sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kieli

"Eikö tuo vieläkään osaa suomea? Kyllä pitäisi jo osata... Minä voin opettaa!" Tätä mantraa kuultiin perjantai-iltana paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Hokija oli ottanut alle ihan vain pari olutta, joten kun keskustelua oltiin käyty kymmenisen minuttia, minulle riitti, ja päätettiin väistyä takavasemmalle. Minusta on aika turhaa tulla arvostelemaan muita ihmisiä kielitaidottomuudesta, jos arvostelija ei itse puhunut siinä vaiheessa enää kunnolla suomeakaan, saati sitten muita kieliä.

No, S ei osaa suomea, eikä opikaan enää meidän täällä ollessa. Ollaan koko ajan tiedetty, ettei jäädä tänne, joten suomen opiskelu ei ole ollut etusijalla. Olen äärimmäisen kyllästynyt selittämään tätä, vaikka selitän näköjään nytkin. Minusta tuntuu pahalta, että jotkut pikkujunttilan asukit tuntevat ylemmyyttä ja pitävät S:a jotenkin tyhmänä, koska se ei osaa suomea, ja S:lla on syyllinen olo siitä, että sen pelkkä läsnäolo on aiheuttanut pahaa mieltä, sillä urputtajat eivät ymmärrä lopettaa, enkä minä ole tarpeeksi rohkea lyömään nyrkkiä pöytään, vaan nieleksin kyyneleet piiloon. Monikaan asia ei tunnu pahemmalta, kuin minulle tärkeiden ihmisten pilkkaaminen, vaikka se olisi olevinaan leikkiä.

Tiedän, ei pitäisi välittää. Silti ei huvita jutella tiettyjen ihmisten kanssa, sillä joudun selittämään samat asiat kerta toisensa jälkeen S:n istuessa vaivaantuneena vieressä. Toki olisi mahtavaa, jos se osaisi suomea, eikä tässä olekaan ollut kyse haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä oppia, vaan ihan rehellisestä laiskuudesta ja priorisoinnista.

Eivätkä nämä kyseiset ihmiset varmaan pahaa tarkoita, mutta kun en vain enää jaksaisi. Meillä on enää pari Suomi-kuukautta jäljellä, joten puhuisin paljon mieluummin kivoista tulevaisuudensuunnitelmista kuin siitä, miten minä olen epäonnistunut S:n kielenopettajana, ja miten S ei ole onnistunut imemään kielitaitoa itseensä taianomaisesti pelkän tv:n ja radion välityksellä.

Taas kerran on huomattu, miten meidän on helpompi asua jossain ihan muualla. Toki meidän tapoja ja valintoja arvostelevia löytyy varmaan rapakon takaakin, mutta onpahan ainakin yksi pilkanaihe (kielitaidottomuus) vähempänä.

Chaos oli kielitaitoinen kaveri jo pienenä.

4 kommenttia:

  1. Hei!
    Ihana kuva pikkuisesta!
    Eikä sinun tosiaan kannata välittää moisista pottuilijoista. Miten niin vieläkään? Suomi on sen verran vaikea kieli, että sen omaksumiseen menee aikaa, eikä S kovin kauaa vielä täällä ole ollut... Ehkä, jos se oisi ollut hänen ainoa prioriteettinsä, mutta entäs ne yliopisto-opiskelut? Eivätkö ne olleet tärkeämmät?

    VastaaPoista
  2. Erittäin hyvin sanottu. :) Kyllähän nuo maisteriopinnot ovat olleet etusijalla mitä opiskeluun tulee. Samaa mieltä olen suomen kielen vaikeudestakin; sitä ei ihan hetkessä hallita.

    Ärsytys on jo laantunut pikkuisen tämän eilisen purkauksen jäljiltä. Kyllä tässä taas jaksaa kuunnella pientä naljailuakin. ;)

    VastaaPoista
  3. ÄH! Pikkusieluisia inisijöitä, niitä täällä riittää. Mitä hyötyä S:lle olisi tulevaisuudessa suomen kielen taidosta? Kielestä, jota käytetään yhdessä maassa tällä pallolla..
    Komppaan Satua, eiköhän tosiaan ne opiskelut (ja sinä) ole olleet etusijalla, ei kielen opiskelu (joka vaatisi kuitenkin aika intensiivistä opiskelua, suomihan on muistaakseni kiinan jälkeen vaikein kieli oppia...)
    Luultavasti kuitenkin haluat sitten joskus opettaa lapsillenne oman kotimaasi kieltä, ja ehkä siinä vaiheessa S:ä voi harmittaa ettei kieltä ole oppinut.. EHKÄ.

    ARGH! Parempi että en sano enempää, näen punaista... ;)(aihe koskettaa läheltä.. itsekin aikoinaan kuullut v*ttuilua siitä, kun en opettanut eräälle kieltä, ja nykyään ihmettelyä siitä jos mies menee puhumaan toiseen huoneeseen puhuessaan isänsä kanssa.. ja kielenä on kuitenkin toinen kotimainen!)

    Toivottavasti fiilikset ovat teillä molemmilla jo paremmat!


    PS. Miten se pakkaaminen? ;)

    VastaaPoista
  4. Fiilikset ovat jo varsin hyvät. :)

    Eipä tällä suomella oikein tee yhtään mitään, jos ei meinaa Suomessa asua. Vaikka olen tiennyt suomen olevan vaikea kieli, niin nyt sen vasta on kunnolla tajunnut, kun on yrittänyt opettaa sitä ihan ummikolle, edes pikkuisen. S on sanonut, että se varmaan oppii kielen sitten yhdessä niiden mahdollisten lasten kanssa, mutta se nyt jää nähtäväksi. ;) Suomi toimisi sitten ainakin oivana salakielenä jatkossakin, jos kielitaito ei kartu!

    Uskon, että veri kiehahtaa, jos (ja kun) omakohtaisia kokemuksiakin kerran löytyy. ;) Ihmiset osaavat joskus olla aika ajattelemattomia. Sitä pitäisi varmaan kasvattaa joku teflonpinnoite itselleen, etteivät tuollaiset epäasialliset kommentit jäisi vaivaamaan pidemmäksi aikaa, vaan valuisivat pois häiritsemästä saman tien. Ei niistä kuitenkaan pitäisi välittää.

    P.S. Unissa olen jo pakannut pikkuisen. Sitä ei varmaan lasketa? :D

    VastaaPoista