sunnuntai 5. lokakuuta 2008

What's Up?


Niin se päivitystahti on vain pysynyt entisellään, vaikka miten uhkailin kirjoittelevani useammin. Viikot tuntuvat livahtavan ohi ihan huomaamatta. Onneksi ei tarvitse pelätä sitä, että aika loppuisi kesken. Pahoittelut taas merkinnän monimuotoisuudesta.


*****


Viime maanantainahan muuten kävi sellainen hauska juttu, että Lumi-kissa kippasi oikein reippaasti vettä kannettavani päälle. No, kuten ääkkösistä voi päätellä, kone sen kuin pelittää, vaikka on käynyt läpi jo kaksi vedenpaisumusta. Kolmatta kertaa en halua vesitiiviyttä kokeilla. Makuuhuoneessa on nyt siis voimassa vesilasikielto. Ainakin tietokoneiden välittömässä läheisyydessä.

Viikko on muuten ollut melko tasaista tallaamista. Olin alkuviikon pipinä ja S:n hoivattavana. Se teki minulle ruokaa (kanapastaa ja itse tehtyjä hampurilaisia) ja piti muutenkin huolta hyvinvoinnista. Keskiviikkona saatiin vieraaksi yksi näistä Kuopion amerikkalaisista, ja tyyppi teki meille meksikolaista ruokaa. Mmmmm, oli varsin herkullista.


*****


Olen tässä pikkuhiljaa sisäistänyt, etten varmaan pääse tietynlaisesta kaukosuhdeajattelumallista koskaan yli. Leima on ja pysyy, omassa mielessä. Vaikka ei enää kaukosuhteessa onneksi ollakaan, sen taustan omaaminen on meille suuri rikkaus, enkä halua unohtaa sitä koskaan. Siinä mielessä tulen aina olemaan kaukosuhteilija, että osaan arvostaa nykyhetkeä, lähes jokaista yhteistä sekuntia ihan eri tavalla kuin muuten osaisin. Kun yhdessäolon eteen on tehty näinkin paljon töitä ja matkustettu tuhansia kilometrejä, sitä olisi aika kiittämätön ihminen, jos ei yrittäisi ottaa iloa irti jokaisesta päivästä. Yrittää pitää, vaikka se ei aina onnistuisikaan.

Tänä viikonloppuna ollaan ainakin nautiskeltu. Perjantaina pelattiin Rock Bandia pikkuveljen kanssa ja lauantaina, pikkuveikan jo lähdettyä, tehtiin lasagnea ja katsottiin Prison Breakia. Tänään ollaan sitten edelleen syöty sitä lasagnea. Ja katsottu Prison Breakia. Tää on sitte elämätä.


*****


Meiltä kysyttiin eilen taas kerran, milloin ollaan menossa kihloihin. Oma käsitys kihloista on muuttunut koko ajan amerikkalaisempaan suuntaan. Suomessahan on melko yleistä, että mennään kihloihin, ja mietitään vasta sitten, mennäänkö oikeasti naimisiin. USA:ssa, ainakin tuolla Keskilännessä, kihloihinmeno tarkoittaa sitä, että sitä ollaan sitten kanssa menossa naimisiin, melko pian. Sitä se tarkoittaisi minullekin. Meille. Joten odotellaanhan nyt vielä ihan rauhassa, kaikki yhdes koos.


*****

P.S. En ole tainnutkaan mainita vielä sellaista seikkaa, että ollaan menossa ensi kuun alussa Helsinkiin katsomaan Disturbedia. Lämmittelijänä sattuu olemaan pumppu nimeltä Shinedown. Ei paskempi keikka tiedossa siis. Vaan näinpä tuossa sellaista unta, että lämmittelijänä olikin Shinedownin sijasta PMMP. Melkoinen painajainen siis.

8 kommenttia:

  1. Auts, painajainen todellakin :D

    Hassua, miehelleni tarjottiin mahdollisuutta lähteä tuolle samaiselle keikalle, tai ei siis samalle, mutta saman kiertueen keikalle, omassa maassaan vaan siis. :D (Voiko vaikeammin enää sanoa...)

    VastaaPoista
  2. Mun Australialainen miestuttava tykkäs PMMP:stä, vaikka sanoista ei ymmärtänyt pätkäkään, että näinkin voi käydä:)

    VastaaPoista
  3. Keskiläntisistä kihloista tuli mieleen toivottavasti-ei-totuudenmukainen väite samalta suunnalta. Minulle on väitetty, että tytöt siellä ajattelevat että ellei puolen vuoden seurustelun jälkeen mies ole kosinut, kannattaa vaihtaa seuraavaan. Kuinka ahdistavaa! Mutta väitän kyllä että vain hyvin kapeissa (tai pienissä :D) piireissä tuo voisi olla totta.

