perjantai 3. helmikuuta 2017

Laine vs. Lehterä

"Tiedätkö, mikä olisi mukavaa?" kysyin NHL:n All-Star-peliä katsellessa Scottylta, joka kohotti kulmiaan kysyvästi. "Käydä katsomassa Patrik Lainetta St. Louisissa." Mies hymähti. Taisi arvata, mihin viaton haave johtaisi.

"Hei, Winnipeg Jets pelaisi Bluesia vastaan 4. huhtikuuta, mutta se on tiistai. Vähän hankala", tuumailin myöhemmin samana iltana. Mies sanoi, ettei se olisi ongelma, sillä tässä olisi vielä aikaa sumplia työkuviot ja tehdä matkasuunnitelmia. Jätimme lätkäretken reissumyssyyn hautumaan.

"Hei apua, miten minulta on mennyt tämä kokonaan ohi? Winnipeg Jetshän tulee huomennakin St. Louisiin!" älysin maanantai-iltana ja syöksyin välittömästi tutkimaan lippuhintoja. Hattuhyllyliputkin maksoivat maltaita niin lyhyellä varoitusajalla, joten suljin lippusivuston hieman apeana. Ehkäpä menisimme sitten huhtikuussa. Olisihan se muutenkin vähän hölmöä lähteä hätiköiden matkaan.

"Arvaa mitä", näpyttelin tiistaiaamuna töissä olleelle miehelle.
"Mitä?"
"Ihan vain vilkaisin... Liput ovat tänään halvempia. Reilusti. Ja hinnat tippuvat koko ajan."
"Niin...?"
"Ja se hallin viereinen hotellikin olisi edullinen!"
"Haluatko mennä?"

Pidin pienen naurutauon, ennen kuin vastasin. Haluanko mennä... Kakkiiko karhu metsään?

"No, voisin lähteä tämän kokouksen jälkeen töistä. Olisin kotona puolen päivän jälkeen. Jos siis haluat."
"Tietysti haluan! Mutta minunkin pitäisi tehdä töitä, ja onhan tuo silti aika kallis reissu - tässä kun on tullut tuhlailtua viime aikoina muutenkin."
"It's up to you."

Jahkailimme, ihan vain muodon vuoksi, siihen asti, kunnes oli pakko tehdä päätös. Kuskaanko lapsen kouluun vai alanko pakata paniikissa kamoja kasaan? Paniikkipakkaus vei (hei, yllättäen...) voiton, ja yhden jälkeen istuimme jo hätäisesti täytetyssä autossa viemässä koiria hoitoon.

Neljän tunnin ajomatka venähti matkalla olleiden tietöiden ja ruuhkan vuoksi hieman, ja meillä alkoi olla jo vähän kiire ehtiä seitsemältä alkavaan peliin. Olimme St. Louisissa lopulta perillä puoli seitsemän maissa, kävimme kirjautumassa nopeasti hotelliin, tulostimme matkalla ostetut liput ja pikakävelimme kadun toiselle puolelle Scottrade Centerin turvatarkastukseen. Ehdimme kuin ehdimmekin nähdä ja kuulla peliä edeltävät Kanadan ja USA:n kansallislaulut.

Lopulta lähes täpötäysi Hakametsä Scottrade Center pelin alussa vielä vajaana.

Saatoin ilmaista muutaman kerran, kuinka innoissani olin. Ihan yhtä monta kertaa vannoin ostavani kausikortin, jos Kansas City saa joku päivä oman joukkueen. Muukin perhe oli onneksi innoissaan - koko päivänä vain pikaiset parinkymmenen minuutin autopäikkärit vetäissyt pikkumieskin jaksoi seurata peliä verrattain hyvin. Isosiskonsa oli hurjan innostunut ja heilutteli Suomen lippua. "Let's go Blues! Let's go Suomis!"

Kannustettavia "Suomia" siellä olikin kolme kappaletta - Bluesin Jori Lehterä sekä Jetsin Joel Armia ja Patrik Laine. Laine ei tuottanut pettymystä eräälle häntä silmä kovana seuranneelle suomalaiselle penkkihimourheilijalle, sillä hän sipaisi heti toisen erän alussa kiekon maalin perukoille. Peli päättyi lopulta 5-3 äänekkään kotiyleisön pettymykseksi.

Kävimme hotellin ravintolassa vielä syömässä wingsejä ja pretzeleitä iltapalaksi, ennen kuin asetuimme kunnolla taloksi (hotelliksi?). Saimme yllättäen sviitin normihuoneen hinnalla, mikä oli aika kiva juttu, sillä pystyimme laittamaan makuuhuoneen oven kiinni ja antaa väsyneiden lasten uinua rauhassa sillä aikaa, kun itse valvoimme kahteen. Eli ihan liian pitkään.

Bluesin fanikaupasta tarttui tölkinsuojus mukaan.

Näkymä ikkunasta. Ei huono.

"Daddyyyyyyy, I want to go swimming!" Mukaan otetut kellukkeet olivat olleet dead giveaway siitä, että hotellilla oli uima-allas, ja sinne piti päästä heti ensimmäisenä aamulla. Karistelimme unihiekat silmistä ja kiskoimme uikkarit päälle. Ihan pienin vesipeto ei altaan viileähköstä lämpötilasta välittänyt, mutta isosisko olisi voinut jäädä sinne koko päiväksi. Meillä aikuisilla oli kuitenkin muunlaiset kostukkeet mielessä.

Kävelimme parin mailin päähän Midtowniin Urban Chestnut -panimolle lounaalle ja oluelle. Lapset halusivat (taas...) pretzeleitä, ja me söimme herkullisen Banh Mi -patongin. Eilisen päivän päikkärit käytännössä melkein kokonaan skipannut äijä nukahti viileässä ilmassa rattaisiin ja torkkui hetken jopa panimolla, mutta heräsi syömään. Onneksi hyvällä tuulella.



Reippailimme takaisin hotellille hakemaan auton (välietappina pysähdyimme tosin matkalle sopivasti sattununeelle Schlafly-panimolle, josta haimme juomista tulevan viikonlopun Super Bowlia varten). Ehdimme juuri iltapäiväruuhkan alta pois ja huristelimme Kansas Cityyn hakemaan koirat hoidosta (pysähdyimme toki puolessa välissä Columbiassa Flat Branch -panimolle; piti syödä ja ostaa juomista tulevan viikonlopun Super Bowlia varten).

Aika kiva ex tempore -retki Missourin toiselle laidalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti