Moni ulkosuomalainen on jo tainnut suunnata kesäreissulle Suomeen. Itsellä se retki on vielä onnellisesti edessä, reilun kuukauden päässä häämöttämässä. Salmiakkihammasta kolottelee jo aika lailla. Muutkin himot ovat toki ehtineet nostaa houkuttelevaa päätään, joten ajattelin listata kaipaamiani asioita, ihan vain itseni kiusaksi, tietenkin.
Suomi-herkut
Suun kautta nautittavista jutuista taidan kaivata ihan eniten salmiakkia. Ei varmaankaan ole yllätys. Jo pikkulikkana valitsin kymmenen markan irtokarkkipussiini (on muuten ikävä myös irtokarkkeja) aina mustia herkkuja. Turkinpippureita, lakritsi- ja salmiakkinappeja, pääkalloja, krokotiilinkyyneleitä... Suklaa on pahaa ja hedelmäkarkit liian makeita. Niitä saa sitä paitsi täältäkin.
Juusto! Ah, miten mulla onkaan ikävä suomalaisia ja nimenomaan Valion juustoja. Olen tainnut aiemminkin mainita, että joistain kaupoista saa oman kotikylän juustoa Finlandia-nimellä, mutta amerikkalaiseen tapaan juusto on valmiiksi siivutettua ja kallista, joten aika harvoin tulee herkuteltua tutulla juustolla. Ei ole muuten sattumaa, että oma Suomi-reissuni sattuu sopivasti päällekkäin Lapinlahden Juusto- ja viinijuhlien kanssa. 20-metrinen juustopöytä, here I come!
Kuiva omenasiideri, kuinka sua kaipaankaan! Täkäläisestä valikoimasta lähimmäksi pääsee Strongbow, mutta se ei ole läheskään yhtä hyvää kuin Fizz. Näin muuten taannoin unta, että Olvi oli ottanut valikoimiinsa marinarakastikkeelta maistuvan siiderin. Ei ollut hyvää edes unessa, outoa kyllä.
Muita hetimiten Suomen kamaralla suuhun saatavia herkkuja ovat mm. ruisleipä (tietenkin!), kermaviili (ja Estrellan valkosipulidippi) ja maksalaatikko. Ja Saarioisten jauhelihapizza. Gourmet-herkuista voi sitten vastata mestarikokki-isä. Loimulohi, mmm.
Perhe ja ystävät
Täällä sitä vasta oikein tajuaakin, miten minulle onkaan sattunut maailman paras perhe ja ystävät! Toivottavasti ehdin treffata mahdollisimman monta sukulaista ja kaveria kahden viikon aikana. Aikaa on valitettavasti rajoitetusti, joten en ehdi millään koluta jokaista Suomen kolkkaa, vaikka mieli tekisikin. On siis yritettävä tehdä hyvin ajoitettuja täsmäiskuja eri kaupunkeihin, kuten Helsinkiin ja Kuopioon. Muuten aika taitaa mennä Savon sydämessä, tutuissa järvi- ja lapsuusmaisemissa, mökillä ja paikallisen baarin terassilla (jälkimmäinen ei välttämättä kuulu niihin lapsuusmaisemiin). Sinne vain kaikki, hei!
Miscellaneous
Saunaan pitää päästä, vaikka on kyllä myönnettävä, että näillä helteillä ei ole varsinaisesti saunomista ikävä ollut. Siltikin puusauna kuuluu ehdottomasti retkiohjelmaan, luultavasti joka ilta. Pianoa tekee myös mieli päästä soittamaan, meidän ainoa kosketinsoitin kun on Rock Band 3:n parin oktaavin keyboard. Itse asiassa inspiraatio koko merkinnän kirjoittamiseen lähti siitä, että kuuntelin äsken pianolla soitettuja sulosäveliä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kyse oli countrysta. Kansas on tehnyt tehtävänsä, aivoni ovat muusia.
Ettei elämä menisi liian ruusuiseksi, niin olen jo ikävöinyt Usvaa, Lumia ja S:a valmiiksi. Kyllä tämä kuitenkin taitaa olla se paikka, mihin minä kuulun, vaikkei täältä saakaan hyvää salmiakkia, ja ruisleipäkin pitää tehdä itse.
