perjantai 17. syyskuuta 2010

Kaksi kissaa, koira ja kokolattiamatto

Könysin tuossa äsken lattialla siivoilemassa tämän päivän ensimmäisiä (ja toivottavasti viimeisiä!) Usvan sisäpissoja. Mikähän siinä on, että ne lirut pitää valutella aina kokolattiamatolle eikä esim. keittiön linoleumille? Kovalta lattiapinnalta pisut voisi pyyhkäistä pois melko vähällä vaivalla, mutta kokolattiamaton kanssa tilanne on aivan päinvastainen.

Vahingon sattuessa koira napataan ensin kainaloon ja kiikutetaan mahdollisimman äkkiä ulos. Kun ulkona on odoteltu vähän aikaa, onko rakosta tulossa vielä lisää eritteitä, on aika tulla takaisin sisälle metsästämään rikospaikkaa. Toki jälkiä ei enää näy, sillä neste on imeytynyt jonnekin karvaisen maton uumeniin. Muistin varassa ja käsikopelolla paikka onneksi useimmiten löytyy, joten sitten päästäänkin lempivaiheeseeni: todisteiden tuhoamiseen.

Ensin yritetään imutella enimmät pissat talouspaperilla matosta pois. Sen jälkeen perään lykitään pesuainetta; runsaasti, jotta koiran tarkka nenäkään ei enää haista tuttua hajua. Vuorossa on lisää talouspaperilla lattian töpöttelyä ja polvillaan kiroilua.

Koiralle en ole vihainen, sillä meneillään on vasta kolmas kokonainen harjoittelupäivä. Ottaen huomioon, että aloitettiin sisäsiistiksi opettelu täysin nollasta (ellei jopa miinuspuolelta), niin hyvin on mennyt. Useimmiten osaan jo lukea koiran kehonkieltä sen verran, että vahinkoja ei juurikaan pääse sattumaan. Osaapa se joskus mennä jo ovellekin seisomaan ja odottamaan ulkoiluttajaa.

Kokolattiamattokulttuurille sen sijaan olen vihainen! Varsinkin nämä vanhempien asuntojen pölypesäkkeet ovat todella vastenmielisiä. Imurin säiliö täyttyy kertaheitolla, sillä mattoon piiloutuneen pölyn ja roskien lisäksi matosta lähtee jatkuvasti nukkaa. Kaikista ärsyttävintä on kuitenkin siivota märkiä tahroja. Voi apua näitä kissojen oksennusten ja koiran lirujen putsausta! Talouspaperia ja pitkää pinnaa kysytään.

Olenko koskaan sanonut, etten ole kokolattiamattojen suurin ystävä?

Tökerön aasinsillan kautta päästään uusien, jos ei suurimpien niin ainakin jo melko hyvien, ystävysten kimppuun. Usva ja Lumi tulevat toimeen ihan mielettömän hyvin, paremmin kuin Lumi ja Chaos alkuaikoinaan. Ihan paras leikki on se, kun Lumi istuu olohuoneen pöydällä ja Usva juoksee sekopäisenä pöydän ympäri. Lumi yrittää sitten parhaansa mukaan läpsiä koiraa pehmeällä tassulla ja osuessaan saa koiraan vielä lisää vauhtia.

Chaos, joka on edelleen ihan minun vauva, on ollut paljon varautuneempi. Nyt herra suvaitsee olla jo samassa kerroksessa uuden tulokkaan kanssa, mutta mistään ystävyydestä ei voi puhua. Sietäminen on ehkä paras sana, ja sekin on jo suuri harppaus ekan illan tunnelmista. Pesukarhuhäntää nähdään silti vielä useasti, varsinkin silloin, kun Usva pyrkii Chaosin kanssa samalle ruokakupille.

Vahinkopissoista huolimatta meillä menee siis oikein mukavasti. Koira nukkuu yönsä valittamatta ja sotkematta nukkumapaikkaansa. Päivällä se on suloinen ja leikkisä. Kissat, kuten toki me ihmisetkin, ovat saaneet lisävirikkeitä Duracell-koirasta. Ollaan oltu todella yllättyneitä siitä, miten hyvin koko konkkaronkka tulee toimeen.

Nyt lähdetään Usvan ja S:n kanssa perjantain kunniaksi kävelylle (kaljaostoksille). Harjoitukset jatkukoon.

