maanantai 31. tammikuuta 2011

Chaos

Meillä on takana vähän erilainen viikko.

Kerroin aiemmin meidän pikkukissan sairastelusta. Ehdittiin jo vähän juhlia kissan tervehtymistä, mutta riemu oli ennenaikaista. Muutaman paremman päivän jälkeen Chaos alkoi taas oirehtia (eli teki tarpeensa kokolattiamatolle), joten me haettiin eläinlääkäristä näyteastia. Meillä kävi mielessä vaikka minkälaiset parasiitit. Toisaalta epäiltiin, että nirso Chaos oli päättänyt olla tykkäämättä nykyisestä hiekasta ja osoitti vain mieltään. Voi miten väärässä me oltiin.

Heinäkuu 2010.

Kun pikkumiehen suolistosta ei kokeiden perusteella löytynyt minkäännäköisiä loisia, vietiin kissa torstaina eläinlääkärin tutkittavaksi. 250 dollaria myöhemmin päästiin kotiin odottamaan verikokeiden tuloksia. Eläinlääkäri oli huolissaan samoista oireista kuin mekin, eli pudonneesta painosta ja pullottavasta vatsasta.

Syyskuu 2010.

Perjantaina saatiin ensimmäiset tulokset, jotka eivät oikein antaneet minkäänlaista vastausta suuntaan tai toiseen. Chaos tosin alkoi oksennella samaisena aamuna, eikä ruokakaan meinannut maistua, joten pikkukissan oireet alkoivat täsmätä enemmän ja enemmän eläinlääkärin arvauksen kanssa. Vetisteltiin sinä iltana enemmän kuin sitä edeltävänä.

Lokakuu 2010.

Lauantaina tuli ikävä herätys päiväunilta puhelinsoiton muodossa. Chaosin verestä oli löytynyt valtaisa määrä koronavirusta, mikä siis lähes vahvisti alkuperäisen tautiepäilyn: FIP.

Marraskuu 2010.

Seuraava askel olisi kliinisen diagnoosin vahvistaminen ultraäänellä ja koepalalla, mutta me ei S:n kanssa nähdä siinä mitään järkeä. Kyseiseen tautiin ei ole olemassa parannuskeinoa, eikä lisästressi tee sairaalle kissalle hyvää.

Marraskuu 2010.

Kukaan ei osaa sanoa meille, miten pitkään Chaos meidän jaloissa vielä pyörii, mutta viimepäivien oireiden perusteella ei kovin pitkään. Tehtiin S:n kanssa sellainen periaatepäätös, että kun meidän pikkumies lopettaa syömisen tai kunto romahtaa muuten, meidän täytyy olla armollisia omistajia ja antaa kissan nukkua kivuttomasti pois.

Tammikuu 2011.

Nyt meidän täytyy siis keskittyä Chaosin halailuun ja pussailuun, sekä kissan hyvinvoinnin varmistamiseen. Näin hyvin lellittyä kissapoikaa ei monesta paikasta löydykään.

Eilen.

26 kommenttia:

  1. Voi surku!! Ei tuollaisia uutisia!!

    Onneksi maailma on kuitenkin kissalla tällaisissa tapauksissa armollinen.

    :´(

    VastaaPoista
  2. voi olen pahoillani.. Toi on aina niin ikävää:( voimia sinne ja r. apsut kisulle...

    t. Päivi Hki

    VastaaPoista
  3. nanna: Onneksi tosiaan kissan ei tarvitse kärsiä, eikä meidän tarvitse seurata kärsimystä vierestä. Meille jää paljon mukavia muistoja. :)

    Päivi: Kiitos, rapsut menivät jo perille. :)

    VastaaPoista
  4. Voi ei, kamalia uutisia. :( Voin vain kuvitella kuinka rankkaa tämä teille on. Haleja Chaos-pojulle minunkin puolestani ja jaksamista teille.

    VastaaPoista
  5. voi, paljon voimia teille sinne. meillä ollaan totuttelemassa kissan diabeteksen hoitoon ja vaikka tilanne on hieman parempi nyt, valmistelen silti itseäni myös pahimpaan.

    irtipäästämien on aina niin raastavaa, vaikka kauniit muistot jäävätkin.

    mmmriia

    VastaaPoista
  6. Voi ei :( Aina yhtä ikäviä tämmöset jutut :(

    VastaaPoista
  7. Pilvi: Kiitos Pilvi. Kyllä me täällä pärjäillään, ja Chaoskin näyttää tällä hetkellä tyytyväiseltä pikkukisulta Lumin kainalossa kyhnöttäessään. Tuskin edes itse arvaa, mitä on tulossa.

    mmmriia: Kiitos. Kummasti sitä kiintyy näihin karvaisiin kavereihin. :)

    Kovasti tsemppiä sinulle oman kissasi hoitoon!

    tata: Onhan nämä ikäviä juttuja. Näiltä ei voi oikein välttyäkään, jos elämässään johonkin kiintyy. :/

    VastaaPoista
  8. Todella surullinen uutinen. Fipiä pelottavampaa mörköä saakin kissamaailmasta etsiä.

