En meinaa nykyisin löytää aikaa tälle harrastukselle. Kirjoitettavaa kyllä riittää, mutta tuota aikaa ei niinkään. Päivät menevät töissä ja illat S:n seurassa. Nyt se laittaa ruokaa, ja minä päätin istahtaa koneen ääreen.
Pahimmilta kulttuurishokeilta ja koti-ikävältä on vältytty edelleen. Suurinta ihmetystä on tainnut herättää suomalaisten laitapuolenkulkijoiden määrä ja jatkuva, vähintäänkin tukeva humalatila. Ei kai tuolla rapakon takana, ainakaan Keskilännessä, tuollaista julkista rappiota välttämättä tässä muodossa näekään.
Viimeisen viikon aikana ollaan siis tutkiskeltu uutta asuinympäristöä kävellen ja autolla. Tietysti ollaan totuteltu siihenkin ajatukseen, että nyt me oikeasti asutaan yhdessä. Ollaan laitettu asuntoa omannäköiseksi, syöty hyvää ruokaa ja istuttu sohvalla lähekkäin. Ollaan ihan oikeasti vain nautittu toistemme seurasta.
Perjantaina vietettiin ensimmäistä "virallista vuosipäivää". Siitähän on nyt reilu vuosi, kun S täytti lomakkeita ja kertoi työpaikallaan, etten minä ollut kadonnut kuvioista mihinkään, vaikka viralliselta taholta kielto yhteydenpitoon aikoinaan tulikin. Riski oli suuri, mutta riskinotto kannatti. Nyt ollaan tässä, enkä usko, että tästä paljon onnellisempi voisi enää olla.
Naureskeltiin molemmat vähän tuolle meidän vuosipäivälle, ollaanhan me sentäs tunnettu melkein kaksi vuotta. S oli kuitenkin ostanut minulle Iittalan tuikkulyhdyn ja dvd:itä (mm. Kylmän ringin eka kausi) meille molemmille kynttilänvalossa katselua varten. Tehtiin herkkuburritoja ja juotiin punaviiniä. Vitsivuosipäivästä tulikin oikeasti mukava ja tärkeä päivä. "Here's to another best year of my life."
Lauantaina jatkettiin juhlimisen merkeissä. Kävin nimittäin viime maanantaina hakemassa postista kirjatun kirjeen, jonka sisältä löytyi tutkintotodistus. Juhlistettiin sitten tätä saavutusta eilen perheen kesken. Kaunis lahja vanhemmilta ja puheet äidiltä ja S:ltä meinasivat ihan väkisin vetää herkäksi. Kuten puheenpitäjätkin sanoivat, tämä tutkinto oli osasyyllisenä siihen, että tapasin S:n kansasilaisessa pikkukaupungissa.
S oppi viikonloppuna taas lisää suomea. Ainakin "tosi mies" on nyt päivittäisessä käytössä. Tänä aamuna se sanoi minulle melkein heti herättyään "laula". Tämän lisäksi S on vissiin katsonut tarpeeksi suomalaista tv:tä ja kuunnellut Radio Rockia, kun se tykkää lisätä joka väliin "piste fi". Se on ihan kuin pieni lapsi, joka imee itseensä kaikkea mahdollista ympäristöstään, joskus jopa sellaista vähemmän tarpeellista materiaaliakin.
Noin tiivistetysti sanottuna nämä kuluneet pari viikkoa ovat olleet jopa parempia, kuin olisi osannut odottaa. Meillä on yhteinen koti. Eipä siitä enää paljon paremmaksi voi pistää. Aattelepa ite omalle kohalles.
Tää sun uudempi blogis on erityisen jännä juuri siitä syystä, että koko tarina saa aivan erilaisen näkökulman "vanhoihin" juttuihin verrattuna. Ja pahahan siitä toisen sopeutumisesta on kertoa, ellei sitä oo ollut kokemassa hänen kanssaan. :D Eli eiköhän me tuo ajanpuute ymmärretä, vaikka sun juttuja onkin niin hauska lueskella vaikka joka päivä...
VastaaPoistaMerkintäs kolme viimeistä lausetta pistivät mut nyökkäilemään hyväksyvästi. Ne voisivat olla myös mun kirjoittamiani ja ymmärrän tuon tilanteen ja fiiliksen sataprosenttisesti. :)
Kyllä laatuajan pitää blogiin kirjoittamisen edelle mennä! Kuulostaa niin ihanan onnelliselta.
VastaaPoistaTuskin kannattaa suurta omantunnontuskaa potea siitä, että vietät mieluummin aikaa S:n kanssa kuin kirjoittelet blogiin... Ü Vaikka kivaa teidän kuulumisia on lukea. Varsinkin kun itselleni seurustelu englanniksi Suomessa taitaa olla melko ajankohtaista, tai ainakin siltä näyttää. *huokaus* :)
VastaaPoistaBemary: Juu, onhan tämä elämä muuttunut aika paljon tässä viime aikoina. :) Kiva, että ymmärrystä ajankäyttövalinnoista riittää. :D
VastaaPoistaNäen jotenkin tämän oman, tutun ympäristön ihan eri tavalla, kun seuraan S:n reaktioita asioihin. Sopeutumisen seuraaminen on hyvin mielenkiintoista puuhaa!
Ja tosi mukava kuulla, että tiedät, mistä puhun. :)
Pilvisyys: :) Tämä elo on nyt ollut vähän tällaista lässytystä blogissa ja sen ulkopuolellakin. :)
Mii: Heh, yritän väistellä omantunnonpistoksia mahdollisimman tehokkaasti. :) Ja kyllä tää seurustelu englanniksi Suomessa voi olla ihan kivaa, voin taata sen. :)