torstai 20. joulukuuta 2012

Ei viime tippa tapa

Vaikka kotiäiteily kuulostaakin varmasti hyvin leppoisalta work from/at home -duunilta, niin kyllä tämä tämmöiselle laiskottelijalle ja viivyttelijälle on välillä melkoisen haastavaa. Varsinkin tämmöisinä päivinä, kun pitäisi pistää talo vieraskoreaan kuntoon lemmikkivahtia varten, ja varmaan jotain kampetta voisi myöskin viskellä matkalaukkuihin.

Se kuuluisa viime tippa on ollut aina luotettava ystävä. Viime tipassa on luettu tentteihin, joista on saatu hyviä arvosanoja, viime tipassa on myös kirjoitettu joitakin täysien pisteiden esseitä. Mitäpä tuota turhia stressaamaan, siis! Nyt olen kuitenkin huomannut, että tuo viime tippa ei toimi enää ihan niin hyvin; vauvan kanssa joutuu ennakoimaan pikkuisen enemmän.

Olen tapojeni vastaisesti kerännyt listaa pakattavista tavaroista jo monta viikkoa. Matkalaukut ovat toki vielä kellarissa (lähtöön alle 24 h), mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tai niin olen kuullut, sillä en ole oikein koskaan elänyt tuon sanonnan mukaan. Paljon olisi opettelemista.

Nyt olisikin tarvetta kotiäidin tuotannonohjausjärjestelmälle! Olisi hyvä, jos joku ohjelmisto laskisi esimerkiksi vapaan aivokapasiteetin ja suhteuttaisi sen käytettävissä oleviin tunteihin. Hukkaprosentti täytyy muistaa, sillä vikkelän ryömijän ja kurottelijan kanssa tehokkaita työtunteja ei ole kovinkaan montaa. Vaikka jätin tälle päivälle vain kylppäreiden pesun, pakkaamisen ja lääkärikäynnin, joihin menee yhteensä ehkä noin kolme tuntia, niin kun yhtälöön lisätään tuo vahdittava ja ruokittava, tuleekin tehtävästä haastava. Mistään en pysty repäisemään kolmea perättäistä työtuntia; en ainakaan ennen, kuin daddy tulee kotiin. Hankalaa on, varsinkin tämmöiselle etanalle, joka on tosi huono aloittamaan mitään, ja alkuun päästyään tekisi mielellään homman kerralla loppuun.

Nytkin kirjoitan mieluummin tyhjänpäiväistä blogimerkintää, kuin kuuraan kylppäreitä.

M.O.T.

*****

Koska meidän joululoma voi olla pikkuisen täyteen buukattu, niin toivottelen varuilta jo nyt oikein iloista joulua ja onnekasta uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle! :)

6 kommenttia:

  1. Ompa tuttuja ajatuksia :) minäkin olen tunnetusti aina jättänyt kaiken viime tippaan mutta tosiaan lasten kanssa se ei ole aina niin helppoa. Sillä viime tippaan jättäminen hyvin helposti tarkoittaa nykyään myöhästymistä.

    Nyt olen ehkä oppinut ennakoimaan paljonko aikaa menee valmistautaumiseen enkä enää kovinkaan myöhästele. Niin ja lapset on 5 ja 3 että sen 5 vuotta meni oppia :) Vai olenkohan oppinut mitään, sillä saattaa olla että asiaa helpottaa lasten kasvaminen ja se että he osaavat itse paljon asioita jo tehdä, ei tarvi jokaista pissattaa ja pukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä tuon ipanan kanssa joutuu tosiaan ennakoimaan pikkuisen eri tavalla! Jännä nähdä, tuleeko tämä valmistautuminen jossain vaiheessa luonnostaan; nyt on ainakin vielä melkoisen työn ja tuskan takana. ;)

      Poista
  2. Heh, viimetinka.. tuo paras hetki toteuttaa kaikki asiat :) On ollut mukava seurata miten teillä on vauva-arki lähtenyt rullaamaan. Lisäksi kun siskolla on puolen vuoden ikäinen poika niin saan seurata läheltä mitä se käytännössä tarkoittaa :D Hauskaa Suomi-retkeä koko perheelle ja Hyvää Joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti tekeminen tehostuu, kun deadline lähestyy. ;) Kiva, että vauva-arki ei ole kyllästyttänyt, täällä eikä siellä oikeassa elämässäkään! :)

      Poista
  3. Taalla myos yksi viimetippailija :) Hyvaa Suomen matkaa ja ihanaa Joulua!

    VastaaPoista