keskiviikko 23. tammikuuta 2013

End of an Era

Eilen oltiin kyllä niin pöljiä, että nauratti.

Tiedossa oli ollut jo pidemmän aikaa, että S:n ihka ensimmäinen auto, kaksiovinen (ja ovenkahvaton) 17-vuotias Toyota ei kykene enää palvelemaan vauvaperheen tarpeita yhtä hyvin kuin neliovinen kollega. Tähän asti se on ollut mulla kauppakassina ja ketterästi onkin tehtävänsä hoitanut, mutta kun takapenkille pitää viretellä koko ajan painavampi ja painavampi vauvalla varustettu turvakaukalo, niin selkä on alkanut jo anella armoa.

S:lla oli maanantaina vapaapäivä. Ajateltiin vähän käydä haistelemassa, millaisia vaihtoehtoja meillä sitten joskus tulevaisuudessa olisi. Tsädää, ekassa liikkessä eka koeajettu auto kolahti. Ei kuitenkaan tapamme mukaan tehty ratkaisua nytheti (!!!), vaan otettiin auto yöksi seisomaan pihaan, jotta voitaisiin potkia renkaita pikkuisen lisää.

Let me in...
No, pitihän se arvata, ettei se ihastus ainakaan laantunut. Ostopäätös vahvistui eilisen aikana, ja iltapäivästä S pyysi minua tyhjentämään vanhan sotaratsunsa (meinasin kirjoittaa sotanorsu) kaikesta henkilökohtaisesta krääsästä, kuten nimikoidusta etukilvestä (Kansasissa rekisterikilpi on vain takana, joten eteen voi laittaa mieluisen lätyskän). Ja mitä tein minä? Vetistelin!

S tuli kotiin tarkistamaan työnjälkeni, ja aika herkällä päällä oli sekin. Muistuteltiin itseämme, että kyse on autosta, tunteettomasta koneesta, mutta paljonpa sekin auttoi. S muisteli neljätoistavuotista yhteistä taivalta, jopa kavereiden kanssa sosiaalisessa mediassa, ennen kuin suunnattiin neuvottelupöydän äärelle.


Uskollinen autovanhus sai yllättäen tarkastajalta kehuja. Neuvottelut sujuivat nopeasti ja kivuttomasti; saatiin jopa meidän karvalakista vaihdossa tuplasti enemmän kuin uskallettiin edes unelmoida. Parin tunnin odottelun ja allekirjoittelun jälkeen lähdettiin kotiin 16 vuotta nuoremmassa ja kolme ovea isommassa autossa.
It was actually quite difficult to hand over the keys. It's hard to have a baby and give up your sports car... or go cart. Too bad it was worth more as a trade-in than anything else. You better be worth it, baby. :)
Mutta arvatkaa mitä? Mulla on jo ikävä tuota nelivaihteista mikroautoa. Järki sanoo, että oli aika. S sai käyttöönsä paljon entistä ekonomisemman ja ekologisemman kulkupelin (matka-ajossa alle 6L/100km, mikä on täällä huomattava parannus viime vuosikymmenien bensasyöppöihin), ja minulle jäi entinen ykkösauto, jossa on pikkuisen vaivattomampi pääsy takapenkin telakalle. Selkä kiittää!

Ehkäpä ikävä helpottaa, kun ritari tulee hakemaan minut valkoisella ratsullaan kotiovelta ja vie tyttönsä iltapäiväajelulle.

13 kommenttia:

  1. yei, anni, kyl se siitä. Mä nyyhkin vieläkin yhden (ainokaisen) autoni perään. siinä oli hassu juttu, rekkarissa oli egg ja jostain syystä linnut suorastaan lensi päin, ja jopa ukkomehtokin käveli konepellillä. liekö luuleneet omakseen.. no joo, hauskoja muistoja kuitenkin. hei ihania vauva-aikoja. ja kiitti blogista. t. Päivi Hki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, muna-auto! Kyllä meidän ikävä on tainnut jo laantua siedettäviin mittasuhteisiin. :)

      Meidän vauva-aika juoksee hirveää vauhtia loppusuoraa kohti! Pikkuvauvasta on kasvanut istuva, konttaava ja seisomaan nouseva itsepäinen ipana. ;)

      Poista
  2. Onnea uljaan valkoisen ratsun uusille omistajille. Toivottavasti ikävä vähitellen hellittää... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Heh, eiköhän me päästä tästä menetyksestä vielä joskus yli. ;)

      Poista
  3. Haikea niistä on luopua, vaikka välillä kiroaa ne. Minäkin kerkesin tutustua tähän "urheiluautoon" ja hyvin kuski ja ajoneuvo palvelivat lomani aikana. :) Mutta upea on kyllä uusi perheauto! :) Onko manuaali? Ja ennen kaikkea onko kasettisoitin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No seuraavalla lomalla on sit isompi kulkupeli käytössä. Kuski on todennäköisesti sama vanha räppänä!

      Automaatti. :( Ja siis aattele, ei oo kasettisoitinta!

      Poista
    2. Kuskia en kyllä vaihtais! :)

      No onneks teillä on pienemmän kanssa käytössä se entinen ykkösauto, niin pystytte ajelessa kuuntelemaan Röllikasetteja!

      Poista
    3. No ku mentiin vaihtamaan siihenkin cd-soitin viime keväänä. :( On se kasettisoitin kyllä tallessa, pitäsköhän suostutella miekkonen vaihtamaan se takas... ;)

      Poista
    4. Dääm! Se vois olla... ;)

      Poista
  4. Onnea uudesta autosta! Meilla mies melkein tirautti parit kyyneleet, kun myytiin hanen 16-vuotiaana ostamansa truck viime Nebraskan reissulla. Kova paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Kyllä noihin vanhoihin uskollisiin kotteroihin näköjään voi kiintyä. :) Justiinsa puhuttiinkin S:n kanssa, että tuommoista tunnesidettä tuskin enää syntyy yhteenkään nykyiseen/tulevaan autoon. Ihan hyvä vain. :D

      Poista
  5. Mä niiiiiin ymmärrän! Sama edessä. En ehkä selviä, sniff...

    VastaaPoista