Moi. Muistatteko minut vielä? Ei se mitään.
Kotona ollaan jälleen. Suomesta lähteminen oli tällä kertaa jotenkin erityisen haikeaa, kun omien hyvästien lisäksi pitää kantaa harteilla myös lasten kaihoisat olot. Taisivatpa yhdet hyvästit olla kaiken lisäksi lopulliset.
Palaan Suomi-tunnelmiin piakkoin, toivottavasti paremmalla ajalla ja vireystilalla. Aikaero, (palkka)työntäyteiset päivät ja matkalaukkujen sisällön tuskastuttavan hitaasti tapahtuva paikoilleen laittaminen ovat imeneet kaiken energian ihmisestä. Ajattelin kuitenkin tulla ilmoittamaan, että sorvi on löytynyt tuolta pyykkivuoriston alta, ja kohta sen ääressä taas ollaan ihan täysillä. Lupaan!
Hyvästit on kyllä niin syvältä :(
VastaaPoistaOnneksi kaipaus ja ikävä helpottaa kun taas arkeen sukeltaa :)
No ne on! Tosi syvältä! Arki on kyllä tietynlainen armahdus, kun ei oikein ehdi velloa ikävän syvyyksissä. :)
Poista