sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Suomalainen joulu


Joulusta selvittiin kunnialla. Vuodenvaihtumisen juhlinnan jälkeen on vielä kaikki sormet ja silmät tallella. Noin tiivistetysti sanottuna pari viimeistä viikkoa ovat olleet mitä mahtavimpia.

Meidän joulu alkoi siitä, kun ajaa hurautettiin aatonaatonaattona vanhempien luo. Mukana oli lahjat, kissa ja ihan liikaa tavaraa. Tehtiin vanhasta huoneestani mukava pesä itsellemme ja kissakammoiselle kissalle. Olisi voinut luulla, että yläkerrassa asusti viisikiloinen valkoinen naarasleijona; sen verran pahaa ääntä se taas piti, kun talon vakioasukit, Niila ja Nökkä, yrittivät tehdä tuttavuutta.

Aatonaattoaamuna ihmeteltiin uunista poistettua kinkkua. Toki S on joulukinkkuun tottunut, mutta niiden honey baked ham on kuitenkin vähän eri maata kuin meidän kinkku. Olen päässyt vertailemaan. Ja meidän iskän sinappi kruunasi tietysti koko kinkkukokemuksen. S oli aika myytyä miestä.

Aatonaattoiltana tuotiin kuusi sisälle. S on tottunut siihen, että kuusi hilataan sisään heti kiitospäivän jälkeen ja viedään ulos joulupäivänä. Meillä ollaan siis vähän mattimyöhäsiä heihin verrattuna, mutta oikea kuusi olisi varmaan aika pahannäköinen jouluna, jos se olisi sisällä jo kuukauden muhinut. Näin luulisin. Kun kuuseen oltiin saatu tähti ja valot paikalleen, istuttiin hämärässä olohuoneessa syöden kinkkuvoileipiä. Ei paha.

Aattoaamuna herättiin syömään, kuinkas muutenkaan. Riisipuuro ja se kinkku upposi koko porukalle. Kun oli saatu vatsat täyteen ensimmäistä kertaa sille päivälle, oli hyvä koristella kuusi. Me hävittiin kyllä 100-0 S:n perheelle koristeiden määrässä, vaikka meidän kuusi olikin (on se vieläkin) varmaan noin kuusi kertaa isompi. Meidän kuusesta ei myöskään löydy yhtään Batmania tai Aku Ankkaa. Olen aina kauhistellut amerikkalaisten tapaa koristella kuusensa ja talonsa, ja S onkin luvannut, että minä saan olla koristevastaava tulevissa asumuksissamme. Aika kiva, vaikka tuskinpa sitä edes kiinnostaa tämä asia ihan yhtä paljon kuin minua...

Aatto jatkui perinteisissä merkeissä, tietysti. Leivottiin S:n kanssa joulutorttuja ja käytiin mm. haudoilla. S:kin laski kynttilän muualle haudattujen muistomerkille. Valomeren ihastelun jälkeen oltiinkin jo ihan valmiita menemään saunaan, ja koska pihassa oli tuoretta lunta, mehän käytiin pyörähtämässä hangessa. Minä meinasin jänistää, mutta S hyppäsi hankeen sellaisella ensikertalaisen tarmolla, että olihan se minunkin pakko käydä kiljumassa ja rikkomassa joulurauha. Ja tämän jälkeen mentiin vielä hakkaamaan toisiamme vastalla. Olisi kai siinä ollut ainekset kunnon kulttuurishokkiin, mutta eipä tuo miekkonen mitenkään järkyttyneeltä vaikuttanut.




Sitten syötiin. Paljon. S maisteli rohkeasti sille täysin vieraita jouluruokia. Suosikiksi taisi nousta karjalanpaisti. Olikin se hyvää. Mmmmm. Vatsat jälleen kerran täynnä istahdettiin odottamaan sitä hetkeä, kun joku vihdoin ehdottaa lahjojen avaamista. Tällä kertaa maltettiin odottaa aika pitkään. Viimeiset lahjat taidettiin avata puolen yön jälkeen. Jonka jälkeen mentiin uudestaan saunaan (ja S lumihankeen). Jonka jälkeen taas syötiin.

Joulupäivä meni lepäillessä, mutta tapaninpäivänä käytiin jo urheilemassa. Yritin opettaa S:lle murtomaahiihtoa mökin pihassa. Sen ainoat hiihtokokemukset ovat veden päältä. Aika hyvin siltä lähti jo perinteinen ja luistelu sujumaan. Jospa tässä vielä joku päivä uskaltaisi viedä sen laskettelemaan. Ensin pitäisi oppia pysähtymään.


Syötiin me siellä mökillä makkaraakin.


Lähdettiin toki tapsantansseihinkin (sen jälkeen, kun S oli käynyt taas hangessa pyörimässä). S vähän pelkäsi, että pienen kylän paikallisesta ei paljoa juttukavereita löydy, mutta väärässä oli. Jututtajia olisi varmaan riittänyt enemmänkin, kuin mitä meidän pöytään mahtui. Oli todella mukava ilta, ja tuli nähtyä omiakin kavereita.

