sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Matkustaja

On se vain jännä juttu, miten itsensä onnistuu tsemppaamaan haluamaan jotain melko järjetöntä ja vielä keksimään hyviä syitä, miksi tämä järjettömyys olisi, no, järkevää tehdä. Puhun tietysti lentolippujen ostamisesta. Kaiken järjen mukaan minun kannattaisi jäädä kesäkuussa Suomeen, kun S lennähtää pariksi viikoksi kotikonnuilleen. Olisi erittäin järkevää säästää lomaviikkoja (ja rahaa) kesän muita reissuja silmällä pitäen.

Mutta kun ei. Olen tutkinut ja vertaillut lentolippujen hintoja jo tässä parin viikon ajan, ensin vähän niin kuin vitsimielessä (eli itseäni huiputtaen) ja sitten koko ajan enemmän vakavissani. Esimerkiksi Chicagoon tuntuisi pääsevän "halvalla", ja Chicagostahan ei Kansas Cityyn enää sitten olisi matka eikä mikään. Ääk.


Downtown, Kansas City, Missouri.

Miksi tämä valtameren ylitys sitten näin kovasti kiinnostaisi? On minulla parikin syytä. Ensin ajatus lähti siitä, etten halua olla S:stä erossa kahta viikkoa. Siis kahta viikkoa! Säälittävää, tiedän, sillä kaksi viikkoa ei pitäisi olla (entisen) kaukosuhteilijan näkövinkkelistä kovinkaan raastavan pitkä pätkä.

Toinen houkutteleva tekijä on S:n siskon maaliskuussa syntyvä tyttö, jolle olenkin tässä jo näperellyt söpöä villatakkia. Viime viikonloppuna sisko kyseli, milloin hänen au pairinsa, eli Aunt Anni, tulee hoitamaan pientä ihmistä. Aww, vähänkö haluaisin!


Takakappale on jo valmis.

Seuraavana listalle ilmestyi perinteikäs float trip, joka näillä näkymin sattuisi S:n aikataulujen kanssa erinomaisesti yksiin. Viime vuonna jokiretkeily oli varsin viihdyttävää puuhaa, enkä haluaisi jäädä siitä paitsi tänäkään vuonna. Varsinkaan, jos tuo toinen pääsee sen kokemaan. Syy numero kolme: itsekkyys ja katkeruus.


Haluan mm. tuonne!

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä tajusin, että jos en nyt lähde käymään siellä, seuraava Atlantin ylitys saattaa hyvinkin tapahtua vasta silloin, kun sinne olisi lähdössä vähän pysyvämmin. Olisi mukava käydä vielä kerran huolettomasti kylässä ja leikkiä turistia. One for my baby and one more for the road.

Perjantaina sain vielä "hyvän" syyn harkita lippujen ostamista vielä vakavammin. Torstaina koin nimittäin ensimmäistä kertaa ongelmia oman auton kanssa. Kukaan ei osannut oikein näkemättä autoa kertoa minulle, mikä siinä mahtaisi olla vikana, joten varauduin mielessäni jo monien satojen remonttiin. No, perjantaina asiantuntijakaveri kävi moikkaamassa ranskatartani ja totesi moottorin olevan kunnossa. Lopullinen syy löytyi taskulampun avustuksella. Pakoputki poikki -> pikkuremppa -> "ylimääräistä" rahaa vaikka lentolippujen ostoon!

*****

Kuten tuossa jo vähän vihjasinkin, kesästä on tulossa reissuntäyteinen. S:n vanhemmat ovat tulossa juhannuksen jälkeen Suomeen samaa matkaa poikansa kanssa. Aikovat olla täällä kolme viikkoa ja käydä ihan joka paikassa. Lapin-reissuakin varten oli varattu alkuperäisessä matkasuunnitelmassa kokonaiset kaksi päivää. Onnistuu melkein, jos haluaa vain käydä kääntämässä auton pohjoisessa.

Kun S:n vanhemmat palaavat kotiinsa, me lennetään koko perheen voimin etelän lämpöön Kreetalle juhlistamaan matriarkan merkkipäiviä. On kyllä mukava viettää kesä reissaten, mutta nyt jo huomaa, miten se kesä onkin aika lyhyt, kun sen tuolla tavalla täyteen buukkaa. Mutta enpä valita, paljon siinä ehtii tehdä ja nähdäkin!

Ensi viikonloppuna startataan meidän reissuvuosi, kun lähdetään pariksi yöksi laskettelurinteen kupeeseen. Olisi siinä tietysti tarkoitus käydä vähän rinteessäkin. S on odottanut rinteeseen pääsyä pelottavan paljon. Pelottavaa se on siksi, että tyyppi ei ole koskaan käyttänyt edes laskettelusuksia jalassa, ja miehen tuntien alusta asti on mentävä täysillä. Pitää varmaan ostaa sille kypärä.

*****

Nyt taidan mennä jatkamaan neulomisurakkaani, kun olen vielä hetken yksin kotona. Tämä on todella harvinaista, sillä yleensä se olen minä, joka viettää kymmenisen tuntia jossain muualla (töissä) S:n istuessa täällä tietokoneella. S lähti äsken salille kaverinsa kanssa, ja minä jäin ihan luvan kanssa laiskottelemaan. Joskus on mukava käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle ja tehdä omia juttuja ihan rauhassa.

Mutta onneksi se tulee kohta taas kotiin. Melkein ikävähän tässä jo tulee.

4 kommenttia:

  1. Kannattanee muistuttaa S:n vanhemmille, että Suomen tiet eivät ole nelikaistaisia eikä eteneminen näinollen ole läheskään yhtä sukkelaa kuin Amerikan interstateilla.

    Lähde ihmeessä Amerikkaan, rahaa ehtii säästää myöhemminkin, eikös vaan. :)

    VastaaPoista
  2. Nainen, osta liput ja mene mukana!
    Onhan teillä sitten aikaa säästää rahaa myöhemminkin... täällä eletään vain kerran jota otapa ja varaa liput :) Hop Hop! Älä perustelekaan järkevästi olla lähtemättä, mitä sitten vaikka eroa olisi vain pari viikkoa? Tietysti haluaa mukaan jos mahdollisuus lähteä on! Kotiin jäädessäsi haikailisit kuitenkin perään ja murehtisit miksi et lähtenyt. Huh, olipas saarnamaisen suoraa tekstiä.. sorry!

    Hihii, onnea rinteeseen! Olisiko syytä laittaa tyyny S:lle takamukseen? Varustaudu kipulääkkeillä, relaksanteilla jne ;)

    VastaaPoista
  3. ihania matkasuunntelmia, menontäyteinen kesä tulossa.. ;)

    VastaaPoista
  4. pilvisyys: No niinpä, täällä ei niin vain ajetakaan koko aikaa (noin) 70 mailia tunnissa! Pitänee muistutella. :)

    Ja kyllä, sitä rahaa vissiin ehtii säästää myöhemminkin. Jos osaisi. Himottaa kyllä! Amerikka, ei säästäminen. :P

    Katja: Käskystä! :D Taidankin tarvita vähän potkua persuuksille, suuntaan tai toiseen, ja tähän mennessä on onneksi tullut potkuja reissun suuntaan! :) Nyt pitäisi vain ensin säästää vähän, että saisi liput ostettua kunnialla.

    Tyyny ei välttämättä ole huono idea ollenkaan! Tai kokovartalokipsi noin niin kuin valmiiksi...

    Anonyymi: Tosiaan, menoa riittää! :) Enemmän niistä reissuista tuppaa muistoja mieleen jäämään kuin kotona istuskelusta.

    VastaaPoista