torstai 13. elokuuta 2009

Nakki napsahti

No niin siinä kävi; tänään tuli puhelu, jossa meidät kutsuttiin poliisilaitokselle kuultavaksi S:n oleskelulupahakemuksen tiimoilta. Vaikka puhelimessa minua jututtanut mies oli mukavanoloinen, teki mieli sanoa, että lukaiskaapa vaikka pari riviä minun blogia, niin näkisitte, miten tosissaan tässä ollaan. Säästettäisiin aikaa ja bensaa.

Ensi tiistaina ollaan viisaampia. S:n kuulemiseen on varattu aikaa kaksi tuntia, minulle hieman vähemmän, koska en tarvitse tulkkia. Tuleepahan tämäkin koettua. Meillä ei todellakaan ole mitään salattavaa, ja aika hyvinhän tässä toisen jo tuntee, mutta kummasti tekee mieli alkaa listata ylös toisen lempivärejä ynnä muita "tärkeitä" asioita...

Hauskaahan tässä on se, että päästään tekemään tämä kaikki uudestaan vielä isommassa mittakaavassa, kun aletaan hakea minun lupia. Kyllähän sen ymmärtää, miksi näitä kuulemisia järjestetään ja lupahakemuksia täytellään, sillä niitä ns. systeemin väärinkäyttäjiäkin löytyy, mutta kuten jo aiemmin olen sanonutkin, me ei voitaisi enää olla vilpittömämmin tämän asian kanssa liikenteessä. Jotenkin sitä on tässä omassa huumassa unohtanut, että viranomaisilla saattaa olla omat epäilyksensä (ja toisaalta protokollansa) seka-avioliittojen suhteen, joiden mukaan pitää toimia.

Mutta että kahden sivistysvaltion välillä pitää käydä tällainen paperisota, molempiin suuntiin... Onneksi tuo mies on suht' kiva, ei tätä revohkaa muuten viitsisi käydä läpi. :)

6 kommenttia:

  1. Oletko nähnyt elokuvan Green Card? Se oli ihan suosikkini joskus!

    Joku aika sitten luin koko teidän tarinan kuin parhaimmankin romaanin karkkipussin kanssa sängyssä lojuen. Oikea 2000-luvun tuhkimotarina! Ihana! Toivottavasti onnenne kestää!

    Nanna

    VastaaPoista
  2. No jopas! Olen aika yllättynyt että teidät haastatellaan, olettehan asuneet ensin Amerikassa toistenne lähistöllä ja nyt jo täällä yhdessä vuoden. Onnea haastatteluun. Ei ne kertakaikkiaan voi epäillä teidän vilpittömyyttä.

    Tuntuuhan se varsin epäreilulta, että se saako rakkaansa kanssa asua samassa maassa, on loppujen lopuksi poliisin ja/tai maahanmuuttoviranomaisten käsissä.

    VastaaPoista
  3. Täällä ollaan samaa mieltä Pilvisyyden kanssa. Epäreilua meininkiä, mutta minkäs teet..
    Nooh, huomaavatpahan teitä haastattelevat viranomaiset tekevänsä turhaa työtä, teidän kohdalla ainakin (kaikki kun ei yhtä puhtain paperein aina avioliittoa solmi..) Onnea haastatteluun!

    Huh, onneksi S on sen verran mukava, että jaksat :) *hihitystä*

    VastaaPoista
  4. Nanna: Elokuva kuulostaa tutulta, mutten voi mennä vannomaan, että olen sen nähnyt. Täytyy laittaa listalle. :)

    Oi, onpas sulla ollut melkoinen urakka lukea kaikki merkinnät läpi! :) Toivon ihan samaa!

    Pilvisyys: Vähänhän tuo yllätti minutkin, se kutsu haastatteluun siis. Tuleepahan tämäkin koettua. :) Toivottavasti meistä näkee jo päälle päin, ettei tässä ketään yritetä huijata.

    Sinä, jos kuka ymmärrät epäreiluuden. :)

    Katja: Jotenkuten tuon miehen kanssa jaksaa yhdessä taapertaa... :)

    Ymmärrän kyllä, että nämä käytännöt ovat olemassa ihan syystä, mutta en ehkä ihan ekana lähtisi meitä epäilemään (meillä oli kummiskin näyttää yhteisiä vuokrasopimuksia parikin kappaletta, ynnä muita dokumentteja). Ehkäpä tuolla Ylä-Savon poliisissa ei törmätä näihin tapauksiin kovinkaan usein. :D

    VastaaPoista
  5. Hei kuinka meni?? Mua taitaa vähän jännittää teidän puolesta vaikka en voi kuvitella että olisi mennyt muuten kuin hyvin. Toivottavasti ehdit pian kertoa jotain kuulumisia!

    VastaaPoista
  6. Hyvin meni, kiitos kysymästä. :) Kirjoitan ihan kohta siitä vähän pidemmälti. :)

    VastaaPoista