keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Taaperon kanssa matkustamisesta

Ajoitimme Suomen-reissun niin, että lapsi sai matkustaa vielä sylissä, koska oli nippanappa (pari päivää) alle kaksivuotias vielä paluumatkallakin. Lippuja varatessa nelinumeroisen dollarisumman säästäminen tuntui oikein hyvältä ajatukselta (sylilapsen lippu kansainvälisillä lennoilla on yleensä 10% aikuisen lentolipun hinnasta), mutta matkan lähestyessä tuskanhikikarpalot alkoivat kihota ohimoille. Ihanko tosissaan me ajateltiin, että saadaan pidettyä vinkuravänkyrä sylissä semityytyväisenä yhtäjaksoisen yhdeksän tunnin lennon ajan?

Koska haastetta ei ollut vielä tarpeeksi, niin koko perhe sairastui johonkin päänsisuksen paksuksi mönjäksi muuttavaan tautiin juuri ennen matkaa. Vaikka oma olo oli lähtöaamuna kuin karhupumpulla puolivillaisesti pahoinpidellyllä, mutta silti sitkeästi tukkoisella viemärillä (siltä varmaan näytinkin), niin enemmän tietysti huoletti pienen potilaan jaksaminen. Me isot matkustettiin aika reippaasti lääkittyinä, mutta lasta ei uskallettu hurjemmin doupata. Varsinkin paineenvaihtelu jänskätti. Ettei vain sattuisi korviin.


Pieni sissi ei ollut nousuista ja laskuista kuitenkaan moksiskaan. Itse asiassa Chicago-Helsinki-lennolla ne olivat ainoat hetket, kun lapsi nukkui. Nukahti, kun kone nytkähti portilta liikkeelle, ei välittänyt kuulutuksista ("Lentokorkeutemme on 35 tuhatjalkaa..."), mutta lentoemännän juomakyselykailotus herätti, eikä uni enää sitten tullutkaan. Paitsi tietysti juuri ennen Helsinkiin laskeutumista. Siinä välissä valvoi sen kahdeksan tuntia, ja vanhempien mielikuvitus ja kärsivällisyys olivat koetuksella.

Juuri Chicagosta nousseet.
Oltiin aloiteltu kotona vaipoista ja tutista vieroittuminen, mutta lennoilla ei viitsitty edes yrittää. Lapsi sai katsoa Frozenia ja Super WHY!:ta daddyn puhelimesta, napostella rusinoita ja kuivattuja omenoita (ja vähän suolakeksejäkin) vähän väliä, ja kirjojakin luettiin melkoinen määrä. Kotona vain uniapuna ollut tuti sai olla suussa nousuissa ja laskuissa, koska toivottiin siitä apua paineensäätelyyn. Kaikki cheatit olivat käytössä, eikä edes hävetä ollenkaan.

Yllättävän hyvin meidän lennot lopulta menivätkin (vai onkohan tässäkin havaittavissa sama ilmiö kuin synnytyksen jälkeen - kipu unohtuu). Helsinki-Vantaalta piti kuitenkin vielä ajella Lapinlahdelle, ja lapsi teki heti alkuunsa selväksi, että oli ALL DONE ALL DONE ALL DONE!!!!!. Nukkui välillä, mutta heräsi aina valittamaan turhautumistaan ja väsymystään. Onneksi mummon ja ukin luona karjukaulasta kuoriutui heti kättelyssä oma iloinen itsensä, ja äidin vanhassa huoneessa nukkuminenkin vaikutti mieluisalta, koska lapsi halusi oma-aloitteisesti mennä night-night kahdeksan aikaan illalla.

Rytmiä haettiin muutama päivä, mutta uniongelmat alkoivat oikeastaan vasta loman loppupuolella, kun napero keksi, että matkasängystä pääsee kätevästi kiipeämällä pois. Vips vain. Käytiin melkoinen tahtojentaistelu, kun yritettiin saada marakatti pysymään aitauksessaan.

Unikavereina Elmo, Daddy- ja Mummo-ankat sekä "sisasörs" (dinosaurus).
Oli mahtavaa huomata, miten enimmäkseen Skypessä ylläpidetyt suhteet toimivat livenäkin. Mummon syli kelpasi heti lentokentällä, ja ensimmäisenä yönä sängystä kuului mummo, ukki, danstars (downstairs, alakertaan). Tiesi siis tasan tarkkaan, missä oltiin. Matkan aikana myös alkuun vähän ujostuttaneet Asörs- ja Duufus-enot ja isoukki tulivat sen verran tutuksi, että heitä uskalsi halata ja pussata.

