Kolme kuukautta jouluun on

Jokainen chanssi on mahdollisuus, jonka voi jättää käyttämättä. Toissapäivänä Chicagosta lähti lento kohti Eurooppaa, johon minulla oli varattuna lippu. Jätin lipun hyödyntämättä, kuten alunperinkin oli tarkoitus. Edestakainen lippu oli halvempi kuin yhdensuuntainen. Pikkuisen kyllä olisi tehnyt mieli käväistä Suomessa treffaamassa perhettä ja ystäviä, juomassa pari Fizzin kuivaa siideriä ja syömässä ruisleipää ja salmiakkia, vaikka tälläkin hetkellä yläkerrasta löytyy Dean & Delucan double salt licoricea. Ei ole suomalaista salmiakkia voittanutta! Tänne olisi kuitenkin pitänyt kai tulla takaisinkin, enkä halunnut pistää tuhatta dollaria likoon juuri nyt.

Hassua ajatella, että ostin lentoliput kolme kuukautta ennen matkaan lähtöä, ja nyt tänne tulosta on kulunut tasan kolme kuukautta. Aika on kulunut jotenkin eri tavalla muuton molemmin puolin. Keväällä sitä laski päiviä tulevaan. Touhusin töiden, muuton, häävalmistelujen ynnä muiden parissa. Aika kului hitaasti, mutta varmasti. Muuton jälkeinen aika on ollut vähän puuromaista, vaikka paljon on nähty ja tehty. Tuntuu, että aika on ottanut kunnon kirin kesäkuusta syyskuuhun. Kai normaalit ihmiset elävätkin tällä tavalla; laskematta päiviä johonkin tulevaan tapahtumaan. Vai onko se jotenkin surullista, ettei minulla ole varsinaisesti mitään jännättävää ja odotettavaa? Pitäisikö alkaa laskea päiviä jouluun? Siihen olisi sopivasti tuo kolme kuukautta.

Onneksi minulla on tuo Usva Uffaffaa paimennettavana. Kyllä minä oikeasti odotankin jotain: sitä päivää, kun voin oikeasti todeta, että koira on nyt sisäsiisti. Me mentiin jo kaksi päivää ilman sisälle sattuneita vahinkopissoja, mutta eilen en reagoinut koiran valitukseen tarpeeksi nopeasti ja pääsin siivoamaan kokolattiamatolta (jee...) liruja. Usva on kuitenkin edistynyt hurjaa vauhtia. On pakko olla vähän ylpeä tuosta pikkuisesta karvakasasta.

Eilen Usva oppi menemään makuulle alle puolessa tunnissa. Istuminen onnistui jo ekalla viikolla, joten päätin eilen sitten kokeilla uutta temppua. Kyllä koira on tullut emäntäänsä; makupalojen vuoksi sitä tekee melkein mitä vain. S lupasi viedä minut tänään vähän herkuttelemaan buffalo wingseillä. Mitähän temppuja se odottaa minun tekevän?

Käytettiin eilen Usvaa ekoilla koiratreffeillä S:n siskon, eli paikalliseen tyyliin myös minun siskon luona. Usva pääsi leikkimään itseään nuoremman bulldogin kanssa, jonka säkäkorkeus oli aika lailla identtinen meidän neidin kanssa. Painoa vain oli jo kolme kertaa enemmän. Usvan salaisuus oli salamankaltainen nopeus, kun taas bulldog Bully Dozer luotti silkkaan massaan. Taistosta tuli aika tasaväkinen, vaikka välillä tekikin pahaa katsoa, kun Usva iski hampaansa Dozerin huuliin ja kiskoi minkä jaksoi.

Rajuista koiraleikeistä huolimatta kotona meillä kuitenkin marssitaan vielä kissojen pillin mukaan, ja Usvakin onneksi sen ymmärtää.

*****

Fakta #60: Rrrrrakastan valkosipulia.