sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Sillisalaattia


S kuuntelee parhaillaan makuuhuoneessa amerikkalaista jalkapalloa. Ajattelin, että nyt on hyvä hetki napata kannettava kainaloon ja kirjoitella vähän tännekin jotain. Edellisestä kerrasta on jo melkein luvattoman pitkään.

Syy tämänhetkiseen blogimaailmaan uppoutumiseen ei siis ole tuolla edellisen merkinnän kommenttiboksissa huumorimielessä mainittu riidansiemen. Edelleen on mennyt ihan mielettömän hyvin. Toki niitä pieniä kärhämiä tulee joskus, mutta lyhkäisinä konflikteina ne aina pysyvät. Jos etenevät edes konfliktiasteelle.

*****


S on löytänyt täältä Savon sydämestä itselleen englanninkielistä juttuseuraa muistakin kuin minusta, amerikkalaisiakin oikein kaksin kappalein. Viime viikon lauantaina toinen kävi meillä kylässä, ja toista treffattiin sitten eilen. Tyypit ovat vielä jotenkin todella samanhenkisiä S:n kanssa, joten jutustelu käy helposti eikä mitenkään pakotetusti.

S uskaltaa puhua meidän menneisyydestäkin (lähinnä omasta työhistoriastaan) paljon avoimemmin kanssa-amerikkalaisten kanssa. Viikko sitten se sai minut melkein herkistymään, kun se kertoi menneistä tapahtumista ja niiden rankkuudesta uudelle Kalifornian kaverille. Ollaanhan me puhuttu asiasta monta, monta kertaa, mutta oli todella outoa ja hienoa kuulla S:n avautuvan asiasta jollekin muulle. "I had to leave her but I could not forget about her. And here I am."

*****


Oman yhteiskuntansa ja kulttuurinsa näkee uudella tavalla, kun seuraa vierestä toisen tutustumista uusiin asioihin. Joskus olen ylpeä omasta maasta, joskus hävettää olla suomalainen. Tiistaina hävetti syystä, jonka jokainen varmaan osaa arvata. Kun S kävi Suomessa ensimmäistä kertaa, Jokelassa paukkui. Ja nyt tämä. Suomi ei ole mikään lintukoto, joksi tätä maata olen tuolla rapakon tapana vähän mainostanutkin. En mainosta enää. Enää mahdollisten lasten mahdollinen USA:ssa kasvattaminen ei hirvitä niin paljon kuin ennen. Ei sitä ole turvassa valitettavasti missään.


*****


Vaan elämä se vain jatkuu. Käytiin Puijolla ihastelemassa syksyisiä maisemia torstaina. Tässä vähän kuvamateriaalia omalta parvekkeelta ja Puijon tornin huipulta.



Kuvassa saattaa näkyä meidän koti.


S ja tyttönsä.

Huipulla tuulee.

*****


Kuultiin eilen ilouutisia tuolta kaukaa. Ystäväpariskunta oli mennyt muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen kihloihin. Ollaan S:n kanssa oltu heidän puolestaan todella innoissamme ja onnellisia. Tällainen "vahvempi" sitoutuminen on ollut puheenaiheena tällä viikolla muutenkin. Meiltä on kysytty monta kertaa, joko ollaan menty naimisiin tai milloin ollaan menossa naimisiin. Ollaan vain naureskeltu ja kohauteltu olkapäitä, mutta kun asiaa oikein miettii, niin jos meinataan asua kahden vuoden päästä samassa maassa, naimisiin pitäisi mennä. Alle kahden vuoden päästä. Hui. Ja kun juuri nyt ei olisi kiire yhtään mihinkään. Ei mihinkään.

Paitsi illallisen laittoon. Tämä päivä on mennyt ihan laiskotellessa ja sohvalla maatessa. Sen vuoksipa ei ole ollut nälkäkään ennen kuin nyt. Makuuhuoneesta kuuluu älytön elämöinti. Ei taida tuo penkkiurheilija tällä kertaa joutaa kaveriksi keittiöön.

Pitäisi muuten varmaan päivitellä vähän useammin, ettei tekstistä tulisi tällaista sillisalaattia. Over and out.

5 kommenttia:

  1. Hui mitkä maisemat! Kyllä noita passaa esitellä kelle tahansa. Ja kissa on aaaaaw (haluan vielä itellekin sekä täysin valkoisen, että mustan katin) ja te melkein jopa vielä enemmän aaaaw. ;D

    En mä kannata häpeämistä muiden töppäilyiden vuoksi. Ei taida olla olemassa maata, jossa joku ei harva se päivä sekoaisi ja ryhtyisi typeriin toimiin. Tuskin S:kään kuvitteli muuttavansa Taivaaseen, vaikka olisit Suomea sellaisena markkinoinutkin (huomaa hyvin pieni liioittelu käyttämässäni termistössä ;p), joten varmasti hän kestää vielä uudetkin yllätykset, jotka kulttuuriimme - ikävä kyllä - liittyvät.

    VastaaPoista
  2. Ei sua kiinnostaisi ottaa huostaasi tata nimenomaista valkoista kissaa? Oli nimittain onnistunut tanaan kaatamaan vesiTUOPILLISEN kannettavani paalle... No ei vais, ei me Lumista luovuta, vaikka nyt joudun jannittamaankin lapparini kohtaloa. :)

    Se on totta, ettei tasta maailmasta taida loytya sellaista maata, jossa tallaista ei voisi sattua. Harmittaa vain, kun on tullut ehka mainostettua Suomen mahtavuutta ja turvallisuutta pikkaisen liikaa. Ehka eniten harmittaa tajuta itse se seikka, ettai tama Suomi mikaan paratiisi olekaan.

    VastaaPoista
  3. Ihana tää sun blogi :> Jotenkin eksyin sivuillesi jonkun aikaa sitten ja nyt käyn aina kurkkimassa tänne.. Ihanaa talven alkua teille, kuulostatte oikein onnelliselta pariskunnalta!

    VastaaPoista
  4. Tellerwo: Kiva, kun olet tänne eksynyt. :) Ihanaa talvenalkua sinullekin!

    VastaaPoista
  5. Meille on oikeusopin tunneilla kerrottu, että pelkkä ehdotus jostain sopimuksesta on sitova, joten tuun sitten tossa viikonloppuna hakemaan sen katin meille. Sori. ;D

    VastaaPoista