maanantai 20. huhtikuuta 2009

Pieni iso maailma

Muutama päivä sitten saapunut luottokorttilasku muistutti taas mukavasti paitsi rahanmenosta myös koko ajan lähestyvästä matkasta. Kirjoitettiin pari viikkoa sitten aurinkoisella parvekkeella istuessamme pitkä to-do-lista kirjekuoren taakse. Suurimmaksi osaksi lista koostui ruokapaikoista ja kavereiden kanssa hölmöilystä, mutta myös sukulaisten luona vierailusta. Osa on minulta vielä tapaamatta.

Nyt viikonloppuna saatiin sitten kuulla, että yksi vierailu jää valitettavasti toteuttamatta. S:n isoeno oli saanut sairaskohtauksen, ja nyt vain odotetaan sitä väistämätöntä. Taas kerran huomattiin, miten tämä toisen kotimaassa asuminen tekee välillä tiukkaa; miehestä tuntuu kaikista pahimmalta se, ettei voi olla tukemassa äitiään tällaisena hetkenä. Minusta tuntuu pahalta, ettei voi oikein tehdä mitään muuta kuin taputtaa toista olkapäälle ja olla läsnä.

Vaikka me nyt yhdessä asutaankin, niin kaukosuhteilu ei ole loppunut, eikä se mihinkään ole loppumassakaan. S on tällä hetkellä kaukosuhteessa perheensä ja ystäviensä kanssa; minun vuoro on tulossa reippaan vuoden päästä. Vaikka sanotaan, että maailma on pieni, niin näissä tilanteissa se on ihan liian suuri.

Jos katsotaan elämää positiiviselta kantilta, niin kaikesta huolimatta asiat ovat hyvin. Kevätaurinko tuo eloa ja iloa arkeen, vaikka tuota lunta jatkuvalla syötöllä sataakin. S tuli viime viikolla koulusta hyvin iloisena ja reippaana kotiin ja sanoi vihdoin ymmärtäneensä, miksi suomalaiset ovat niin innoissaan luonnosta. Oppiihan sitä arvostamaan aurinkoa, kun sitä ei näe eikä tunne muutamaan kuukauteen.

Mutta alkaa tässä olla, ah, niin valmis painumaan lämpimään Kansasiin pariksi viikoksi.

4 kommenttia:

  1. Hö. Pian sinne jo pääsette, Kansasin auringon alle ja jotkut "joutuvat" jäämään odottamaan edes muutamaa aurinkoista ja lämmintä päivää Suomessa.. Miten niin täällä sataa kesällä suhteellisen paljon?!? Miten niin aurinkoa ei osaa arvostaa tarpeeksi sitten kun oikeasti on kesä?!? Ja vastaus on ei, en ole yhtään vihreä kateudesta :)

    Voih, tuo on niin kurjaa.. Haluaisi olla läsnä perheensä tukena ja toisaalta elää elämänsä parhainta aikaa rakkaansa vierellä. Kaukosuhteilun, minkälaisen tahansa, se p*skin puoli tosiaan on juuri tuo kun ei aina voi olla siellä, missä pitäisi... Onneksi nykyään yhteydenpito on huomattavasti helpompaa kuin ennen. Vaikkakaan se ei samaa asiaa aja, kuin että olisi myös fyysisesti paikan päällä. Olkapäälle taputukset ja läsnäolo, toisen surun ja epätoivon myötäeläminenkin on iso asia, S varmasti arvostaa sitä.
    Tapahtunutta et tekemätttömäksi saa, mutta ainakin voit tarjota ymmärtämystä, lohtua, olkapäätä ja aikaa. Vaikka se tuntuisikin turhauttavalta/riittämättömältä, se on kumppanin "osa". Olisi ihana osata pukea tämä kauniimmin sanoiksi, mutta toivottavasti ymmärsit, mitä tässä epätoivoisesti yritin selittää :)

    VastaaPoista
  2. Äläpä huoli, oikein kauniisti ja selvästi osasit asiasi ilmaista. :)

    Yhteydenpito on todellakin paljon helpompaa kuin joskus aiemmin. Puhelut olivat (ovat edelleen!) kalliita, ja kirjeposti hidasta. Netti helpottaa ekspatriaatin tai kaukosuhteilijan elämää kummasti. :)

    Isoeno oli nukkunut viime yönä pois. Kun sanoin S:lle "I'm really sorry", se sanoi: "I'm just sad you didn't get to meet him." Onhan se surullista, mutta tätä tämä elämä on. Kaikkea ei voi saada. Aika paljonhan tässä on jo saanutkin!

    VastaaPoista
  3. heippa anni,
    kohtahan se reissu teillä lähenee, kuten meillä autoreissulaisillakin.. alkaa jo olla perhosia mahanpohjalla.. vaikkakin maa on tuttu, mutta ihan eri suunnalla missä yleensä on liikkunut..
    Toivottavasti teille tulee huippukiva reissu ja pääsette telttaileen.(minusta huippukivaa= telttailu...) Itse ajattelin kanssa yöpymistä teltassa, mutta noi matkakumppanit oli sitä mieltä että oltais sarjamurhaajan kynsissä heti...;) niin taidetaan nukkua ihan sängyillä.. pitäs vähä olla seikkailuakin;)

    kirjoittelen sitten kun reissu on tehty miten meni, jos kiinnostaa. :)

    hauskaa kesä
    t. lukijasi
    Päivi Hki...

    VastaaPoista
  4. Päivi: No kyllä kiinnostaa kuulla matkakertomuksia! :) Ja tosi mukava kun kävit taas "kylässä".

    Meille tulee ainakin kaksi telttayötä, kun lähdetään float tripille. Pitää toivoa, ettei sarjamurhaajat (tai tornado!) osu omalle kohdalle... ;)

    Mullakin on vielä haaveissa tuo autoilu Amerikassa. Pikapika-ajo Marylandista Kansasiin muuttoautossa ei oikein vielä täyttänyt idyllisen road tripin tunnusmerkkejä. Some day! :)

    Nauttikaahan reissustanne! Odotan innolla matkareportaasia. :)

    VastaaPoista