Salmiakin- yms. kaipuuseen: http://www.suomikauppa.fi/ :)
VastaaPoistaSaunomiseen helteillä tuli semmonen mieleen, että saunasta ja suihkusta poistumisen jälkeen ulkoilman helle tuntuu jopa viileältä (ainakin hetken)! Totesin tän viime kesänä enkä siis aio nytkään luopua saunavuorosta avokin kanssa (ellei työvuoro kuten nyt tule tielle)! Tervetuloa kuitenkin Suomeen sitten kun tulet :)
VastaaPoistaLady Antebellumiin on muuten ollut aikomus tutustua tässä lähiaikoina, vaan jotenkin se on vielä toistaiseksi jäänyt sen aikomuksen asteelle. Oli miten oli, liekö se on tää kesä vai mikä, mutta country ylipäätään maistuu mulle tällä hetkellä varmaan kaikista genreistä parhaiten! Ai nii ja tapansa mukaan myös suklaa. Ja suomalaiset juustot. Ja Karhu.;)
VastaaPoistaJos olet suklaan ystävän, niin kehottaisin tutustumaan Fazerin siniseen, jota on höystetty cashewpähkinöillä. Suolasilla sellaisilla ;P
VastaaPoistaHeippa, olen uusi lukijasi ja käynyt kurkkimassa blogiasi. Mukava tutustua mitä siellä rapakon takana puuhaillaan :)
VastaaPoistaUlkosuomalainen minäkin. Asustelen Italiassa, Torinossa, ranskalaisen mieheni kanssa.
Toi ruisleipähimo oli mulla ihan kamala! Oli vaan pakko opetella leipomaan itse. En tiedä, teetkö jo ruisleipää, mutta jos ohje kiinnostaa, alla linkki omaani. Alkuvaihe on se hankalin, mutta kun ruisjuuri on valmis, leivänteko alkaa sujua rutiinilla :)
Vielä kun saisi aikaiseksi opetella karjalanpiirakoiden leipomisen... Kaipaan niitä tosi paljon!
http://kulkukatinkirjeita.blogspot.com/2011/04/ruisleipaohje-ja-kansainvalisen-muuton.html
Acata: Oonkin käynyt kurkkimassa Suomikaupan tarjontaa jo muutaman kerran pahimman salmiakkihimon kourissa, mutta vielä en ole ratkennut. ;) Nämä parin kuukauden karkkilakot eivät välttämättä ole mikään huono juttu! :D Nim. Salmiakkihiiri
VastaaPoistatata: Saunavuoroista ei kannatakaan luopua, on ne kummiskin aikamoista luksusta. :) Varaisin sellaiset itsekin, jos se olisi mahdollista, mutta tosiaan pahimmilla helteillä saattaisi jäädä vuoro käyttämättä. Tuo naapuruston uima-allas on sen sijaan ollut kovassa käytössä. :D
Bemary: Countrya on niiiiiin monenlaista. Osa uppoaa, ja osa taas ei sitten käy edes hetkellisesti pinnan alla. Kunhan meno on vain tarpeeksi rockahtavaa, niin silloin on kaikki hyvin. :P
Katotaan, miten pitkään menee taas totutella suomalaisen kaljan makuun. Tässä on tullut litkittyä light-oluita, jotka eivät kyllä maistu juuri miltään (superior drinkability!). Pitänee korkata Karhu jos toinenkin, ihan vain testimielessä.
Jaunde: Fazerin suklaa onkin ainoaa semisyötävää suklaata. Tuo cashewpähkinäsuklaa kuulostaa melko hyvältä (koska pähkinöiden vuoksi itse suklaata on vähemmän). ;) Pitääpä testata! :)
Kulkukatti: Moikka ja lämpimästi tervetuloa! :)
Olen tehnyt ruisleipää kerran (äidin turvallisella reseptillä), ja se onnistui melko hyvin. Nyt olisi juurtakin pakastimessa, pitäisikin kokeilla limppujen vääntämistä tässä joku päivä. Taidanpa kuitenkin tutustua tuohon sinunkin ohjeeseen ennen leipomisurakkaa. Tiedä, vaikka saisin hyviä vinkkejä kanssaulkosuomalaiselta! :)
Kokeilin myös tehdä karjalanpiirakoita kerran. Ei ollut ihan välitön menestys, mutta kyllähän niitä söi. Ahh, kiitos, kun muistutit karjalanpiirakoiden olemassaolosta! Kuola valuu suupielistä... ;)