    Paljon jaksamista teille ja rapsutukset kissalle.

    VastaaPoista
  9. Voi ei voi ei voi ei... Aivan karmeita uutisia tämmöset.:( Vasta tässä ite hätäiltiin omien kisujen kunnon vuoksi, onneksi jälkimmäisessä tapauksessa aivan turhaan ja toinenkin juttu on hoidossa, eli on hyvin muistissa miltä se tuntuu, ku lemmikin terveys ei ookaan itsestäänselvyys (ihan ku se koskaan ois. Sitä vaan sattuu luulemaan niin, ku liian pitkään menee hyvin) ja huoli painaa mieltä. Eikä oikein oo sanoja, joilla pahoitella, ku teiän tilanne ei päätykään yhtä hyvin. Turhauttaa sanoa, että "koittakaa pärjätä", vaikka muuta ei voikaan.:(

    VastaaPoista
  10. L-L: Ei tosiaan paljon pahempaa vitsausta enää löydy. Kiitos, rapsutukset meni perille.

    Ihana nenä muuten tuossa kuvassa. :)

    Bemary: Kyllä me pärjätään. :) Onneksi teidän lemmikkihuolet on hallinnassa! Ja onneksi meilläkin on kaksi tervettä pölkkypäätä, joista pitää ja saa huolehtia, joten ei voida jäädä märehtimään liian pitkäksi aikaa. Ihan pahinta olisi, jos yhtäkkiä ulko-ovella ei olisikaan yhtään karvakuonoa vastassa valittamassa tyhjää ruokakuppiaan. Ikävä tulee tietty silti, kun yksilöitähän nämä ovat. :/ Yhtä ei voi korvata toisella.

    VastaaPoista
  11. Voi rapsuja täältäkin pienelle! Olen joskus miettinyt, että miten jaksaisin jos tuollainen kävisi omalle kohdalle (yksi 8v kolli ja yksi 1v kolli), mutta onneksi teitä on siellä iso poppoo tukemassa toisianne! Jaksamista! -Oola

    VastaaPoista
  12. Se on totta, että muista elukoista on lohtua hirmuisesti, vaikka kukaan ei ketään korvaakaan... :)

    VastaaPoista
  13. Voi EI!!! Miten hirmuisen surullisia uutisia =(

    Mutta, tällaista se eläinten kanssa on (ja miksei ihmistenkin), koskaan ei tiedä, mitä on edessä.. Luopuminen on tuskaista, vaikka kyseessä olisi pienikin lemmikki, aina niihin otuksiin ehtii kiintymään. Kaikki kunnioitus teille, että ette anna eläimen kärsiä!

    Voimahaleja ja lukuisasti rapsutuksia Chaokselle =)

    VastaaPoista
  14. Voi miten surullisia uutisia :( Rapsutukset kisulle ja tsemppiä teille.

    VastaaPoista
  15. Oola: Kiitos. Toivottavasti saat pitää kissapoikasi seurana vielä pitkään. :)

    Bemary: Usva on ainakin ollut niin mustasukkainen Chaosin saamasta huomiosta, että se pitää kyllä huolen, että jos yhtään vapaata märehtimisaikaa jää, niin mulla on jokin lelu kädessä. "Heitä! Heitä jo!"

    Katja: Niinpä, elämästä ei oikein selviä ilman luopumisia. Toisaalta se, että nyt tuntuu pahalta, kertoo siitä, että tätä edeltävä aika on ollut antoisaa. :) Kiitos.

    nowkku: Iso kiitos.

    VastaaPoista
  16. Voi ei :(. En osaa oikein muuta sanoa kuin voimia ja jaksamista teille!

    VastaaPoista
  17. Kiitos, h_eidi. Kyllä me pärjäillään. :)

    VastaaPoista
  18. voi surku :( voin vaan kuvitella milta tuntuu, mut ihanaa, etta ootte niin fiksuja, etta teette mita kissalle on parasta.. jotkut yrittais roikkua siina toivonrippeessa, ja tuottaa vaan ylimaarasta tuskaa pikkuselle. Voimia! <3

    VastaaPoista
  19. Olen pahoillani.
    Tätä tarinaa lukiessa tuli oma kevät mieleeni... Iki-ihana, nuori ja kaunis Tikrumme (kävisi siskoksi Chaos kissallesi) alkoi saada yllättäen epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset olivat rajuja ja niitä saattoi tulla tunnin välein. Aivokasvain! Elämäni kaksi pisintä päivää, joista toisen vietin kodinhoitohuneessa oksennuksia ja pisuja siivoskellen, Tikrua silitellen ja itkien. Kissa alkoi olla todella väsynyt, mutta äärimmäisen hellyyden kipeä. Tujoitteli pitkään silmiini aivan kuin jotain pyytäen... Iltapäivällä eläinlääkäri päästi Tikrun pois.

    VastaaPoista
  20. Voi että ja itku! Joulukuussa hoideltiin Tyyneä ja se vaan on niiiiin kurjaa seurata eläimen sairastamista, kun tietää vain sen, että jotain on pahasti vialla jos kissa sen näyttää. Tyyne tervehtyi mutta kyllä siinä ehdittiin myös miettimään ne armollisen ihmisen velvollisuudet.

    Halauksia!

    VastaaPoista
  21. Voi ikava kuulla pienokaisen huonoja uutisia. Itseani lohduttaa se etta tiedan etta olen antanut lemmikeilleni aina tuhottomasti rakkautta ja hyvan elaman. Koirani kuolema oli todella vaikeaa aikaa ja kun nuorempi kissani Mooses sairastui viime kevaana en pystynyt keksittymaan yhtaan mihinkaan kun pelkasin pahinta.

    Mutta onneksi pikkumies paransi jotenkin itse itsensa kun eivat laakaritkaan tienneet mika oli vialla ja on nykyaan taysin energinen kiusantekija itsensa. Pusuja ja haleja ja herkkuja ja leikkiaikaa molemmat kisut saavat roppakaupalla paivittain.

    Lahetan voimia ja positiivisia viboja sinne pain.

    "No heaven will not ever Heaven be. Unless my cats are there to welcome me." Anonymous

    VastaaPoista
  22. Täällä on jo 21 kommenttia, enkä ne luettuani oikein mitään uutta sanottavaa keksi... Kovasti voimia ja jaksamista!!

    VastaaPoista
  23. Sanni: Me tehtiin tuo vaikea päätös tiistai-iltana ja soitettiin keskiviikkoaamuna eläinlääkärille. Chaos oli vielä tiistaina melko virkeä ja söikin, mutta keskiviikkona pikkuinen ei jaksanut enää kävellä, joten sen olikin jo korkea aika päästä lepäämään. Kiitos voimantoivotuksista!

    Anonyymi: Hui! Osaanpa samaistua noihin tunnelmiin, vaikka Chaosin alamäki olikin loivempi ja kesti vähän pidempään. Kommenttisi perusteella teille jäi mukavat muistot Tikrusta. Niin meillekin jäi Chaosista. :)

    AikaKuukaudesta: Oi, onneksi Tyyne on kunnossa! Minä yritin suostutella Chaosia kertomaan minulle, sattuuko siihen, mutta niin viisas se ei sentään ollut, vaan meidän piti osata tehdä päätös sen puolesta.

    Katz NYC: Tuota mekin ollaan itsellemme hoettu; vaikka Chaosin elämä jäi ihan liian lyhyeksi, niin me yritettiin tehdä siitä sille paras mahdollinen. :)

    Onneksi Mooses on entisellään! Kiitos voimantoivotuksista. :)

    Essi: Kiitos, Essi. Kyllä me täältä vielä noustaan! :)

    VastaaPoista
  24. Voi ei, kamalia uutisia. Mulla on vielä niin tuoreena muistissa se hetki jolloin tehtiin päätös päästää meidän Dolly-koira kivuistaan. Ja siitä on jo puolitoista vuotta, tai vasta.

    Voimia sinne teille! :'(

    VastaaPoista
  25. Voi kuinka surullista! Voimia ja jaksamista meiltäkin!

    VastaaPoista
  26. Lotta: Huh, muistankin, kun kirjoitit aikoinaan Dollysta. Ei nämä helppoja juttuja ole. :/ Kiitos voimantoivotuksista!

    Anna-Kaisa: Kiitos. Joka päivä sattuu pikkuisen vähemmän. :)

    VastaaPoista