tiistai 29. lokakuuta 2013

Olen suomalainen

Viikonloppuna harrastin aktiviteetteja, joita en Suomessa olisi varmaan koskaan tehnyt. Amerikkalaisia juttuja, you know.

Lauantaina kaiverrettiin kurpitsalyhtyjä, sillä Halloween on tällä viikolla. Perheen pieninkin pääsi tästä perinteestä osalliseksi.

Ihan ite piirsi.

Sai hieman apua kaiverruksessa.
Daddy koverteli vähän perinteisemmän pumpkinin.


Meikämamman mielessä oli ilmeisesti jo seuraava päivä. Reid-o-lantern, olkaa hyvä.

Andy Reid, edelleenkin täysin voitokkaan Kansas City Chiefsin päävalmentaja.
Sunnuntaina herättiin ai-kai-sin. Vietiin lapsukainen hoitoon ja huristeltiin auto täydessä tailgating-latingissa kohti Arrowhead-stadionia. Grilli lämpeni parkkipaikalla ensimmäisen kerran jo ennen auringonnousua pikkupakkasessa, ja uudelleenkin pariin otteeseen ennen puoliltapäivin ilmoille kajahtanutta kansallislaulua. Ja pelin jälkeenkin, öhöm.

Sea of red.
Alex Smith tositoimissa.
Ryan Succop potkaisee yhden ottelun monista potkumaaleista.
Ruma voitto, mutta voitto kuitenkin. Kahdeksan peliä, kahdeksan voittoa. Ei huonosti joukkueelta, joka voitti koko viime kaudella kokonaiset kaksi peliä.

Pidän hurjasti amerikkalaisesta elämästäni. On kuitenkin asioita, joissa en ikinä, ikinä amerikkalaistu (tai kansasilaistu). Jotkut jutut vain menevät yli ymmärryksen.

Kissojen kynsien poistaminen. Täällä on hyvinkin yleistä ja hyväksyttyä, että kotikissoilta poistatetaan ainakin etutassuista kynnet. Kyllähän meidänkin sohva olisi varmasti kivemman näköinen, jos kisuilla ei olisi kynsiä. Vielä paremman näköinen, jos niillä ei olisi karvoja. Eikö olisi helpompaa jättää se kissa ottamatta?

Evoluutio ja ilmastonmuutos ovat poliittisia kuumia perunoita, uskonasioita. Hihkuin vähän aikaa sitten, että meidän lähelle rakennetaan luonnonhistoriallinen museo. Kansasiin! Luonnonhistoriallinen museo! Jossa puhutaan evoluutiosta eikä kreationismista! Piti ihan ravistella itseäni, koska olin yllättynyt, mutta ymäristö on tehnyt tehtävänsä. On melko surullista, että aika useat pitävät tiedettä ja faktoja liberaalien hössötyksenä. Huomattavasti suurempi ja äänekkäämpi joukko kuin ikinä Suomessa.

Sairausvakuutuksen ja työnantajan yhteys. Lienee yleisesti tiedossa, ettei Yhdysvalloissa ole julkista terveydenhuoltoa. Valtio tarjoaa (yleensä) vakuutukset vanhuksille ja työkyvyttömille, mutta muut ovat omillaan, yksityisten vakuutusyhtiöiden varassa. Työpaikat ovatkin tarjonneet vakuutuksia työntekijöilleen alennetulla ryhmähinnalla, lisäetuutena palkan lisäksi. Monien palkasta lähteekin joka kuukausi melkoinen summa dollareita vakuutukseen, joka ei välttämättä kata kaikkia kuluja. Obamacaren myötä tähän ei tullut muutosta, mutta nyt yksityisetkin henkilöt voivat saada samanlaisen ryhmäalennuksen kuin työpaikan kautta vakuutuksensa hankkivat, eivätkä vakuutusyhtiöt voi enää käännyttää halukkaita asiakkaita ovelta pois olemassaolevien sairauksien vuoksi. Nyt kaikki kynnelle kykenevät ovat myös velvoitettuja ottamaan vakuutuksen, sillä ennen vakuuttamattomien hoitokulut vyörytettiin maksavien asiakkaiden niskaan nostamalla vakuutusmaksuja. En edes halua raapaista sairaalabisneksen pintaa muuten kuin sanomalla, että USA:ssa sairastaminen on pirun kallista.

Kokolattiamattorakkaus ja kengät jalassa sisällä olo. Olenko koskaan muistanut mainita, etten pidä kokolattiamatoista? Harvassa taloudessa otetaan rapaiset ulkokengät ovella pois. Monessa taloudessa on kokolattiamatot, joskus jopa vessassa. Tästä yhtälöstä seuraa se, että jo valmiiksi ällöttävät matot imevät kaiken ulkoa tulevan p*skan itseensä; syvälle, syvälle sinne koirankarvojen, Cokis-lätäkköjen ja pölyhiukkasten sekaan. Meillä mattoon imeytyvät vain jalkahiki ja sukkanukka (ja koirankarvat ja kissankarvat ja...), sillä ulkokengät eivät kuulu sisälle. Eikö ihmisiä ahdista olla hikisissä lenkkareissaan koko ajan?

