän oli jo melkein taidokkaasta sirkuksesta, eikä enää mistään tökeröstä jouluvaloviritelmästä.

Meidän oma koti on pikkuisen hillitymmässä kuosissa kuin nuo esimerkkikohteet tuossa aiemmin, vaikka olenkin yrittänyt luoda joulutunnelmaa tähänkin tupaan. Sain valtavasti apua viime viikolla saapuneesta paketista, johon äiti oli pakannut nipun joulutarvikkeita. Nyt meidän pöydällä on punaista Marimekkoa, ja telkkarin päällä tähystää pikkuruinen tonttu-ukko. Sisäisesti joulumieltä ollaan saatu nautittua jouluteen muodossa.



Kaiken tässä merkinnässä esiintyneen krääsän vastapainoksi haluaisin liittää tähän lopuksi lyhennelmän äitini tänä vuonna pitämästä joulunavajaispuheesta. Yllättävän paljon asiaa muori oli puheeseen saanut ahdettua. Ei uskoisi, että ollaan sukua.
Aika on kumma juttu. Ja joulun alla se vasta kummaksi muuttuu. Muistan, kun olin pikkuinen tyttö Horsmanmäen pikkuisella kylällä ja availin itse kötöstämäni joulukalenterin ensimmäistä luukkua ajatellen, että voi kamala, kun jouluun on vielä 23 valovuotta, niin samaan aikaan äiti sinkoili ympäri huushollia kapakalansa kanssa huokaillen, että nyt käy aika vähiin. Opettaja puolestaan väitti, että joulun alla on päivä lyhimmillään, ja minä ajattelin, että miten on noin tyhmä ihminen opettajaksi lainkaan päässyt, kun päivähän on ehdottomasti pisimmillään.
Joulun alla aika tahtoo meiltä aikuisilta loppua. Pitää ehtiä leipoa ja siivota, askarrella ja somistella, kaunistautua ja toipua pikkujouluista, nauttia kulttuurista ja hävittää kiloja, ennen kuin uusia tulee - jotkut kai käyvät vielä töissäkin. Mitä jos nipistettäisiin tästä vouhakasta hetki ja pohdittaisiin sitä, että kaikkien jouluaika ei ole tunnelmallista rauhallista, iloista, hauskaa eikä hyvääkään.
Kukaan meistä ei tiedä, milloin oma joulu muuttuukin alakulon ja ikävän jouluksi. Ja kuten tiedämme, joulun tunnekerroin on kova, ja ikävä voi olla monin verroin pahempi. Niinä hetkinä tarvitaan kaveria, joka laittaa tekstiviestin, muistaa Facebookissa tai ihan peräti tulee kylään. Se on sellainen lahja, joka varmasti ilahduttaa saajaa, mutta antaa paljon myös antajalleen.
Ei jätetä kaveria tänäkään jouluna!
*****

Fakta #82: Tämä joulu on S:lle ja minulle neljäs yhteinen. Tasoissa ollaan, sillä niistä kaksi on vietetty Suomessa ja kaksi täällä Amerikan ihmemaassa. Katsotaan, kumpi maa ottaa johtoaseman vuoden päästä...

7 kommenttia:

  1. Mun mielestä noi överitalot on just makeita! Ihailtavaa oikeasti, kun joku näkee niin paljon vaivaa. Mä voin vaan kuvitella miten siisti tunne se on, kun vetää isosta kammesta ja kaikkiin miljooniin lamppuihin syttyy valot! :DD

    Toivon sulle ensi jouluksi 3-2 tilannetta! Ja muutenkin toivon teille ihanaa joulua! Aloittaaa muutama yhteinen perinne, joista ette luovu.
    Mulla ja miehellä on ollut vuosikausia Elviksen joululaulut ja punaviini joulupäivän iltana. Ne voi toteuttaa oli asemamaa mikä tahansa.
    Lapsien myötä tullut sitten kaikenlaista muuta uutta.

    VastaaPoista
  2. Haha, kyllä varmasti käsi väpättää, kun kampea kääntää! :D Tuossa yhdessä talossa oli niin paljon liikkuvia osia, etten edes osaa kuvitella, miten ison työmäärän takana tuommoinen on. Poispakkaaminen on varmasti aika ankeaa puuhaa.

    Oi, minäkin voisin ottaa Elviksen mukaan jouluperinteisiin! Pitääkin vaivihkaa hivuttaa se mukaan, kun tuo mies ei varmaan tietoisesti sellaiseen suostu. ;) Minäkin toivon, että ensi vuonna ollaan vähän lumisemmissa maisemissa, eikä valkoinen joulu jää valkoisen Lumi-kissan harteille.

