Sairastelusta tuli mieleen aihe, josta onkin pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa: suomalaiset sairauslomat vs. amerikkalaiset sairauslomat. Meillähän on asiat tältäkin osin vallan messevästi. S on ihmetellyt kerta toisensa jälkeen, miten poissaolon syyksi voi riittää "flunssan oireet". Enemmän sitä on ihmetyttänyt se, että oireiluajalta saa vielä palkkaakin.
Ameriikoissa ei tarvita lääkärintodistusta sairaudesta, eli kyllä flunssan oireet riittävät sielläkin kotiinjäämisen syyksi. Senkus vain soitat pomolle. Call in sick. Sano vaikka, että olet oksentanut koko yön. Helppo nakki. Saattapi vain olla, ettei siltä päivältä tipu sentin senttiä, jos sairastelupäivät on käytetty loppuun.
Kyllähän täällä on isojakin työpaikkakohtaisia eroja sairauslomakäytäntöjen suhteen. Täällä ei kuitenkaan taideta ennalta määritellä vuoden aikana käytettävissä olevia sairauslomapäiviä (korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä). Esimerkiksi S:n entinen (ja samalla nykyinen) työnantaja antaa työntekijöilleen tietyn määrän personal leave -päiviä vuodessa (perustuu tehtyihin työtunteihin). Niitä voi sitten käyttää sairasteluun tai matkailuun (mutta usein virallisesti vain sairasteluun). Työpaikasta riippuen päivien määrä vaihtelee muutamasta päivästä lähemmäs kymmeneen päivään vuodessa. Nämä päiväthän sitten tietysti käytetään usein loppuun, vaikkei sairastelusta olisi tietoakaan... Tai sitten tullaan todella sairaana töihin, että voi käyttää sen sairauslomapäivän vaikkapa rannalla makaamiseen.
*****
Itse sopeudun varmaan aika hyvin amerikkalaiseen tapaan mennä töihin vaikka pää kainalossa. Joka kerran töistä sairauden takia poissaollessani (tämä taisi olla kolmas kerta tälle vuodelle) poden taudin lisäksi huonoa omatuntoa. Minun pitää olla ihan hirvittävän kipeä, etten tunne syyllisyyttä kotona makoilusta.
Vaikken ole ollut tänä vuonna monesti sairaana, sairauslomapäiviä on kuitenkin kertynyt helposti yli sen, mitä useat amerikkalaiset työpaikat tarjoavat. Silti olen saanut palkan jokaiselta sängynpohjalla vietetystä päivästä. Suomessa työntekijöillä on oikeasti aika hyvät oltavat, jos vertailee tilannetta muihin maihin (ei pelkästään Yhdysvaltoihin).
Nyt täytyy keskeyttää tämä ajatuksenvirtailu ja mennä tekemään nuoremmasta kissasta pikkuruiset rukkaset. Kynnet ovat nyt uponneet sen verran useasti allekirjoittaneen reiteen, että... Sormenpäänkin se tuossa lävisti. Syliin pitää päästä, vaikka sitten yhdellä kynnellä sormesta vetämällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti