maanantai 12. tammikuuta 2009

Perustuu tositapahtumiin


Eräänä kylmänä tammikuisena iltana nuori pariskunta oli tulossa lähikaupasta kotiin. Kauppakassit olivat täynnä hyvää ruokaa ja juomaa, olihan perjantai. He iloitsivat viikonlopun alkamisesta, kuuntelivat jalkojen alla narskuvaa lunta ja ihmettelivät kirkasta tähtitaivasta. Kaikki oli hyvin.

Rauha rikkoutui, kun mies säpsähti kuultuaan kotipihassa pauhaavan äänen. Pian hän alkoi kuitenkin nauraa. "Everytime I hear rugs being beaten I think someone is shooting a 22-millimeter!"

*****


Kulttuurieroja. Niitä riittää. Pieniä ja vähän isompiakin. Tämä matonpiiskauksen luuleminen ammuskeluksi on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisissa ympäristöissä ollaan kasvettu. Toinen on kotoisin kokolattiamattojen ja aseiden luvatusta maasta, toiselle taas räsymatot, ja niiden piiskaus, ovat tuttuakin tutumpia, aseet taas eivät ole. Oman kotimaan ja tutut tienoot näkee ihan uudella tavalla, kun niitä katsoo ulkopuolisin silmin. Minulle ei tule heti ensimmäisenä jonkun kovan äänen jälkeen mieleen, että nytpä joku taisi päästä hengestään. Tosin enpä sitten osannut pelätä viime kesänä sitäkään, kun joku ammuskeli S:n siskon talon lähistöllä.


*****


Katsottiin viikonloppuna spektaakkeli nimeltä Talvisota. Itsekin näin sen vasta ensimmäistä kertaa (shame on me), joten se oli meille molemmille odottamisenarvoinen kokemus. S osti isälleen kyseisen elokuvan joululahjaksi, ja appikokelas oli ehtinyt jo valistaa poikaansa elokuvan sävähdyttävimmistä kohdista.

Ja mitä se S siitä sitten osasi minulle kertoa? Elokuvassa miehet käyvät saunassa ihan alasti!

*****


Viikko takaperin saatiin S:n äiti pelkäämään poikansa hengen puolesta. S sairasteli loppiaisen tienoilla aivan tavallisen flunssan, josta se tokeni tolpilleen parissa päivässä. Äiti kuitenkin ehti kuulla S:n tukkoisen äänen Skypen välityksellä, ja siitähän se riemu repesi. Siis miten voi olla, ettei keskellä yötä löydy Wal-Martia tai edes pientä lähikauppaa, joka olisi auki ja josta saisi Tylenolia tai ainakin Advilia!


*****


Välillä kulttuurierot naurattavat, välillä eivät. Erot eivät kuitenkaan ole niin suuria, että niistä mitään kulttuurishokkia seuraisi. Mitä sitten, jos Suomessa ollaan ehkä vähän itsekkäitä ja rynnitään kaupassa ensimmäisenä vapaalle kassalle ottamatta muita huomioon (S:n huomio)? Onko se niin kamalaa, jos hypätään saunan jälkeen alasti hankeen? Tai järkyttääkö se, että USA:ssa ollaan monesti yltiökohteliaita ja muka kiinnostuneita siitä, miten sinulla menee, vaikkei sitä kassatätiä tai -setää oikeasti kiinnosta pätkän vertaa?

Kaikkiin näihin pikkuerikoisuuksiin tottuu hyvin äkkiä. Ensin amerikkalaisen tarjoilijan jatkuva häärääminen pöydän ympärillä vähän häiritsee, ehkä ärsyttääkin, mutta kas, kun sitä palautuu Suomeen ja käy kerrankin ulkona syömässä, niin sitä tarjoilijaapa ei juuri näy. Ei varsinkaan silloin, kun olet valmis tilaamaan. Tai maksamaan laskun. Tai tilaamaan lisää juomaa. Ja se alkaa häiritä.

Toki jokainen kokee kulttuurierot eri tavalla ja eri voimakkuudella. Kulttuurishokinhan voi saada, jos matkaa Helsingistä Utsjoelle, ja vielä ollaan kuitenkin saman maan sisällä. Meillä nämä pienet eroavaisuudet on yritetty ottaa ihan huumorilla, ja mikäs on ollut ottaessa, kun mitään maailmaamullistavaa ei ole eteen sattunut. Ainoastaan silloin meinaa savu nousta korvista, kun keskitytään "puutteisiin" ja nyrpistellään nenää. Meidän Panadol on varmasti ihan yhtä hyvää tavaraa kuin ylimainostettu Tylenol, ja vaikka joka kaupasta ei löydy ricotta-juustoa, niin lasagnea onnistutaan silti tekemään. (S:n äiti on vähän merkkiuskollinen...)