Savusaunan lisäksi kylvettiin kielen puolellakin. Tirppa imi itseensä jatkuvasti sanoja, ja lauseitakin rupesi tippumaan kuin räntää juhannusviikolla. Kertoipa lapsi meille eräänä aurinkoisena aamuna eräällä vaasalaisella leirintäalueella erään pitkäksi venähtäneen yön jälkeen traagista tarinaa siitä, miten lokki oli yrittänyt varastaa jäähtymässä olleen makkaran. Tipu, makka minu, ou nou! Oli ollut sen verran järkyttävä kokemus, että muistaa sen vieläkin. Makka oli kuulemma poppa.

Ukin kanssa menossa makkaranpaistoon.
Lapsen kieli oli ja on melkoista finglishiä. I want to piita (piirtää). Äiti, mo-mo (more) maito. Äiti, lissää milk. Neiti osaa laskea englanniksi yhdestä kymmeneen (wan, tuu, fii, foo, faiv, siks, seten, eit, nain, ten) ja suomeksi kahdesta kuuteen. Monille asioille lapsella on olemassa nimi molemmilla kielillä, ja on pikkuhiljaa alkanut tehdä eroa suomen ja englannin välillä. Daddylleen sanoo hand, kun haluaa pitää kädestä kiinni, ja minulle sanoo käsi. Välillä daddy taas katsoo minua kysyvänä, kun lapsi haluaa esimerkiksi sykkyyn (syliin). Joillekin jutuille on vain yksi sana, eikä daddy aina ymmärrä.

Suomen peruja on ehdottomasti sauna, joita kaikki pienemmät rakennukset lapsen mielestä ovat. Illalla haluaa myöskin bathin (kylpy) sijaan saunaan. Ehkä vielä joku kaunis päivä!


Kotimatka sujui paremmin, kuin uskallettiin edes odottaa. Ajomatkalla lentokentälle ei kukaan saanut itkupotkuraivareita, Helsinki-Chicago-lennolla neiti nukkui niin hyvän tovin, että sänkynä toimineen äidin selkä ja jalat olivat kuin epiduraalin jäljiltä. Paitsi ei kivuttomat. O'Harella meinasi vähän mennä hermot, kun ei annettu juosta holtittomasti ympäriinsä, mutta lyhyellä lennolla Chicagosta Kansas Cityyn oli taas kanttuvei. Ei pöllömpää, mutta toisaalta olen kyllä salaa vähän onnellinen, että seuraavalla kerralla on pakko ostaa lapselle oma istumapaikka, eikä sisäinen kitupiikki pääse pomottelemaan.

Matkalla täydellisyyteen hiottu kiipeilytaito oli käytössä kotonakin heti ensimmäisenä aamuna, kun lapsi ilmestyi meidän sängyn viereen aamuviiden jälkeen ja ilmoitti pirteästi morning. Pinnasänky vaihtui lennosta (pun intended) iso(mma)n tytön sänkyyn, ja kun ottaa huomioon, että tässä ollaan samalla toivuttu jet lagista, niin muutos on mennyt todella hyvin. Kopkopkop.

 Meidän kaksivuotias kahden maan kansalainen.

16 kommenttia:

  1. Meillä edessä se 11h lento Köpiksestä San Franciscoon. Olispa vielä lisää cheattejä, joita keksisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen istuttava tuo 11 tuntia! Ite ajattelin etukäteen niin, että eipä sieltä koneesta kesken lennon pois pääse. Menee miten menee, turha liikaa stressata. Valmistautua toki voi, just noilla cheateillä. ;) Osaisinpa antaa sulle jonkun tosi nasevan, kaikenkattavan ja pomminvarman (viimeisintä termiä ei varmaan kannata viljellä liikaa turvatarkastuksessa...), mutta taitaa tässäkin asiassa olla niin, että jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten ja toimii sen mukaan. :)

      Poista
  2. Hyva etta lennot meni suht kivuttomasti. Ma muistan lennot Bostonista Irlantiin ja takaisin sellaisen alle kaks vuotiaan motikan kanssa. Nukkui ja istui ihan kiltisti mutta on siina jo sen verran elopainoa etta se joka lasta sylissa pitaa saa puutuneet jalat ja takamuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auh, kyllä siinä tosiaan puutuu paikka jos toinenkin! Ei paljoa uskalla liikkua, ettei pieni matkustaja vain herää. ;)

