keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Ensikosketuksia paikalliseen sosiaalitoimeen

Jos Kelan kanssa menee joskus sormi suuhun, niin kylla paikallinen SSA vetaa vertoja monimutkaisuudessaan.


[Kuva: Wikipedia]

Tai oikeastaan SSA on ihanan yksinkertainen; joihinkin kysymyksiin on vain hurjan vaikeaa saada vastausta.

Anoin sosiaaliturvatunnusta jo viisuminhakuvaiheessa, ja viisumin mukana tulleessa infopaketissa luvattiin, etta SSN-kortti tunnuksineen tulee kolmen viikon sisalla maahan saapumisesta. Eipa tullut. Tallaisessa tapauksessa pyydetaan soittamaan valtakunnalliseen palvelunumeroon.

Numerosta vastaa ystavallinen automaatti, joka kyselee, milla asialla liikuskelen. Yritan tietenkin paasta juttelemaan ihmisen kanssa, mutta se on lahes mahdottomalta vaikuttava juttu. Kun pitkallisen yrittamisen jalkeen paasee askelta lahemmas oikeaa ihmista, pitaa ilmoittaa oma sosiaaliturvatunnus. Jota minulla ei ole. Umpikuja siis.

Soitinpa sitten paikalliseen toimistoon (googlasin puhelinnumeron, silla SSA:n nettisivuilta numeroa ei loytynyt). Sielta vastasi elamaansa kyllastynyt tati, joka sanoi, etta kaikkien hakijoiden taytyy kayda paikan paalla nayttamassa tarvittavat paperit. Aiemmin mainitsemani infopaketti taas sanoo "you do not need to fill out a special application or go to a Social Security office to get an SSN". Okei.

Kun oltiin nahisteltu ensin pari minuuttia, tati suostui tarkistamaan, onko minulle myonnetty sosiaaliturvatunnusta. Ei ole. Maahantulosta on nyt melkein nelja viikkoa, eika asialle kai ole tehty viela mitaan. Minun taytynee aloittaa prosessi alusta paikallisen toimiston kanssa, silla en halua odotella mitaan tietamattomana enaa yhtaan pidempaan. Ugh.

*****

Fakta #36: Tehtiin viime viikolla ruokamatka isoisan kotikonnuille. Keskiviikkona pyoraytin satsin karjalanpiirakoita (ensimmaista kertaa elamassani) ja viikonlopuksi tehtiin herkullista karjalanpaistia.

Fakta #37: Nyt ottaa pattiin sen verran kovaa, etta taidan avata oluttolkin. Kylla, klo 13:54. Tosin Suomessa katsellaan kohta jo kympin uutisia, ja suomalaisiahan tassa ollaan, joten mikas tassa sihautellessa.

P.S. S:n kone on skandirajoitteinen. Pahoittelut.

7 kommenttia:

  1. Onpas uskomattoman hankalaa! Monessa suhteessa Amerikka taitaa olla oikea byrokratian kultamaa, vaikka voisi toisin luulla.

    Meillä on myös tuo sosiaaliturvatunnuksen haku edessä, saa nähdä minkälainen soppa siitä vielä kehkeytyy. En ole saanut edes kirjastokorttia vielä hankituksi, kun siihen vaaditaan niin paljon erilaisia todistuksia ja dokumentteja. :)

    Tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy kun on vain sinnikäs!

    VastaaPoista
  2. Meilla muuten tapahtui toi asia melko kivuttomasti... tosin kylla mun piti sinne toimistolle menna allekirjottamaan joitain papereita, ja antamaan sormenjaljet, mutta kortti tuli noin viikko sen jalkeen. Tsemppia paperiasioitten kanssa taisteluun... mua vahan jannittaa, kun meian pitaa tassa kohta lahetella niita jotain todisteita, etta ollaan viela naimisissa, etta toi green cardi ei mee umpeen.. toivon vaan, etta se tassa vaiheessa taalla elamisen jalkeen jo ois vahan helpompaa!

    VastaaPoista
  3. Anna-Kaisa: Joo-o, ei tämä varsinaisesti yllätyksenä tullut, että jokin juttu rupeaa mättämään. Tähän asti kaikki paperihommat ovat sujuneet kummiskin aika mutkattomasti. :)

    Minä odotan kieli pitkällä green cardia, kun se käy ainakin pankissa henkkarista (vaativat kaksi henkilöllisyystodistusta). Suomalainen ajokortti ei käynyt, se on tullut todettua. En ole vielä edes kokeillut hommailla mitään kirjastokortteja yms, kun pelkkä viisumilla varustettu passi ei näköjään riitä mihinkään! :D

    Sanni: Minä tyhmä luotin infopaketin mukana tulleeseen SSA:n lähettämään kirjeeseen. Siinä sanotaan, että jos olen hakenut SSN:a viisumihakemusten yhteydessä, U.S. Department of State ja U.S. Department of Homeland Security antavat tietoni SSA:lle, eikä minun tarvitse käydä toimistossa tai täytellä mitään hakemuksia. Eipä näköjään sitten mennytkään ihan niin, vaikka mulla miten mustaa valkoisella olisikin. :D Pitää lampsia lähimpään toimistoon tässä joku päivä.

    Voi hitsit, teillä onkin jännät paikat edessä! Itse en ole osannut tuota vielä pelätäkään, meillä kun on vielä REIPAS vuosi aikaa tuohon prosessiin. Tsemppiä sullekin papereiden pyörittelyyn! Hyvin se menee! :)

    VastaaPoista
  4. Faktalle #37 iso peukku!!! Ja sulle iso peukku, että hermot kestää noita säätöhommia. Mua alko ahistaa jo pelkkä ajatuskin ulkomaalaisesta "Kelasta", ku eihän sen suomalaisenkaan kanssa pärjää.x)

    VastaaPoista
  5. :D Kiitos peukuista! :) Pakko kai näitä virastoja on kestää, kun tänne on kerran itsensä ahtanut. Mitäs läksin, nii! :P

    VastaaPoista
  6. Mulla kavi ihan kivuttomasti SSN hankinta, tosin kaytiinkin siella toimistossa paikan paalla tayttamassa se paperi ja kortti tuli postissa viikon sisaan. Taalla nyt 5 vuotta asuneena sanoisin, et kannattaa vaan kylmasti poistaa mielesta ne tavat ja oletukset joissa Suomessa mennaan. Taalla monet asiat toimii ihan erilailla. Ei paremmin, eika huonommin, vaan erilailla. Yks juttu on se, etta sosiaaliturvatunnusta ei kayteta oikestaan mihinkaan. Se pitaa kuitenkin olla. Suomessahan jokainen toimisto pankin tateja myoten tietaa jokaisen sossun. Taalla se on parhaiten varjeltu salaisuus :-)

    VastaaPoista
  7. Joo, olen huomannut, että SSN on supersalaisuus! Onneksi mulla on jo jonkin verran pohjatietoa tästä paikasta omien kokemusten ja tietysti sitten tuon miehenpuolikkaan kertomusten vuoksi, joten olen joten kuten osannut varautua systeemien erilaisuuteen. :) Kyllä mulla silti varmasti menee aikaa, ennen kuin totun siihen, etten saa hoidettua pankkiasioita pelkästään netin välityksellä, vaan esim. vuokra pitää maksaa shekillä tai että luottokortteja pitää olla sen seitsemää sorttia, että saa kasvatettua credit scorensa siedettäviin lukemiin. Oppimista riittää!

    VastaaPoista