keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Ja täällä täpötäysi Hakametsä


Tai siis Niiralan monttu. Vein eilen S:n seuraamaan yhtä kansallislajiamme, jääkiekkoa. Suomen paras joukkue, Jokerit, saapui Kuopioon KalPan vieraaksi, ja kun kerran asutaan melkein jäähallin naapurissa, niin käveltiinpä ihan paikan päälle katsomaan tätä spektaakkelia.

Jos jollekin nyt jäi vielä epäselväksi, kumpaa allekirjoittanut kannustaa, niin voi lukea tuon ensimmäisen kappaleen uudestaan. Ajattelin ennen ottelun alkua, että ei sitä näin "vanhana" enää jaksa riehaantua kuten silloin kymmenisen vuotta sitten, kun jääkiekko oli henki ja elämä ja kuljin koulussakin Somervuoren pelipaita päällä. Vaan vanhapa oli väärässä. S sai nyt sitten todistaa taantumiseni hermoheikoksi teinifaniksi. Kädet täristen hoin joko "I hate this stupid sport!" tai "Haha, I freaking love hockey!", tilanteesta riippuen tietysti.

S päätti Suomeen tullessaan, että hänenkin pitää valita suosikkijoukkue, kun kerran täällä lätkää niin tiiviisti seurataan. S valitsi kotikaupungin keltamustat rivit, joten eilen oltiin vastakkaisilla puolilla, vaikkakin S leikkimielellä. Omasta käyttäytymisestä tiedän sen verran, että kun on jääkiekosta kyse, niin leikki on kaukana. Ja kun S sitten taputti varovasti KalPan 1-0 -maalille, taisin luoda siihen sen verran murhaavan katseen, että taputtelu loppui vähäksi aikaa. Mutta hyvässä hengessä me ottelua oikeasti seurattiin. Ihan oikeasti.

Hurjan kolmannen erän jälkeen tämän muka rauhoittuneen penkkiurheilijan kädet olivat hellänä taputtamisesta. Jokereiden 3-2 -voitto veti täpötäyden Niiralan montun hiljaiseksi. Olen nähnyt ihan tarpeeksi monta tappiota vieraissa paikan päällä tietääkseni, ettei se ole mitään herkkua. Mutta voitto vieraissa on. Aijaijai. En kuitenkaan onnistunut tuhoamaan S:n innostusta lajia kohtaan, koska se lupautui otteluseuraksi jatkossakin.

Nyt on siis sellainen suomalainen kulttuurikokemus S:llä takana. Se ihmetteli sitä, että oluet juotiin anniskelualueella eikä katsomossa. Välillä se innostui valotaululla näytettävien taputusten enlanninkielisistä teksteistä ja mainoksista tunnistamistaan suomenkielisistä sanoista. Muuten se seurasi silmä kovana tapahtumia jäällä ja kyseli hyviä kysymyksiä säännöistä ja taktiikasta. Laji kun on tuolla Kansasissa vähän vähemmän arvostettu ja tunnettu kuin esimerkiksi amerikkalainen jalkapallo ja baseball.

Tällä hetkellä pelimies pelaa olohuoneessa Halo 3:a. Kova pälpätys sieltä kuuluu, kun linjojen toisessa päässä on pitkäaikainen kaveri, eivätkä pojat ole jutelleet saatika sitten pelanneet yhdessä pitkään aikaan. Tässä siis avautui minulle sopivasti tällainen pieni blogituokio. Tämä on sinänsä harvinaista, että yleensä kyhjötetään yhdessä katsomassa Prison Breakia tai pelaamassa Rock Bandia. On jotenkin outoa olla eri huoneissa. Eikä olla edes riidelty, ei sinne päinkään.

Pitäisi varmaan yrittää pikkuhiljaa katkaista napanuora ja tajuta, ettei jokaista sekuntia tarvitse viettää metrin etäisyydellä toisesta, koska ei se S ole mihinkään lähdössä. Ja jos lähtee, minä lähden mukana.

6 kommenttia:

  1. "Urheilu ja parisuhde". Aiheesta on varmasti tehty väitöskirjoja. ;) Viimeiset kolme kertaa kun olen ollut peliä seuraamassa, ovat kaikki olleet Amerikassa. Cubs game, Wolves (jääkiekkoa!) ja Sox game. Ja jotenkin on käynyt niin, että minulla on Cubs hat ja tuntuu kurjalta että ne heti putosi.

    VastaaPoista
  2. Tulipa tosta hyvästä hengestä mieleen Kärpät-Jokerit finaali keväällä 2007 ;)
    Sillon oli se nimenomanen hyvä henki vähissä.. Good times :D

    VastaaPoista
  3. Jokerit! *tap tap tap*
    Heh, meillä on tultu vähän yli 100 km:n matkat kotio hallista jäätävässä hiljaisuudessa, lausahdusten: "sanakin vielä ja kävelet kotiin" jälkeen... Hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin ;) Parempi puolisko kun kannattaa Kärppiä ja allekirjoittanut henkeen ja vereen Jokereita.
    Ihanaa, että teillä onni kukoistaa. Katkaise vain jo napanuora, en usko että S on menossa minnekään, ilman sinua ainakaan!

    VastaaPoista
  4. pilvisyys: Aivan varmasti aiheesta on tehty väitöskirjoja! :D Ollaan nähty S:n kanssa livenä nyt kolme urheilutapahtumaa: Baseballia Kansas Cityssä, sisäjalkapalloa (amerikkalaista tietenkin) Kansas Cityssä ja jääkiekkoa Kuopiossa. Kuopio oli ensimmäinen paikka, jossa oltaisiin voitu saada aikaan suurempikin perheriita. ;)

    Sis: Heh, taisinkin eristäytyä toiseen huoneeseen kokonaan, ettei paha henki lisääntyisi. :D

    Katja: Jokerit! Aijai, perheriidan ainekset on näköjään koossa. :D

    Kyllä napanuoraa on venytetty jo aika pitkälle ja se alkaa olla melkein poikki. :) Hiljaa hyvä tulee. :P

    VastaaPoista
  5. Kyllä sitä aina välillä innostuu kovastikin, vaikka luulee päässeensä pahimmasta kannatusinnostaan eroon. Fanius istuu kuitenkin sitkeässä. :p Ja voitto vieraissa ON jotain, mitä ei voi koskaan tarpeeksi hehkuttaa. :D

    VastaaPoista
  6. Bemary: Jääkiekkosekopäisyys tuntuu tosiaankin olevan ihan pysyvä luonteenpiirre. :D Ja kyllä, voitto vieraissa on ihan voittamaton tunne! Tai no, ehkä ei ihan, mutta you get the point. ;)

    VastaaPoista