      Poista
  3. Hieno juttu, etta matka sujui hyvin! Meidan minimies on tehnyt edellisen Amerikan sukulointinsa juurikin pari viikkoa vajaa 2-vuotiaana, kun viela paasi sylilapsena. Silla matkalla kavi tosi hyva tsaga ja meidan vieressa oli tyhja penkki, joten minimies sai istua tai lahinna nukkua siina pitkien lentojen ajan. Humina meinaan nukutti aika loistavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ollut hyvä tuuri! Humina toimii hyvänä unilääkkeenä meille vähän vanhemmillekin... ;)

      Poista
  4. Tuosta puheen kehityksestä kaksikielisellä lapsella oli tosi mielenkiintoista lukea. Toivottavasti kirjoittelet siitä jatkossakin :)

    VastaaPoista
  5. Olen vasta löytänyt blogisi ja lukenut tässä jonkun verran vanhempiakin kirjoituksiasi. Olet ihan loistava kirjoittaja ja ulkosuomalaiseksi kirjoitat niin hyvää ja vivahteikasta suomea. Itse olen myös ulkkarin kanssa naimisissa ja olemme asuneet molempien kotimaissa. Blogisi on ihana :)

    VastaaPoista
  6. Voi söpöä, onnittelut 2-vuotiaalle ! Käykö hän jossain kerhossa tai vastaavassa "sosiaalisessa" paikassa oppimassa englantia? Vai onko jopa päiväkodisssa jo? Mietin vaan tuota hyvää englannin taitoa. (Jos siis kotona hoidat suomeksi ja mies päivät töissä...)Meidän mies joka tulee siis kohta 2 on aika vähäsanainen edelleen. Ainoa 2 sanainen asia on "all done". Muuten toteaa vaan asiansa yhdellä sanalla. (Täytyy tietysti ottaa huomioon, että kyseessä puoliksi suomalainen mies ;) ). Tyttö 3 v taas on viime aikoina ottanut kunnon harppauksia kielitaitonsa kanssa, Lauseita on jo useita ja suu käy koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kotosalla lapsukainen vielä on ollut. :) Tyttö kuulee aika paljon englantia meidän kavereilta ja sukulaisilta (daddyn lisäksi siis), ja jopa minultakin iltaisin ja viikonloppuisin, kun jutustelen miehen kanssa. Veikkaisin, että Sesame Streetillä ja muilla lastenohjelmilla on myös ollut oma osuutensa kielenkehityksessä, koska on oppinut sieltä aakkoset ja numeroitakin. :)

      Vai on teillä harvasanainen miekkonen... No mitäs tuota turhia lörpöttelemään, jos kerran asiansa saa vähemmälläkin selväksi. ;) Meidänkin neiti päpättää koko ajan, mutta iso osa on vielä jotain ihan omaa kieltä!

      Poista
  7. Myydäänkö jenkeissä perunajauhoja? Vai ajaako maissitärkkelys saman asian?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon löytänyt perunajauhoja meidän lähikaupasta, mutta ihan joka paikasta ei saa. Maissitärkkelys on ollut ihan käypä korvike.

      Poista
  8. Moi! Olen lueskellut blogiasi jo tovin, mutten ole ikinä kommentoinut mitään. Nyt teki kuitenkin mieli tulla hihkaisemaan, että tykkään ihan hirmusti kirjoitustyylistäsi! Kirjoitat tosi mielenkiintoisesti ja hauskasti. Olen vuosia seurannut erilaisia blogeja, mutta tästä on tullut yksi lemppareista! On mielenkiintoista lukea ulkosuomalaisen näkökulmia eri juttuihin, ja komppaan myös ylempänä kommentoivaa, että kiinnostaisi kuulla lisää pikkuneidin kielten opettelua :-) Mikä onni kasvaa kaksikielisessä perheessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun hihkaisit! Tosi, tosi mukava kuulla. :) Ihan varmasti juttua riittää kieliasioista! Meinasin just Suomen-loman päätteeksi ahtaa yliopiston pääsykoekirjana olleen kielitiedeopuksen täpötäyteen matkalaukkuun... Se on niin mielenkiintoista!

      Poista