Kirjauduin juuri Bloggeriin sisään tunnuksella, jonka loin kaksi vuotta sitten S:n pyynnöstä. Tunnuksen piti olla mahdollisimman geneerinen (=amerikkalainen), jotta voitaisiin keskustella Gmailin chatissa ilman, että herätettäisiin liikaa huomiota. Syy tähän maastoutumisyritykseen oli se, ettei oltaisi saatu olla jatkuvassa yhteydessä toistemme kanssa S:n työpaikan säännösten vuoksi. Kaksi vuotta sitten.
Viime torstaina mentiin naimisiin. S:n työnantajan ehdoilla pomppiminen tuntuu nyt niin kaukaiselta kuin vain olla voi. On maailman luonnollisinta olla yhdessä, asua yhdessä. Kauas on kuitenkin tultu, se on myönnettävä.
*****
Ei otettu hirveästi stressiä torstaista ja naimisiinmenosta. Hääthän ovat edessä vasta ensi kesänä, joten torstaina oli tarkoitus vain mennä naimisiin ja juhlia sitten joskus myöhemmin. Pikku juttu. Viimeisetkin jännityksenrippeet katosivat, kun Seppälästä neljälläkympillä alkukesästä ostettu mekko sopi vielä päälle muutaman viikon lomailun (lue: roskaruokailun) jälkeen.
Aamulla tuli mieleen, pitäisikö meidän kuitenkin hommata jonkinlaiset kukat muodollisuuksiin mukaan, ja S kävi nykyisen anoppinsa kanssa kukkakaupassa kymmenen maissa. Kukkakauppias oli vähän hämmästynyt, kun oli kuullut, että hääkukat tarvitaankin jo samaksi iltapäiväksi...
Mentiin Kuopion maistraattiin vähän ennen kahta. Päästiin suoraan asiaan, ja oltiin aviopari jo ennen kahta, eli sovittua vihkimisaikaa. Kädet tärisivät vasta maistraatissa, ja naamalla oli varmasti epäuskoinen virnistys koko lyhyen toimituksen ajan. Kun oltiin sanottu "I will", S pujotti sormeeni vihkisormuksen. Meistä tuli aviopari. Ei ollut onnella rajoja!
Valokuvasession (me istuttiin sohvalla ja appiukot räpsivät kuvia) jälkeen käytiin viemässä auto hotellille ja käveltiin vesisateessa ravintolaan, josta äitimuori oli varannut meille oikein kabinetin. Ruoka oli niiiiin hyvää, eikä seurassakaan ollut valittamista. Paikalla oli S:n vanhemmat ja minun perhe. Syötiin ja juotiin sekä naurettiin ja vähän itkettiinkin varmaan kolme tuntia.
Torstaista tuli melkein vahingossa kaikkea, mitä hääpäivältä toivoa saattaa. Ei stressattu yhtään mistään, mutta silti kaikki sujui kuin rasvattu. Toki täytyy kiittää vanhempia illallisjärjestelyistä ja kauniista sanoista, ne tekivät päivästä toiveiden täyttymyksen. Tietysti tuolla aviomiehelläkin oli osuutensa asiaan...
Ihana, ihana päivä, jonka kunniaksi vuosia sitten saamani omenapuukin teki yhden ainoan kukan.
Ihanaa, että nautitte päivästänne, juuri tuollaisia leppoisia, sydäntä lämmittäviä muistoja hääpäivästä pitääkin jäädä. Sillä hääpäivähän se oli, vaikkakin juhlitte sitten ensi kesänä, kahteen otteeseen :)
VastaaPoistaOnnea molemmille hirmuisesti (jälleen kerran!), todellakin olette sen ansainneet!
Muistan vielä, miten epäuskoisena luin aikoinaan blogiasi kun kerroit, ettette saisi olla missään yhteyksissä.. ja kas, mitenkä kävikään kun ette luopuneet toivosta?
Nyt multa loppui sanat. *snif* On se vaan niin ihanaa.
*Sniisk*, jälleen pääsee vuodattamaan onnenkyyneleitä teidän puolesta. Paljon onnea avioparille! Taitaa se olla maailman paras asia, rinnalla ihminen jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa. Vaikuttaa siltä, että te jos ketkään osaatte sitä arvostaa ja ottaa siitä myös ilon irti! Onnittelut myös stressittömästä ja täydellisenkuuloisesta juhlapäivästä! :D Siihen ei moni pysty.
VastaaPoistaMonia kymmeniä onnellisia yhteisiä vuosia teille toivotan! :)
No voi teidän kanssa taas... :)
VastaaPoistaKatja: 9.7. on todellakin meidän hääpäivä tästä eteenpäinkin, joten oikeassa olet. Ei ensi kesän juhlat himmennä viikon takaisia tapahtumia ollenkaan. :)
Silloin joskus meinasi toivo ja voimat loppua, mutta jotenkin sitä vain tähän tultiin, yhdessä pyristellen. Kiitos taas kerran kauniista sanoistasi. :)
Pilvisyys: Kiitos sinullekin! :) Viisaita sanoja sinulta jälleen kerran; kyllä paras mahdollinen elämänkumppani taitaa olla niitä hienoimpia asioita maailmassa! Töitähän mekin joudutaan tämän avioliiton (hui!) eteen tekemään, ihan niin kuin kaikki muutkin, mutta ollaan urakkaan enemmän kuin valmiita. :)
Nyt pakkaamaan! Reilun tunnin päästä pitää hypätä autoon ja suunnata kokka kohti Helsinki-Vantaata... :)