Tällä puolella rapakkoa juhlittiin eilen isänpäivää. Aamu alkoi vohveleilla ja oluella (meillä mitään kuohariaamiaisia harrasteta!). Lahjottiin daddyä vähän tavallista tulisemmalla keittokirjalla, meikäläisen söhertämällä kasvokuvalla pikkuneidistä ja langattomalla ulkokaiuttimella, jonka totuttuun tapaan annoin jo viikko sitten, sillä en osaa pitää lahjoja salassa. Illalla herkuteltiin grillatulla lohella, valkosipuliperunoilla ja mustikkakukolla. Niin, ja mies halusi salaattia! Meidän nirsoilija söi vihreää salaattia!
Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa. Eräs yksinhuoltajaäiti postaili pitkin viikonloppua, kuinka on parempi olla sinkku kuin elää petturin kanssa. Miten kuka tahansa nainen voi olla äiti, mutta tarvitaankin vähän enemmän munaa, että voi olla lapsilleen isäkin.
Totta. Mutta hei, ajankohta ja avautumistapa oli aika tahditon. Iso keskisormi lasten isälle ja isän perheelle, jotka tietenkin näkevät nämä postaukset. Isälle, joka on läsnä niin paljon, kuin äiti sallii. Isänpäivänä.
Ymmärrän, että sattuu. Ymmärrän, etten voi ymmärtää, millaista on olla yksinhuoltaja. En tiedä kaikkia yksityiskohtia suhteesta, mutta sen tiedän, ettei some ole paras mahdollinen paikka kaiken p*skapyykin tuulettamiselle. Ihan noin yleisesti. Jos haluaa positiivisia "you go girl" -kommentteja ja itsetunnonkohotusta, niin voisi vaikka soittaa hyvälle ystävälle ja vuodattaa ihan yksityisesti.
Haha, aika tekopyhää avautumista bloggaajalta! Nyt lenkille, sit wingseille. Plus miinus nolla. Ellei jopa vähän miinus.
Ei ollenkaan tekopyhää, vaan ihan totta. Ihmisillä monesti unohtuu, että se on kuin torilla huutais, kaikkea yksityistä ei kannata kirjotella!
VastaaPoistaKiva blogi muuten sulla :)
Sepä se. :) Kiitos!
PoistaMulla on useampi tuttu, joka kertoilee somessa itestään asioita, jotka mun mielestäni kuuluvat vain asianosaisille/pienelle piirille, ei kaiken maailman puolitutuillekin. Ammattimaiset itsesäälissä rypijät ovat sitte aivan oma lukunsa. Olkoonkin, että mun yleinen ajatus on "tehköön jokainen tavallaan", en voi välttyä myötähäpeän tuntemuksilta. En ihan oikeesti haluais tietää semmosia asioita ihmisistä, joita en tositosiTOSI hyvin tunne, mut väkisinkin ne jutut siihen ruudulle naamiksessakin pomppaa. Joo, henk.koht. asioista avautuminen voi tuntua hetken aikaa tosi hyvältä, mut uskon siitä seuraavan lopulta huomattavasti enemmän pahaa ku sitä hyvää, joten maltti on valttia myös avoimuudessa.
VastaaPoistaNimenomaan! Hyvä esimerkki on meidän yhden kaverin äiti, joka on nimennyt uuden miesystävänsä Sexy Maniksi, ja kertoo ehkä vähän liiankin avoimesti heidän viikonloppulomistaan ja mukaan pakatusta pikkumustasta mekosta, jota ei sitten loppujen lopuksi tarvittukaan, wink wink.
PoistaHrrr.