keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on

Sain suostuteltua S:n katsomaan elokuvan Going the Distance (Kaukorakkautta) kertomalla sille, että trailerissa oli "romantiikkaa" keittiönpöydällä. Itse halusin katsoa komedian sen teeman, eli kaukosuhteen takia.

Meidän kaukosuhdeajoista on (onneksi!) aikaa jo reippaat pari vuotta, mutta melkoisen elävästi me se ajanjakso vielä muistetaan. Kuten arvelinkin, elokuva herätti S:ssakin ajatuksia, ja päädyttiin melkoiselle muistotripille.

Kumma kyllä, kumpikaan meistä ei muistanut kaukosuhdeaikoja mitenkään äärimmäisen raastavana tai riipivänä, vaikka se sitä varmasti ajoittain olikin. Muistan olleeni todella väsynyt, sillä "elin" öisin, S:n ollessa hereillä ja kotona. Muistan myös sen ikävämöykyn, joka painoi rinnassa yötä päivää, ja kaikista pahimpana mieleen on jäänyt yhdessäolon jälkeiset hyvästit ja yksinäiset kotimatkat Atlantin yli.

Meillä oli kuitenkin kaiken tämän pohjalla jotain vieläkin kamalampaa, eli aika, jolloin ei oltaisi saatu olla missään tekemisissä. Kuten S sanoi, pahin kaukosuhdepäivä oli parempi kuin paras päivä, ennen kuin voitiin taas jutella ja nähdä luvan kanssa. Näin jälkikäteen se kaikki riutuminen tuntuu vähän teinimeiningiltä, mutta aitojen ja oikeiden tunteiden kanssa sitä elettiin ja kärsittiin. Olisi ollut monella tapaa helpompaa vain antaa periksi, mutta jokin meissä molemmissa taisteli sitä vastaan. Ehkä jääräpäisyys. Kaukosuhde kuitenkin tuntui helpolta kaiken sen sekamelskan jälkeen.

Skype, syksy 2007.

Kaukosuhde opetti meille molemmille paljon. Typerät pikkuriidat tuntuvat todellakin juuri niiltä; typeriltä ja pikkuisilta. Jotain todella mullistavaa pitäisi tapahtua, että otettaisiin oikein kunnolla yhteen, tai että jaksettaisiin vihoitella pitkään. Kaukosuhdemuistot ovat vielä sen verran hyvin tallessa, että tätä nykyhetkeä osaa arvostaa. Ollaan todella onnekkaita, ettei meidän tarvinnut olla kaukosuhteessa kauempaa kuin oltiin, ja että nähtiin toisiamme sen aikana niin usein kuin nähtiin. Kaukosuhdeajasta jäi mukaan paljon mukavia muistoja.

Lincoln Memorial, lokakuu 2007.

Beer pongia suomalaiseen tyyliin, marraskuu 2007.

Beer pongia amerikkalaiseen tyyliin, uudenvuodenaatto 2007.

S:n siskon ja siskon tulevan aviomiehen rehearsal dinner, maaliskuu 2008.

Jättimargarita, toukokuu 2008.

Float trip, kesäkuu 2008.

Jos viitsisin lukea vanhaa blogia, saattaisin itsekin saada kaukosuhteilusta taas vähän ikävämmän kuvan, sillä sitähän se kirjaimellisesti on, ikävää. Kaukosuhde ei kuitenkaan ole mikään mahdoton juttu, sillä jos me kaksi pölkkypäätä on sellaisessa onnistuttu, niin kyllä siihen muutkin pystyvät. Onneksi tiedänkin monta onnellista pariskuntaa, jotka ovat joko jättäneet kaukosuhteen taakseen tai elävät sellaisessa nytkin. Siitäs saitte, skeptikot!

*****

Fakta #89: Kun hain lukemaan englantia Vaasan yliopistoon, muistan pelänneeni jo etukäteen tutkintoon kuuluvaa kieliharjoittelua ulkomailla. Olin melkoinen raukkis, pelkäsin jotain junanvaihtojakin. Onneksi rohkeus riitti aikoinaan lähteä vaihtoon. Sen ansiosta Atlantin yli lentely vaihtoineen ei nykyisellään paljoa pelota. Niin, ja jäihän sieltä lahkeeseen roikkumaan tuo mieskin.

P.S. Tehtiin me meidän yhteisillä retkillä muutakin kuin tissuteltiin, vaikka noista yllä olevista kuvista saattaisi saada toisenlaisen kuvan.

8 kommenttia:

  1. Olen kyllä niin onnellinen teidän puolesta, että kaukosuhteilut on teiltä ohi!

    Mä sanoisin nyt kun olemme 5 ja ½ vuotta kaukosuhteessa olleet, että onhan se toisaalta rankkaa olla erossa, eikä pääse elämään sitä normaaliarkea toisen kanssa, jakaa asioita toisen kanssa... se siinä on ehkä ikävintä, mutta toisaalta kaikkeen tottuu. Se ei tunnu niin rankalta, kun on kerran hyväksynyt, että näin mennään jonkin aikaa (vähän liiankin kauan) :) Mutta joo on kausia, kun ei jaksaisi enää yhtään tällaista. Toivottavasti siis tänä vuonna viimeistään syksyllä päästäisiin sitten vihdoin ja viimein muuttamaan yhteen. :)

    Olkaa onnellisia, saatte viettää aikaa yhdessä ja nukkua toisen kainalossa! :)

    VastaaPoista
  2. Täytyy laittaa katsottavien listalle tuo leffa. Kiitos myös vinkistä miten saada parempi puolisko katsomaan se. ;) Aika on ehtinyt kullata muistoja minullakin, jo muutamassa yhdessäasumisen kuukaudessa. Niinpä olen täysin samaa mieltä, että kaukosuhde on siedettävää, paitsi silloin kun on syystä tai toisesta täysin epävarmaa miten kaukosuhde saadaan lähisuhteeksi. Vähän ennen kuin tutustuttiin, olin alkanut todeta asiaan jos toiseenkin että "ei se ole niin dramaattista", mutta kyllä elämä kaukosuhteessa sitä oli aika ajoin. Suuret tunteet + suuret välimatkat + suuret ratkaisut = dramatiikkaa riittämiin.

    VastaaPoista
  3. Avelina: Huh, ootte kyllä melkoisia karpaaseja! Viisi ja puoli vuotta on jo hatunnoston arvoinen juttu! :) Kyllä tästä yhdessäolosta osaa nauttia ihan eri tavalla, kun se ei ole itsestäänselvyys (vaikka nyt se tietysti sitä oikeastaan onkin).

    Toivottavasti pääset(te) tänä vuonna jälkiviistastelemaan ja sanomaan "ei tuntunut missään!". ;) Pidän peukkuja yhteisen kodin puolesta hurjan korkealla! :)

    Pilvi: Olen taas kerran täysin samaa mieltä teikäläisen kanssa. :) Epävarmuus on kamalaa, ja kaukosuhde tuo kummasti lisää draamaa elämään, vaikka sitä kuinka muuten elämässään välttelisi. Onneksi ei tarvitse enää kärvistellä. :) Toivottavasti saat suostuteltua miehen katsomaan romanttisen komedian, se on anakin mulla aina kovan työn takana. ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitti leffavinkista. Taytyy katsoa miehen kanssa.

    Itse olen ollut siina mielessa onnekas ettemme ole koskaan miehen kanssa joutuneet viettamaan erossa 3-4kk enempaa. Ja kun tietaa mika sua odottaa sen ajan jalkeen niin on hyvin jaksanut. Joka-aamuiset emailit oli niin odotettuja ettei malttanut nukkuakaan, tai ainakin herasi hyvin ajoissa. Ja puhelut illalla niin rakkaita. Tappeluja ei kylla meilla ikina erossa ollessa ollut kun ei tarvinnut nahda miehen jalkeensa jattamaa siivoa keittiossa tai likaisia sukkia ympari taloa.:)

    VastaaPoista
  5. Tämä nyt ei liity yhtään mihinkään mitenkään, mutta näytät ihan Sophie Ellis-Bextorilta.

    VastaaPoista
  6. Katz NYC: Kuulostaa, että teidän kaukosuhteilu meni aika jouhevasti! :) Meilläkään ei ollut liian pitkiä eroja yhdessäolon välissä, vaan lentelin Atlantin yli yleensä kolmen kuukauden välein. Ihan alussa tuli pisimmät ja kinkkisimmät pätkät erossa. Niin, ja me taas tapeltiin enemmän, kun oltiin erossa, vaikka lattialla lojuvista sukista sai syyttää ihan vain itseään. ;)

    Anonyymi: Otan tuo ehdottomasti kohteliaisuutena, joten kiitos! :)

    VastaaPoista
  7. Omasta kaukosuhdeajasta paras ati ihan tämän päivänkin arkeen on keskusteluyhteys. Kaukosuhteen aikana punnitaan, onko muutakin kuin fyysistä vetovoimaa. On opittu puhumaan ja tutustuttu toisiimme todella hyvin. Edelleen on ihana jutella iltaisin mukavia. Tietty sitä riidellään, mutta väitän, että ollaan vakaammalla pohjalla kuin moni ilman kaukosuhteen tuomaa erilaista tapaa ylläpitää suhdetta. Meidän kaukosuhteemme loppui kesällä 2004.

    VastaaPoista
  8. Samoja eväitä on kaukosuhteesta saatu täälläkin päässä. Ilman hyvää keskusteluyhteyttä ei kaukoilusta paljon irti saa.

    Mukava, että teidän suhteen kaukovaihe on onnellisesti ohi. :)

    VastaaPoista