"Jännittääkö?" Joo, vähän.
"Tuleeko ikävä?" Joo, varmasti.
"Onko haikea olo?" Joo, vähän.
"Miltä tuntuu?" Välillä ei oikeastaan miltään. En ole vielä oikein sisäistänyt asiaa.
Eräs minulle ennestään tuntematon mies kyseli viime viikolla muutosta. Kysyi muun muassa, onko minulla työpaikka valmiina odottamassa. Eipä ole. Mies sanoi minulle, että olen rohkea, kun muutan noin kauas.
Niin, rohkea, uhkarohkea vai jopa tyhmänrohkea? Ihan vain tyhmä? Itse en koe olevani mitenkään erityisen rohkea; päinvastoin! Olen melkoinen arkajalka, mutta joskus on vain mentävä virran mukana, vaikka miten hullulta ja pelottavalta tuntuisikin. Viime aikoina elämän rajallisuus on ollut pinnalla lähipiirissä tapahtuvien juttujen vuoksi, joten ollaankin tultu siihen tulokseen, että elämä on elämistä varten, ja sen elämisen aika on nyt.
Olen paraskin paasaaja. Itse lasken päiviä tulevaan (58 aamua!) ja minun on vaikea tarttua nykyhetkeen. Tottahan tässä on tehtävä valmisteluja tulevaisuutta silmällä pitäen, mutta Kansas Cityssä etukäteen eläminen ei ole mitenkään järkevää, eikä edes fyysisesti mahdollista. Voi kun osaisinkin elää nykyhetkessä rohkeasti, enkä vain hekumoisi tulevaa.
No, sitähän sanotaan, että rohkea rokan syö. Minäpä satun pitämään tästä rokasta, joten ei tässä mitään rohkeutta tarvita!
*****
[Varoitus: Tökerö aasinsilta ahead!] Rohkea juttu on tämä joka toisessa blogissa näkynyt "100 asiaa" -listauskin. Niitä on ollut sen verran hauska lukea, että ajattelin itsekin osallistua. Olen kummiskin vissiin sen verran tylsä, etten ole vielä keksinyt niin montaa edes semikiinnostavaa faktaa itsestäni.
Teenkin tämän nyt vähän eri tavalla, eli postaan vähintään yhden faktan jokaisen merkinnän yhteydessä, kunnes pääsen sataan asti. Hitaasti hyvä tulee, toivottavasti. Katsotaan, montako vuotta tähän projektiin menee.
Fakta #1: En oikeastaan pidä suklaasta.
Tuttu tunne tuo "ei oikeastaan tunnu miltään", kun muut päivittelee, miten rohkea olen. Parempi vaan kun ei mieti liikaa, muuten olisi saattanut jäädä moni asia tekemättä :) Ehkä se on joku itsesuojeluvaisto, jota ilman sitä jänistäisi jokaisesta isosta päätöksestä.
VastaaPoistaKoita nauttia ja fiilistellä viimeisistä, sitten ehkä muistuu jälkeenpäin paremmin mieleen miltä nyt tuntuikan :P
Joku muumeista sanoi, että ei ole temppukaan olla rohkea jos ei pelota. Totta kai tulee ikävä ja niin edelleen, mutta sellaista elämä on, vie yksiä yhtäälle ja toisia toisaalle. Minusta saattaa jonkun koko elämänsä synnyinpaikkakunnallaan asuneen jokin elämäntapahtuma sellainen, että ihmettelen kuinka onkaan rohkea ja miten ihmeellistä hänen elämänsä onkaan.
VastaaPoistaGeez mitä kliseitä. :)
Elina: Ehkä tässä iskee vielä joku paniikki, kun tajuaa, mihin sitä onkaan itsensä taas laittamassa. ;)
VastaaPoistaSaatatpa olla hyvinkin oikeassa tuosta eräänlaisesta itsesuojeluvaistosta. Jokuhan voisi väittää, että sellainen nimenomaan puuttuu, kun ei mieti juttuja liikaa, mutta pääasia kuitenkin on se, että elämä tulee elettyä.
Yritän parhaani mukaan ottaa kaiken irti viimeisistä! :)
Pilvi: Ai että, kyllä muumit ovat viisaita! :) Tuokin on erittäin totta, että koko ikänsä fyysisesti paikallaan pysynyt ihminen on voinut kokea enemmän kuin maailmanmatkaaja. Esimerkiksi vanhempia sukulaisia jututtaessa sitä varsinkin tajuaa, miten helpolla sitä itse onkaan päässyt.
Eksyinpäs tässä blogimaailmassa seikkailessani tähän blogiin ja kiinnostuin kun itse tällä hetkellä täällä Kansas cityssä majailen. Hauska kaupunki! Asutaan kolmen suomalaisen tytön voimin tässä Plazan kupeessa. Ei tulisi kuuloonkaan asua missään kauempana koska ajaminen ei ole meidän juttu ollenkaan. Majaillaan täällä heinäkuun loppuun asti, joten jos haluat ottaa yhteyttä, niin ilmota s postiosoite mihin voin kirjotella.
VastaaPoistaTervetuloa KChen!
Zzzzzz: Oi, tosi kiva, kun tulit kommentoimaan! KC:n suomalaisedustus taitaa olla suhteellisen vähäistä, joten mahtavaa kuulla, että siellä on noinkin monta meikäläisiä edustamassa! ;)
VastaaPoistaMehän ehditään sitten olla samalla seudulla kuukauden päivät! Me ei olla muuttamassa ihan niin lähelle itse Cityä kuin te (Plaza on muuten parin omakohtaisen vierailun perusteella aika kiva paikka!), sillä Prairie Village on tällä hetkellä se todennäköisin vaihtoehto, eli autoiluun joutuu vissiin totuttelemaan... Ei houkuttele minuakaan, mutta kun julkinen liikenne on mitä on (tai ei ole), niin pakko kai se on.
Haluaisin kyllä kuulla lisää sinun/teidän kokemuksista tulevasta asuinalueesta, joten kirjoittele ihmeessä sähköpostia! Osoite on sounot(a)gmail.com.
Et tykkää suklaasta?! Taidat olla oikeasti mies, jos voit noin sanoa.;p Mäkään en muuten meinaa keksiä itestäni noita faktoja. Vielä ois puolet jälellä ja jo ekat 50 tekivät äärimmäisen tiukkaa.:D
VastaaPoistaOon kyllä kieltämättä aika äijä. :P Onneksi sentään tykkään mekoista ja korkkareista, vaikken niitä monesti pääse käyttämäänkään. Mekot ja korkkarit ei tosin vielä naista tee; tykkäähän niistä jotkut miehetkin.
VastaaPoistaOot sentään päässyt jo puoleen väliin noissa faktoissa! Täällä ei olla lähelläkään. :X