Hey There Delilah. Töissä sen kuulin muutama päivä sitten. Kyseessähän on kappale, jonka S kuuntelututti minulla silloin, kun ei oltaisi edes saatu olla missään yhteydessä. Se kertoi varovasti tunteistaan jonkun toisen sanoilla. Ja ai että tätä kyseistä kappaletta tulikin kuunneltua silloin!
Mutta sitten, kun ei edes enää viitsitty yrittää teeskennellä, en kappaletta enää kuunnellut. Se loppui kuin seinään. Se oli aikaisemminkin toiminut vain eräänlaisena itsekidutuskeinona. Muistutuksena siitä, mitä en voinut saada. Kuultiin kipale S:n kanssa sitten viime maaliskuussa sen siskon autossa. Siellä pimeällä takapenkillä istuessamme S puristi kättäni kovasti ja yritti olla vahva. Muistot tekivät kipeää.
Ja yllättäen niin ne tekivät kipeää vielä muutama päivä sittenkin. Ei enää läheskään samassa mittakaavassa kuin joskus aiemmin, mutta silti meluisessa hallissa kaikuneet sävelet saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Syvässä on.
Vaan nyt asiat ovat niin hyvin, niin hyvin. En varmaan pysty tarpeeksi korostamaan sitä, miten mahtavaa on elää yhteistä arkea. Varmasti jokainen, joka on koskaan ollut tai on tällä hetkellä kaukosuhteessa ymmärtää täysin, mitä tarkoitan. Vaikka eipä se kaukosuhde mikään edellytys yhteisen arjen arvostamiselle ole, se vain auttaa siinä hurjasti.
*****
Lyhyestä virsi kaunis. Tähän loppuun pitää kuitenkin vielä lisätä onnittelut tätäkin kautta ystäväpariskunnalle, joka kihlautui torstaina. Tyttö sattui olemaan kanssani vaihdossa yhtä aikaa ja tapasi miehensä samassa paikassa kuin minäkin, kaksi vuotta sitten. Sen voin sanoa, että paljon olen hymyillyt uutisen kuultuani. On näitä muitakin onnellisia onnistujia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti