Huomenna koittaa viimeinkin se päivä, jota 24/7-uutiskanavat ovat odottaneet kieli (jotkut jopa tyyny) sylissä asti - Erect Election Day, vaalipäivä. Kaikki edustajanhuoneiston istuimet (435 kpl) ja kolmasosa sadasta senaattoripaikasta kilpailutetaan, suuressa osassa osavaltioita valitaan uusi (tai vanha) kuvernööri ja niin edelleen. Odottavissa paljon spekulaatiota ja liiallista grafiikan käyttöä.
Kansasissa, perinteisesti erittäin republikaanisessa osavaltiossa, on käynnissä pari varsin mielenkiintoista ja tiukkaa kisaa. Normaalisti näihin aikoihin demokraatit ovat antaneet jo periksi ja patsastelevat vain muodon vuoksi, mutta tänä vuonna telkkarista ja radiosta ei ole voinut olla kuulematta vaalimainostykitystä puolin ja toisin. Anti-sitä ja anti-tätä.
Erittäin konservatiivinen kuvernöörimme Sam Brownback (linkki vie The Daily Show'n mainioon juttuun Brownbackin Kansasista) on menettänyt paljon republikaanikannattajiaan, ja mielipidemittauksissa demokraattien edustaja Paul Davis onkin kirinyt jo rinnalle. Ohikin. Myös senaattoripuolella käy kuhina. Republikaani, uudelleenvalintaa toivova Pat Roberts on ollut mielipidemittauksissa aivan rinta rinnan sitoutumattoman Greg Ormanin kanssa. Edes Ormanin rinnastaminen kaikista pahimpaan, eli Obamaan, ei ole tuntunut kansasilaisia pelottavan, ja huomenna nähdään, pääseekö Roberts neljännelle kaudelleen vai ei.
Ensimmäistä kertaa Kansasissa asuessani on oikeasti semmoinen olo, että a) olisi kiva voida äänestää b) sillä äänellä olisi jotain merkitystäkin.
Kun maassa on kaksi selkeää valtapuoluetta, kahtiajakautuminen ei ole yllättävää. Kaikki on poliittista. Ilmasto, uskonto, evoluutio, aseet. Ebola. Poliitikot ja toimittajat eivät voi olla tekemättä kärpäsestä härkästä, koska äärimmäisyyksiin viedyt, parhaimmassa tapauksessa puolitotuudet herättävät kansan huomion, saavat vipinää äänestyskoppiin ja telkkarin ääreen. Ihmiset voivat valita, minkälaisia ja mistä näkökulmasta tehtyjä uutisia katsovat, joten soppa on valmis. Laput ovat silmillä, ja silmillä pysyvät.
Kahtiajakautumisen vuoksi tässä maassa on paljon (itsenäisesti ajattelevaa) porukkaa, joita ei edusta kukaan ja joiden ääni kuulostaa ison ja innokkaan joukon rinnalla piipitykseltä. Se kuitenkin antaa hieman toivoa paremmasta, että vannoutuneet, pitkäaikaiset puolueen kannattajat, Kansasin tapauksessa republikaanit, uskaltavat kurkkia puoluerajojen yli ja perustaa äänestyspäätöksensä faktoihin, ei D- tai R-kirjaimeen nimen perässä. Kuvernööri Brownbackin kausi on jättänyt jälkeensä melkoisen budjettivajeen, josta mm. koulut ovat kärsineet valtavasti. Virheitään hän ei kuitenkaan ole myöntänyt, vaan haluaa jatkaa valitsemallaan tiellä.
Se tie on kuoppainen se (kirjaimellisestikin, sillä osavaltion rahat eivät riitä teiden ylläpitoon). Täytyy olla, jos kerran republikaani menee äänestämään demokraattia. Sehän on vähän sama kuin minä pistäisin Tre Kronorin pelipaidan päälle ja huutelisin heja Sverigeä.
Mahtavaa, että siellä noin päin. Täällä vaikuttaa sekä kuvernööri että senaattori lipsahtavan republikaaneille, jos viimeisimpiä mielipidemittauksia on uskominen. Toisin kuin sinä, minä en ole seurannut tarpeeksi, että osaisin sanoa miksi, mutta nuo republikaanit eivät oikein vakuuta.
VastaaPoistaOlisi aika hienoa, jos äänestyskopissa olisi (oikeasti) kolmas ja mikseipä neljäskin vaihtoehto. Kansasin demokraatitkaan eivät ole mun mielestä tarpeeksi liberaaleja joissain asioissa, ainakaan julkisesti. ;)
PoistaIllalla nähdään, miten teillä ja meillä käy!