    Hyvää joulua sinnekin, tätäkin kautta! :)

    VastaaPoista
  3. Hui mikä talo! Live-kuva autotallista tuntui enemmän kauhukuvaelmalta kuin hartaalta joulutunnelmalta. :D Mutta maassa maan tavalla ja kukin taaplaa tyylillään... ..vai mitä näitä sanontoja nyt oli. ;)

    Kyllä "äiti-muorisi" aika viisaita sanoja joulupuheessaan lausui. Joulu on ehdottomasti lempijuhlani ja itse sorrun myös pieniin ylilyönteihin joka joulu. En kylläkään valaistuksen suhteen, vaan lahjojen. Jouluna vaan ei voi unohtaa ketään ystävää, kaveria, kummia, isotätiä tai muutakaan läheistä. Mutta palkkiona on antamisesta saatu hyvä mieli. Jouluaattona on hyvä sitten istahtaa alas ja rauhoittua nauttimaan joulutunnelmasta.

    Oikein rauhaisaa ja iloista joulua teille sinne Kansasiin. Odotan mielenkiinnolla raporttia joulunvietosta "uudella mantereella". :)

    VastaaPoista
  4. Mahotonta meininkiä etenki tuolla autotallissa. Tuli mieleen Oulun Stockan "jouluikkuna", joka siis joka joulukuu somistetaan jollain tapaa jouluisaksi ja siellä seassa sitte liikkuu vaikka mitä ötökkää - kummiskin "hieman" hillitymmin ku tossa jenkkiversiossa. :p

    Äitis sanat olivat niin totta. Muutama vuosi sitte allekirjoittaneen auto hajos matkalla Oulusta Lahteen, noin 5 päivää ennen joulua, ja siinä melkein jäi perinteinen lahtelainen joulu viettämättä puhumattakaan kaikesta muusta vaivasta ja kaaoksesta, joka aiheutui siitä matkalle jääneestä autosta (mm. kissat oli mukana ja niiden kaa toivois olevansa aina mahd. pikaisesti perillä, koska raukat aina stressaa matkasta eivätkä tietty ees vessaan autossa pääse). Nooh, siihen tarvittiin muutaman ihanan ihmisen apua sekä pari Oulussa odottelupäivää ja pääsin ku pääsinki korjatulla autolla ajoissa Lahteen joulua viettämään. Oli totisesti aivan mahtava joulufiilis, ku se kurja säätö oli lopulta ohi ja kaiken lisäks sai todisteen siitä, että upeita auttavaisia ihmisiä on vielä olemassa. Eli kyl se joulufiilis syntyy ihan jostain muusta kuin suorittamisesta. Se syntyy niistä ihmisistä, jotka siinä ympärillä on. :)

    VastaaPoista
  5. Neiti Ruusupuu: To each his own, todellakin. En tosin haluaisi asua tuollaisen talon naapurissa... ;) Minustakin tuo autotalli oli aika pelottava ilmestys täydessä hiljaisuudessa heiluvine nukkeineen. :D

    Toisten muistamisen kanssa saakin lyödä täysin yli! Joulussa onkin ihan parasta, kun saa toiselle hyvän mielen (ja sitä kautta itsellekin). Lanttulaatikko on jaetulla ykkössijalla. ;)

    Hyvää joulua sinullekin! :) Jouluraporttia on varmasti luvassa lähitulevaisuudessa!

    Bemary: Aika hurjaa, että jonkun tavaratalon jouluikkuna on hillitympi kuin yksityisen ihmisen autotalli! :D

    Oi, onneksi auttavaisia ihmisiä on olemassa! Voin kyllä uskoa, miten joulufiilis on ollut tuon jälkeen katossa! :) Me ollaan täällä ihmetelty ja ihasteltu nimettömänä pysytteleviä hyväntekijöitä, jotka lahjoittavat joka vuosi kymmeniä ellei satoja tuhansia dollareita joulupatoihin. Tuommoinen on jotenkin sellaista pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä, kun eihän siitä itselleen saa mitään muuta kuin sen hyvän mielen. Vähän sama, kun joku nipistää omasta ajastaan sen verran, että auttaa tienposkeen jäänyttä joulumatkalaista. :)

    VastaaPoista
  6. Ai kamalaa! :D Aivan ihanaa jouluöveröintiä! (juu, se on todellakin sana ;) Olenkin tätä jo odotellut. Hyvä, että teillä on kuitenkin kunniassaan suomalainen joulu hillityillä koristeilla. Ja lanttulaatikolla.
    Rauhallista joulua toivottelen täältä lumisesta (ja kylmästä!) Suomesta!

    VastaaPoista
  7. Meillä taidetaan pysytellä tulevaisuudessakin hillitymmässä, suomalaiseen makuun sopivammassa joulunviettotyylissä. Jätetään nuo puhallettavat lelut uimarannoille. ;)

    Toivottavasti sinulla oli mukava ja rauhallinen joulu! :)

    VastaaPoista