Uusi vuosi ja uudet... kipeät lihakset

Se olisi sitten taas se aika vuodesta, kun pitää opetella rustaamaan uusi vuosiluku päivämäärän perään. Vuosi sitten pääsin vielä harjoittelemaan uuden vuosiluvun kirjoittamista aika tehokkaasti, kun päiväsin rahtikirjoja useamman kappaleen päivässä, mutta tämmöiselle kotiloiselle se ei nyt ole ihan niin justiinsa, että mitä vuotta tässä eletään.

Meidän vuosi vaihtui kaverin kotibileissä. Ohjelmaan kuului mm. S:n tekemiä herkkuhampurilaisia, beer pongia meidän uudella kannettavalla pöydällä (saatiin joululahjaksi...) ja koirien riekkumista. Oli oikein mukavaa.

Porukan nuorimmat, Phoenix 12 kk ja Usva melkein 7 kk, väsähtivät heti keskiyön jälkeen.

Mitään uudenvuodenlupauksia ei ryhdytty väkisin vääntämään, vaikkakin mielessä vähän kyti se perinteinen kesäkuntoon pääseminen. S:n hommattua minulle puoli kuntosalillista joululahjaksi olenkin päässyt hyvään alkuun ilman mitään lupauksiakin. Sunnuntainakin poljin crosstraineria jefu-ottelun (jenkkifutis) viimeisen neljänneksen ajan; olikin ihan kätevää rankaista omaa kroppaansa kotijoukkueen surkean peliesityksen takia. Päästiinpä siltikin play offeihin, go Chiefs!

Samana iltana keksittiin vielä, että mehän "tarvitaan" uusi lipasto jo valmiiksi ahtaaseen olohuoneeseen. Napattiin sellanen Targetista mukaan ja raahattiin se kotiin. Laatikon kyljessä toki lukee, että tämän nostamiseen/kantamiseen tarvitaan kolmesta neljään ihmistä, mutta mepä hoidettiin homma, rappuineen päivineen, kahdestaan. Ja kroppa kiittää.

Minun mielestä laatikko painoi ainakin sata kiloa, kun taas vähän riuskemmassa kunnossa olevan S:n mielestä paino oli korkeintaan sata paunaa. Tähän arvoitukseen emme ehkä saa koskaan kunnollista vastausta, mutta onneksi sentään saatiin uusi ja oikeasti kätevä huonekalu (koottiinkin se ihan itse!).

Lumi tykkää uudesta tähystyspaikasta.

Nyt koko kroppa huutaa tosiaan hoosiannaa. Asiaa ei yhtään varmaankaan auttanut se, että heti kanto-operaation jälkeen kurkku antoi ensimmäiset varoitukset tulevasta flunssasta, jota nyt siis poden kipeiden lihasten lisäksi. Että kivat mulle.

Onneksi saan edes lääkitä itseäni hyvänmakuisella vedellä. Olin jo niin lopen kyllästynyt meidän hanasta tulevaan kloorilta haisevaan ja maistuvaan nesteeseen, että ostettiin vedenpuhdistin, jonka ostoreissulla tuo lipastokin siis tarttui mukaan... Lyhyen testirupeaman jälkeen voin todeta, että reilut parikymppiä maksanut kapine on jokaisen sentin arvoinen. Puhdas vesi, parempi mieli.

*****

Fakta #86: Pelkäsin pienenä Nasse-setää.