Olisi jännä kuulla/lukea muidenkin maailmanmatkaajien kokemuksia kulttuurieroista/-shokeista, sillä me ollaan hyvinkin voitu ummistaa silmämme joltakin sellaiselta, joka paistaa toisen silmään kuin Times Squaren Coca-Cola-mainos konsanaan. Pistäkääs linkkiä vinkkiä, jos tiedätte hyviä aiheeseen liittyviä sivustoja. Toki kommenttiboksiinkin saa kirjoitella tarinoita parinoita!

6 kommenttia:

  1. Vähänkö repesin tolle matonpiiskaus/ammuskelu-kulttuurierolle :DDDDD

    Toi ravintolajuttu on mullekin tuttua vaikka ei USA:sta olekaan meillä kyse. Toisaalta ei briteissäkään aina niin hirveesti jakseta häärätä pöydän läheisyydessä, mutta siellä tuntuu ainakin tarjoilijat olevan semmosia, että niiden huomio on helppo saada. Täällä taas saa varmaan ampua hätäraketteja, että joku huomaisi, että halutaan maksaa ja päästä pois. Toisaalta voi myös olla vaan niin, että eksytään aina vääriin paikkoihin syömään. Ja joskus taas on ihan kivakin, ettei tarjoilijat ole häätämässä pois vaan saa rauhassa jutella ja nauttia illasta. (Olenpa helppo asiakas :D)

    Kulttuurieroja todellakin riittää. Näin suoraan heitosta kun ajattelee, niin ei oikeastaan edes tule mitään mieleen, mutta onhan niitä. Ihan mielettömästi. Niitä vaan ei osaa enää niinkään ajatella, kun niille on tottunut vaan naureskelemaan. Ja pikku hiljaahan tässä itse muuttuu enemmän ja enemmän britiksi ja toinen taas suomalaiseksi. Ollaan semmonen hullunkurinen sekoitus kummatkin :D

    VastaaPoista
  2. Ruokaan liittyvät kulttuurierot taitaa olla aika ilmiselviä erityisesti USA:an nähden. Ja missäpä ne selvimmin näkisi kuin ravintolassa. Suomessa jos joutuisin odottamaan 10 minuuttia sitä että laskun tuomisen jälkeen haetaan luottokortti, kohauttaisin olkapäitä. Täällä peräti huomautin siitä tarjoilijalle - jonka olin tosin sen koko 10 min ajan nähnyt vain räpläävän kännykkäänsä ja täyttelevän työkavereilleen juomia. (Hello Nebraska.) Mutta silti jätin normisuuruisen tipin.

    Liikennekulttuuri on tietenkin ihan erilainen. Jopa minusta suomalaiset säännöt, kuten kaistaa ei saa vaihtaa väistääkseen liittymästä tielle tulevaa, on ihan pöhköjä.

    Minua eniten järkyttänyt kulttuuriero on, että täällä on tavallista että tytöt muuttavat collegen jälkeen takaisin kotiin kunnes menevät naimisiin. Ei se tietenkään mikään "sääntö" ole, mutta kuulemma tavallista. Etenkin ärsyttäviä ovat sukupuolten välisten erojen korostaminen ja eräänlainen epätasa-arvoisuus (vaikka kuinka vähäpätöisissä asioissa).

    Sitten on tämä "sosialismi". Sulhoni on melko liberaali, mutta silti jotkin suomalaisasiat järkyttävät - kuten se että ylinopeussakkoja maksetaan tulojen mukaan, tai jotkin hyvinvointivaltion hyysäämistoimet.

    VastaaPoista
  3. Onko oikeesti noin!? "...suomalaiset säännöt, kuten kaistaa ei saa vaihtaa väistääkseen liittymästä tielle tulevaa..." ..??
    Multa on autokoulussa mennyt ihan ohi tommonen sääntö :D No, hyvä tietää, että näköjään säännöllisesti rikon edes jotain ihanaa sääntöä.
    Sori, menee vähän asian vierestä, mutta en vaan oo koskaan kuullut moisesta säännöstä!