    VastaaPoista
  4. Delilah: Maailma on yllättävän pieni. :) Vaikka välillä se kyllä tuntuu ihan liian isolta, if you know what I mean.

    Anonyymi: Kyllä S:kin tykkää Apulannasta ja Viikatteesta, vaikkei sanoista ymmärrä yhtään mitään. :)

    Oma "inhoni" PMMP:tä kohtaan juontaa viime kesältä. Kuunneltiin töissä koko ajan samaa radiokanavaa, ja kanavan soittolistalla sattui olemaan PMMP:n, tuon naisten oman Zen Cafén, Kesäkaverit. Yrittäkääpä itse kuunnella sitä rallatusta vähintään neljä kertaa päivässä kehittämättä minkäänlaista vastenmielisyyttä kappaletta ja bändiä kohtaan. :P

    pilvisyys: Huh, valitettavasti uskon väitteen ainakin osittain todeksi. Sen verran sekopäistä kansaa löytyy ainakin Kansasista, että kihlat (iso timantti kuuluu asiaan, tietysti :D) ja prinsessahäät ovat suhteen päämäärä. Ja mitä nopeammin päämäärään pääsee, sitä parempi.

    Niin, ja yhdessä asuminen ennen avioliittoa on monessa tapauksessa ihan ehdoton ei.

    Mutta kyllä suurin osa keskilänteläisistäkin taitaa kuitenkin jaksaa katsella poikakavereitaan vähän pidempään kuin puoli vuotta, vaikka kihloja ei kuuluisikaan. :)

    Vai olisikohan minun jo aika vaihtaa sulhasehdokasta, kun tuntuu kestävän ja kestävän se sormuksenosto... :D

    VastaaPoista
  5. Joo ei tosta Anni tule yhtään mitään :D Vaihtoon vaan...turha mies!

    Ja kyllä tosiaan tiedän, mitä tarkotat. Pieni iso maailma :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä, ettei läppärille käynyt kuinkaan. Vastahan tässä meilläkin kaatui Cola-lasillinen näppikselle, mutta en pistänyt siltikään ukkoa kiertoon. Elämä on jännempää näin. ;p

    Meilläkin ois muuten PB-maratoni odottelemassa vuoroaan. Kahden pehmeän B:n maratoni joutuu siis jonain iltana tauolle pieneksi toviksi. Kuinkahan mä kestän sen!

    VastaaPoista
  7. Läppäritraumat on kamalia..muistan viime vapun ja rikkinäisen koneen. Tuntui, että osa mua oli rikki. :D

    Ja mitä tuohon arkeen tulee, niin mikäs sen ihanampaa kuin mahdollisuus nauttia niistä arkisista asioista ilman kiirettä tai ahdistavaa päivien laskemista ja kellon tuijottamista, että koska se toinen taas lähtee tai joutuu itse lähtemään. Kaukosuhteessa eläminen kyllä kasvattaa ja opettaa arvostamaan sitä yhteistä aikaa aivan toisella tavalla. Itselleni ei enää Tre-Hki tuntuisi miltään, kun siihen rinnalle ottaa Tre-Yhdysvallat vaihtoehdon. :D Jatkakaahan naatiskelua. Suukkoja. <3

    VastaaPoista
  8. Delilah: Heh, ehkä annan sille vielä vähän armonaikaa. :P

    Bemary: Juu, onneksi läppäri pelittää vielä. Colan kanssa olisi voinut käydä huonomminkin, mutta vettä tämä kapistus näköjään kestää. Eikä noiden elukoiden ja miesten kanssa tosiaan elämästä jännitystä puutu. :)

    Ja mitä Prison Breakiin tulee, niin tässä kahlattiin yksi kausi vajaassa viikossa läpi. Jos aloittaisi tänään katsomaan jo seuraavaa... Hmm...

    Anniini: Aih, muistankin läppärin ja punaviinin epätoivotun kohtaamisen. Liquids and electronics don't mix too well.

    Eipä ole yhtään ikävä kelloon tuijottamista! Ja vaikka Suomen sisäiset kaukosuhteetkin voi olla raastavia, niin kyllä kuitenkin auto- tai junamatkat ja sama aikavyöhyke taitaa voittaa lentämisen, lentokentät, tullit, monen kuukauden erossaolon ja sen pirun aikaeron mennen tullen. Toivotaan oikein kovasti, että tekin pääsisitte samalle aikavyöhykkeelle. :)

    Ja kiitos, varmasti naatiskellaan!

    VastaaPoista