Lenkkarirakkaus. Lenkkarit ovat melkoinen välttämättömyys, jos haluaa kuntoilla, mutta pitääkö niitä pitää hienossa ravintolassakin jalassa? (Tosin suuri osa paikallisista lenkkarisankareista tuskin kuluttaa kengänpohjia lenkillä.) Tähän samaan kategoriaan kuuluu pyjamahousuissa ostoksilla käynti. En vain kykene.

Mittayksiköt. Käytän edelleenkin metrejä, kiloja, litroja, celsiuksia. Amerikkaiset vastineet ovat typeriä, eikä niitä voi edes muuntaa helposti keskenään. Olen opetellut ulkoa tiettyjä muunnoksia, jotta voin selittää metrically challenged -kavereilleni, miten kylmä Suomessa voi olla talvella (-35 Fahrenheit), miten pitkä (tai pätkä) olen (5 feet 3 inches) ja niin edelleen. Onneksi puhelimeen saa muuntimen, ettei minun tarvitse edes yrittää ymmärtää paikallista sekamelskaa. Ja hei, kaikki virallisemmat mittaukset, esimerkiksi lääkärissä, suoritetaan täälläkin metrijärjestelmän voimin. Miksi? Koska se on järkevämpi, piste.

Katsotaanpa, pyörränkö tässäkin asiassa puheeni. Saa tulla mojauttamaan ohimoon, jos meillä on vuoden päästä kaksi kynnetöntä kissaa, vähäisetkin puulattiat ovat pitkäkarvaisen maton peitossa, nukun ja syön lenkkarit jalassa, lopetan tieteeseen uskomisen, puhun jaloista ja unsseista ja nesteunsseista, ja pidän kapitalismia ratkaisuna kaikkeen, mukaanlukien sairastamiseen.

Nyt pitää mennä valmistautumaan illanviettoon ja hyvistä amerikkalaisista jutuista nautiskelemiseen. Vai miltä kuulostaa wingsit, halpa olut ja college-koripallo sports barissa?

10 kommenttia:

  1. Kovin samanlaisia ajatuksia :). Olen joutunut muutaman kerran melkein suuttuneena selittelemään, miksi meidän kissalta ei TODELLAKAAN poisteta etukynsiä. En ollut koskaan edes kuullutkaan moisesta käytännöstä ennen Amerikkaan muuttamista. Parempi jättää kissa hankkimatta, jos kynnet ovat liikaa. Ja nuo matot, yöks, ällöttää! Miksi, oi miksi?! Muiden mittayksiköiden kanssa olen luopunut toivosta, mutta farenheitit alkavat jo onnistumaan. Ja salilla osaan valita paremmin sopivat painot lbs:na kuin kg:na. Kreationismiin en kuitenkaan ole törmäillyt päivittäin. Kansas ja New England ovat varmasti aika erilaisia monessa suhteessa. Tosin sportti baareja suositaan kaikkialla, hyvästä syystä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuntuu ihan uskomattomalta, että kynsienpoisto on enemmän sääntö kuin poikkeus! Argh.

      Vaikka pidän Kansasista ja kansasilaisista noin niin kuin yleisellä tasolla, niin kyllä joskus tekisi mieli muuttaa johonkin sinisempään osavaltioon. ;)

      Poista
  2. Meille muutti kanssa miehen äidin kuoltua hänen persialainen kissansa. Olin vähän huolissani huonekaluista (minulla ei ole koskaan ollut kissaa) ja mies kertoi, että sellainenkin vaihtoehto on kun kynsienpoisto. Olin ihan järkyttynyt! Ostin seuraavana päivänä kaksi raapimapuuta. Toistaiseksi se on riittänyt.

    Nuo kaikki muutkin löytyy mun listalta. Tuo pyjama päällä kuljeskellu on kyllä tosi hassua. Juuri suomenvieraille sitä yritin selittää kun kaupassa joku tuli pyjamanhousuissa vastaan. En edes tiennyt mitä asiasta sanoa sillä niin tyrmistyneen näköisiä vieraat oli :) Lisään listaan vielä haarukalla ja veitsellä syömisen. En ole siitä päässyt kokonaan ainakaan eroon enkä haluakkaan. Mieheni kauhuksi saatan välillä syödä täytteitä tursuavan hampurilaisenkin haarukalla ja veitsellä kun se vaan on niin paljon helpompaa kuin käsin syöminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan sentäs otettu nuo karvapeput ihan ite, eikä hyvää hyvyyttämme, joten teillä tuo kynsijuttu on vielä ihan eri. :) Kiva, että raapimiset ovat kuitenkin keskittyneet niille tarkoitettuihin kohteisiin!