    VastaaPoista
  4. Delilah: Tuopa on hyvin totta; kulttuurieroja on vaikka kuinka paljon, mutta niitä ei tule oikein millään mieleen. Itsekin mietin oikein monta päivää meidän hassuja tai vähemmän hassuja kulttuurillisia välienselvittelyjä, enkä niitä tuon enempää onnistunut muistamaan. Kai sitä ollaan mekin muututtu hullunkurisiksi sekoituksiksi. :)

    Miten on muuten tippien laita Briteissä? Amerikkalaiset tarjoilijathan saavat ison osan tuloistaan juuri juomarahoista, joten palvelualttius on vähän eri tasolla kuin täällä Suomessa. Toki Suomessa ollaan myös totuttu siihen, että ravintolassa saa syödä rauhassa PRKL! :) Maassa maan tavalla.

    Olen muuten myös helppo asiakas... :D

    pilvisyys: Ravintoloissa ja kaupoissa noita jännittäviä eroavaisuuksia näkeekin ehkä parhaiten, mutta kyllä niihin vain tottuu äkkiä. Itsekin saattaisin huomauttaa tuollaisesta käytöksestä USA:ssa, mutten varmasti Suomessa. Huokailisin vain syvään ja kovaa. :)

    S:n sisko muutti kotiin collegen jälkeen, mutta hankki oman talon aika pian. (Yksi kulttuurieroista on myös nuo vähän yli parikymppisten talohankinnat!) Koko perhe on tosin vitsaillut, että sisko odotti vain sopivaa miestä, jonka kanssa voi mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Ja deittailu on helpompaa, jos iskä ei ole vahtimassa. :P Mutta olen kyllä harvinaisen samaa mieltä kanssasi tuosta epätasa-arvoisuudesta!

    Ja lopuksi täytyy olla yhtä äimänkäkenä kuin Delilah. :D Tänäänkin väistelin liittymästä tielle tulevia kuopiolaisia moottoritiellä toiselle kaistalle ihan vain fender bendereiltä säästyäkseni. Minäkään en ole tuollaisesta säännöstä kuullut, mutta se nyt ei tarkoita sitä, etteikö sellaista olisi olemassa. :D

    Mutta eikö oliskin joskus kiva vain kääntyä oikealle, vaikka punaiset palavatkin? Ihan turhaa seisoskelua, varsinkin tuon kansainvälisen opiskelijamme mielestä. :) Ja onkohan kukaan amerikkalaisista päättäjistä kuullut keksinnöstä nimeltä talvirenkaat? Kaikenmaailman ketjuja pohjoisessa kyllä löytyy, mutta kunnon talvirenkaat ne olla pitää, kun se talvi kuitenkin joka vuosi tulee. Minä jo uhosin S:lle, etten sitten aja Ameriikoissa metriäkään talvella ilman kitkarenkaita! :P

    VastaaPoista
  5. Ei sitä kai ihan vakavasti Suomessa oteta, mutta tielletulijoiden väistäminen viereiselle kaistalle on tulkittu "turhaksi kaistanvaihdoksi" mitä se minunkaan mielestäni ei todellakaan ole.

    Grand Canyonin seuduilla ajaessa nähtiin jopa kyltti, jossa suositeltiin käyttämään "lumirenkaita" tai ketjuja. Ilmeisesti jossain päin Minnesotaa ja Michigania ne on vaatimus, kuten Suomessa, mutta esim. Illinois'ssa puolestaan laittomia.

    Tosiaan, oikealle olisi joskus kiva kääntyä punaisella...

    VastaaPoista
  6. Hullua :D Onneksi mun ei vielä ole tarvinut kokeilla Englannissa autolla ajamista, kun Lontoossa busseilla ja semmosilla pääsee niin paljon helpommin. Vaan eiköhän sekin päivä joskus tule eteen kun pääsen häsläämään väärän puolen liikenteen kanssa :D Voitte sitten lukea uutisista.

    Tippien antaminen taitaa tosiaan olla vähän erilaista Briteissä. Ainakin ne paikat missä me käydään, niissä ei ole niin justiinsa. Esimerkiksi kahvilat, jossa käydään syömässä aamupalaa, ei koskaan tulisi mieleenkään jättää tippejä, kun ei siellä kukaan muukaan :D Joskus ihan ravintoloissa tietty tulee eteen se tilanne, että jätetäänkö tippiä vai ei, mutta ei koskaan niin hienoissa paikoissa käydäkään, etteikö kehdata olla jättämättä tippiä jos palvelu on ollut huonoa :P

    VastaaPoista