Maanantaina ja tiistaina piti palata hetkeksi arkeen, kun käytiin töissä. Uudenvuodenaatto oli kuitenkin taas vapaa, joten tiistai-iltana uskaltauduttiin luistelemaan. Kukaan ei loukannut itseään, vaikka S varoittelikin, ettei osaa pysähtyä. Minulle oli oikeastaan yllätys, että se osasi edes luistella, kun ei sitä liiemmin Kansasissa harrasteta. Mennään varmasti uudestaankin.

Uudenvuodenaattona nukuttiin ensin ihan liian pitkään. Sen jälkeen alettiin valmistautua iltaan. Syönnin jälkeen käytiin saunassa pesemässä menneen vuoden pölyt pois. S sanoi, että meidän pitää varmaan pestä myös vuoden 2007 tomut pois, kun oltiin vuosi sitten juhlimassa Kansasissa. Nyt viimeistään on kaikki menneisyyden liat pyyhitty pois. Muisteltiin kulunutta vuotta ja ihmeteltiin, miten nopeasti asiat lopulta ratkesivat. Oltiin yhtä mieltä siitä, että kulunut vuosi oli paras tähän mennessä.

Yöllä valettiin tinoja, joka oli S:lle täysin uusi kokemus. Ammuttiin tietysti myös raketteja ja juteltiin syvällisiä pitkälle yöhön. Kaikkien muiden mentyä petiin, me käytiin S:n kanssa vielä kerran saunassa. Vuosi 2009 alkoi oikein mukavissa merkeissä.

Nyt ollaan taas Kuopiossa. Joulunpyhät olivat mahtavat ja niitä muistellaan varmasti vielä pitkään. Oli mukava viettää aikaa koko porukalla. S pääsi tutustumaan perheeseeni vielä paremmin, ja perhe tietysti tähän amerikkalaiseen. Hyvinhän nuo toimeen näyttivät tulevan.

Niin, ja tuo meidän valkoinen pikkupaholainenkin tottui kyläilyyn ja tuli jo melkein toimeen kissapoikien kanssa. Parhaiten se kuitenkin tuli toimeen lammastyynyn kanssa.

7 kommenttia:

  1. Hih! Toi vika kuva on niin mahtava. Meillä täällä samanlainen lammastyyny, mutta kissat ei ole vielä oppinut tykkäämään siitä noin paljon :)

    Ihanilta kuulostaa teidän joulun ja uuden vuoden juhlinnat, S taitaa tykätä saunomisesta melko lailla ;)

    Hauskaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla teidan joulun ajasta. Ja kuulostaa aika taydelliselta. On aina myos lohduttavaa kuulla miten S loytaa juttukumppaneita sellaisissakin paikoissa joissa ei ehka heti kuvittelisi.

    Ja aina yhta ihanaa lukea teidan yhteiselosta tassa omaa pesan rakennusta odotellessa (enaa 5 kuukautta!)

    VastaaPoista
  3. Tästä postauksesta tuli tosi hyvä mieli lukijallekin. :p Nauratti eritoten toi S:n into pyöriä hangessa. Tuli vaikutelma, ettei se muuta ois jouluna tahtonu tehäkään. Sehän on selvästi jo ny suomalaisempi kuin suomalaiset ite! :D

    VastaaPoista
  4. HRRR! Ihan itseä palelluttaa jo ajatus hangesta.. S on selvästi suomalaistunut, monelta jää tuo tekemättä :)
    Tuo ihana söpöliinikö on itse riiviö? Niin viattoman näköinen uinuessaan :)

    VastaaPoista
  5. Murmeli: Meidän äiti sai lahjaksi tuon tyynyn, ja vaikka mammakin siihen ihastui (niin paljon että huovutti sille silmät ja suun), niin Lumi taisi tykätä siitä vielä enemmän. :) Ehkä valkoinen lammas toi turvaa pikkuiselle valkoiselle kissalle. Poikakissat kun ovat tummia turrukoita. Ja isojakin vielä. Kyllä siinä jo turvaa tarvitaankin! :)

    Hauskaa uutta vuotta sinullekin! :) Kyllä tuo vieressä istuva amerikkalainen on käännytetty melkoiseksi saunojaksi!

    Sonja: Eipä ole teillä enää tosiaan kauaa odottelua! Mahtavaa! :)

    Kyllä S niitä juttukavereita tuntuu löytävän, onneksi. Tai yleensä juttukaverit löytävät S:n. :) Tuollaiset mukavat yllätykset lähipubissa tekivät joulunajasta vielä paremman, jos mahdollista. Ensi vuonna uudestaan!

    Bemary: Voi kiitos kivasta kommentista. :) Heh, se tosiaan innostui tuosta hangessa pyörimisestä ihan kiitettävästi! Seuraavaksi se haluaa avantoon uimaan. Sinne saa kyllä mennä ihan yksin... :P

    Katja: Juu, minäkin jäin arpomaan kylmälle takakuistille, uskallanko pyörähtää hangessa vai en, mutta olihan sitä sitten mentävä, jos joku tuollainen ummikkokin uskaltaa! :D Ja kyllä, viaton pikku-Lumi osaa räyhätä ja jyrsiä tarpeettomia asioita! Mutta osaa se kyllä olla suunnattoman söpökin. :)

    VastaaPoista
  6. Anoppilan kuusessa oli Sponge Bob Square Pants. :P

    VastaaPoista