      Hehe, minäkin söin alkuun jopa bone-in wingsit haarukalla ja veitsellä, mutta kylläpä nyt menee jo tursuileva hampurilainenkin sormiruokana. ;) Sitä en kuitenkaan vieläkään ymmärrä, että monissa paikoissa pitää oikein pyytää erikseen veitsi. En ole vielä oppinut teurastamaan ruokiani haarukan tylsällä reunalla. Enkä taida oppiakaan...

      Poista
  3. Palasin pitkän tauon jälkeen blogiisi, ihania kirjoituksia. Olisi sen tuhannen uteliasta kysymystä juurikin näistä kulttuurieroista mutta päällimmäisenä tulee mieleen että kuinka tulet toimeen appivanhempiesi kanssa?? Nimittäin kun se ihan kotimaapohjaltakin aiheuttaa välillä kuuluvaa hampaiden kirskuntaa ja puristuneita nyrkkejä, kuinka ollenkaan silloin jos näkökannat, peruskoulutustaso (tai se mitä on siellä kerrottu/opittu, viittaan tähän kreationismiin..omg) eriävät huomattavasti? Oletko enkeli vai kuinka olet säästynyt ilman verenpainetautia?? ;D Miehestäsi en edes kysy, uskon että olet löytänyt niin kaltaisesi ettei perusasioista tarvitse vääntää, tuskin muuten olisit noin rohkeaa askelta ottanut noin kauas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, en todellakaan ole enkeli! :D

      Oon oikeasti melko onnekas. Appivanhemmat ovat suhteellisen leppoista porukkaa. Hyvin kouluttautuneita ("uskovat" evoluutioon, haha), kiinnostuneita muista kulttuureista (appiukko taitaa tosiaan tietää enemmän esim. Suomen historiasta kuin minä...), matkustelevat paljon, ja vaikka nyt ei täysin samalla aaltopituudella kaiken suhteen ollakaan, niin mitään älyttömiä ristiriitaisuuksia ei ajattelumalleissa ole. :)

      Onhan meilläkin verenpaine kohonnut välillä, varmasti puolin ja toisin, lähinnä tilanteissa, joissa ollaan yritetty setviä juhlapyhien aikataulua tms, mutta kuohut ovat pysyneet omien seinien ja pään sisällä. He käyvät jouluna kirkossa, me ei. He äänestävät eri puoluetta kuin me (tai no mies äänestää, minä en...vielä). Silti pärjätään, ehkäpä sen vuoksi, ettei kukaan yritä tuputtaa omia ajatusmallejaan toisille. :)

      Ja oikeassa olet, eipä tämmöistä askelta olisi tullut harpattua, jos kumppani ei olisi oikea helmi. ;)

      Poista
    2. Ihan mahtavaa kuulla! :)

      Ja koska maailma(a) muutetaan askel kerrallaan, uskotaan porukalla että sun tasainen skandinaavinen siellä olo nakertaa omalta osaltaan vähin erin kaikkia ääri-ilmiöitä Kansasissa..saahan näin joulun alla uskoa joulupukkiinkin, miksei sitten parempaan maailmaan?? ;D

      Ihanaa Joulua sinne kauas! :)

      Poista
    3. Heh, joo, olen kyllä levittänyt pohjoismaalaisuuden ilosanomaa ympäriinsä, ehkä liikaakin joidenkin mielestä. ;) Onneksi meitä on täällä muutama muukin suurlähettiläs, ei tarvitse yksin julistaa. :)

      Ihanaa joulua sinnekin! :)

      Poista
  4. Myöhäsyntyisenä olen vasta alkanut ahmia blogiasi. Tutulta kuullostaa ja tuo lenkkarirakkaus on tosiaan ihan ufoa. Itse tykkään kokolattiamatoista, kun ne on JÄRKEVISSÄ paikoissa, mutta meillä ei ole eläimiä.
    Ja kiitos, että olet jaksanut päivittää sanalistoja; kielenopettajana kiinnostaa nähdä oppimispolkua. Pidä kynsin ja hampain kiinni molemmista kielistä! Terveisiä Pohjois-Karoliinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lueskelemaan! :)

      Minäkin olen oikeastaan tottunut ajatukseen, että makuuhuoneissa olisi aina kokolattiamatot. Toistaiseksihan suurin osa meidän lattiapinta-alasta on maton peitossa, mutta toiveissa ja suunnitelmissa on uusia alakerran lattia puiseksi/laminaatiksi. Miehen toive on, että makuuhuoneessa saisi lattiaremontin jälkeenkin astua pehmeälle ja lämpöiselle matolle heti sängystä noustua, eikä ole vielä toistaiseksi myöntänyt, että taktisesti sijoitettu räsymatto ajaisi saman asian... ;)

      Kiva kuulla, että sanalistat kiinnostaa! Lapsi on nyt semmoisessa vaiheessa, että toistaa oikeastaan mitä vain, joten on vähän hankala poimia sieltä sisäistettyjä sanoja, kun papukaija papattaa. Ymmärtää molempia kieliä yhtä hyvin, joten hyvällä tiellä ollaan.

      Terkkuja sinne itään!

      Poista