Päivällä tuli väsy kesken ulkoilutuksen.

*****

Fakta #58: En pidä kauhuelokuvista, mutta katson niitä siitä huolimatta. Joskus vastentahtoisesti.

4 kommenttia:

  1. Arvaas miten meiän päivä alkoi?;) Sanotaan vihjeeksi, että siihen liittyi mattojen pesua ja ankaraa moppausta... Se siitä höttöpäisestä luulosta, että koiruus ois viimein oppinu sisäsiistiksi. Liekö oppii ikinä, puuh. Vaan kummasti lohduttaa saada muistutus tosta kokolattiamattokulttuurista. Ehkä meillä vois olla asiat huonomminki...eh.;D

    Oon kateellinen sulle tosta kissahommasta. Miksei meiän katit voi suhtautua koiraan yhtä hyvin? Mulla on vakaa epäilys, ettei Pätkis hyväksy Caroa ikinä. Se on niin saamarin epäluuloinen elikko, ettei mitään rajaa...

    VastaaPoista
  2. Äh, no ei tuo ole mikään paras tapa aloittaa aamua, olipa lattialla kokolattiamatto tai ei. Jospa se koiruus oppisi tavoille pian!

    Minun aamu alkoi viideltä siihen, kun noukin unisen koiran kopasta. Sen vatsa oli mennyt sekaisin makupaloista, joten ensin piti siivota koira, sitten koppa ja koiran sänky, ja sen jälkeen vielä pissat KOKOLATTIAMATOLTA.

    Me ollaan oltu todella yllättyneitä ja iloisia kissojen ja koiran yhteiselosta! Juuri nytkin Usva kulkee Lumin perässä melkein nenä kiinni kissan persuuksissa. Meillä tilannetta ehkä helpottaa koiran pieni koko; kissat ovat vielä isompia kuin Usva, eivätkä ehkä koe sitä mitenkään suurena uhkana. Toivottavasti epäluulo-Pätkiskin oppii ajan kanssa sietämään isompaa karvakaveria!

    VastaaPoista
  3. Uuh, pentukakkahommat oli aika haastavia puuhia täälläki sillo alkuun... Carollahan oli pari isompaa mahatautia kerran kuussa siinä aika alkuvaiheessa (alkoivat vissiin aina jostain luun syömisestä) ja siinä sitte oli sohvat, seinät ja lattialistojen välit mitä mielenkiintosemmassa kunnossa. Eritteen määrä oli toki myöskin aika sanonkuvaamaton, jo siinä iässä. Ootan oikein innolla aikuisen sakemannin vatsatauteja.;) Mullahan ei oo erityisen hyvä hajunsietokyky mitä vaadittais esim. viemäreiden putsaamisessa tai just tossa kakkojen siivoamisessa. Koitanki aina mahollisuuksien mukaan delegoida ne hommat eteenpäin.xD

    Mut nii, kannattaa olla varovainen niitten namien kanssa näin pentuaikana eli antaa ennemmin sitä koiran omaa ruokaa namina (varmaan raksuja enimmäkseen syötätte), ettei vatsa suutu. Meillä piti olla tosi tarkkana eikä vieläkään viitsitä antaa ku yks erikoisnami päivässä, jos sitäkään. Oikeaa luuta ei voi Carolle syöttää ku enintään kerran viikossa ellei halua sitä mahatautisekoilua...

    VastaaPoista
  4. Uh, meillä onneksi ollaan vielä säästytty lattialistojen välien putsaamiselta. Pitäisi varmaan koputtaa puuta! Minäkin olen meistä se, joka mieluummin vie koiran pihalle, kuin jää siivoamaan lattialle sattunutta vahinkoa. ;)

    Me jätettiin lemmikkikaupan suosittelemat namit suosiolla pois, kun koiran vatsa ei selvästikään niitä kestänyt. Vaihdettiin vielä niiden suosittelemat raksutkin ja todettiin vaihdos toimivaksi jutuksi. Ymmärrän kyllä, miksi teillä ollaan tarkkana namihommissa; ison koiran mahataudit tuottavat vähän eri suuruusluokan vahingot kuin tällaisen vajaan kolmikiloisen rääpäleen. :D

    VastaaPoista