S läksi juuri töihin, jotta voivat ottaa mieheltä sormenjäljet ja varmistaa, ettei ole tehnyt kahden vuoden opintovapaansa aikana mitään tuhmaa. Minä jäin pitämään mökkiä pystyssä ja ehkä vähän jopa purkamaan näitä lattialla lojuvia laatikoita ja matkalaukkuja. Blogimerkintä meni kuitenkin tärkeysjärjestyksessä edelle, joten tässä sitä istuskellaan.
Atlantin ylitys kävi yhdessä hujauksessa torstaina. Lentäminen on kirjaimellisesti kivuttomampaa kuin junalla Suomen halki matkustaminen. Kun kannettavana on enemmän tavaraa kuin kantaja painaa, matkanteosta voi tulla tuskallista. Lentokentällä tyrkättiin kissat ja matkalaukut muidenhuolehdittavaksi ja mentiin itse nauttimaan vielä yhdestä kuivasta omenasiideristä. Kyllä se muulina toimimisen voittaa.
Lento Tukholmaan oli aika paljon myöhässä, joka nostatti vähän verenpainetta, sillä vaihtoaika oli muutenkin varsin lyhyt (40 minuuttia koneen lähtöön). Juostiin terminaalin läpi oikealle portille ja suoraan koneeseen. Pari minuttia saapumisemme jälkeen koneen ovet suljettiin ja transatlanttinen lentomme oli valmis lähtöön. Kissoista oli kova huoli, mutta onneksi avualiaat stuertit varmistivat niiden olevan ruumassa.
Saavuttiin Chicagoon pikkuisen puolen päivän jälkeen paikallista aikaa. En mennyt enää vierailijoille varattuun passintarkastusjonoon, vaan nopeampaan kansalaisille ja asukkaille tarkoitettuun jonoon. Rajaviranomainen laittoi suurlähetystöstä saamani sinetöidyn kirjekuoren vaaleanpunaiseen kansioon ja pyysi hakemaan matkatavarat (kissat mukaan lukien) ennen paperihommien loppuunviemistä.
Oltiin hommattu kissoille eläinlääkäriltä todistus lentokelpoisuudesta, joka ei kiinnostanutkaan lentoyhtiötä. Hommattiin rokotukset, mikrosirut ja vieläpä EU-passitkin, ihan vain varmuuden vuoksi, sillä USA:n viranomaisilta ei saatu missään vaiheessa mitään selvyyttä siitä, mitä kissojen maahantuontiin oikeasti vaaditaan. Vaatimukset selvisivät CDC:n (Centers for Disease Control and Prevention) edustajan tarkistuksessa. Nainen vilkaisi koppaan ja sanoi: "They look healthy, you are good to go." Papereita ei edes tarvinnut ottaa repusta ulos.
Omat paperit sentään piti ojentaa viranomaisille. Odottelin käsittelyvuoroani vajaan tunnin. Edelläni oli ehkä kolme intialaista perhettä. Oma kansioni oli noin sentin paksuinen. Yhden intialaisperheen kansio oli ainakin viisi kertaa paksumpi. Minun papereiden käsittely kävi kädenkäänteessä ja sormenjälkien ja allekirjoitusten jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Minulta ei kysytty yhtäkään kysymystä maahantuloon liittyen, toisin kuin vierailijana rajaa ylittäessä. Toivotettiin vain tervetulleeksi. Olen nyt siis laillinen US resident.
Lentokentältä huristeltiin autovuokraamoon ja saatiin käyttöömme vuoden 2010 Chevy Traverse. Mittarissa oli 1700 mailia, joten melko uudella autolla päästiin liikenteeseen. Oltiin yllättävän virkeitä vielä loppumatkastakin, vaikka ajoaikaa kertyi melkein yhtä paljon kuin lentoaikaa. Vasta pimeän tullen minun silmäluomet alkoivat painaa. Onneksi S oli ratissa (oli muuten koko matkan vakuutussyistä), joten väsymyksestä ei ollut mitään haittaa.
Päästiin asunnolle puolen yön maissa. Lumi tutki heti kaikki mahdolliset paikat, Chaos oli vähän nuivelo. Aamulla se oli vieläkin veltompi, eikä se suostunut syömään eikä juomaan. Iltapäivällä se alkoi oksentaa, joten soitettiin eläinlääkärille. Varattiin aika seuraavaksi aamuksi, joten meillä oli edessä pitkä ilta pahoinvoivan kissan kanssa.
Illalla sain kuitenkin pikkumiehen juomaan ja aamulla se söi jo jogurttia (ihan ykkösherkku!), joten soitettiin lääkärille ja peruttiin aika. Ei haluttu ahtaa kissaa kuljetuskoppaan ja kuumaan autoon, sillä kuten eläinlääkärikin epäili, pahoinvointi johtui luultavasti stressistä. Ei haluttu ainakaan lisätä ahdistusta, joten hoivattiin pikkuista kotona. Se auttoi, ja nyt Chaos alkaa olla entisellään. Ruokaa se maistelee vieläkin vähän valikoiden ja varovasti, mutta kovasti se jo minua komentaa. Juuri äsken se juoksi Lumin kanssa kilpaa rappusia ylös alas, joten kunto kohenee kovaa vauhtia. Hyvä niin, sillä huoli kissasta ja syyllisyys sen kiusaamisesta painoivat jo aika lailla.
Jotta tästä nyt tulisi oikeasti maratonmerkintä, niin jatketaan vielä pikkuisen. Ollaan päästy asettumaan uuteen kotiin aika hyvin, vaikka tavarat vielä pitkin poikin lattioita ovatkin. Käytiin eilen ostamassa La-Z-Boy-sohva (saadaan se huomenna) ja paikalliset puhelimetkin hommattiin. Nyt minulla on sen verran hieno luuri, että hyvä kun osaan sitä käyttää. Päädyttiin operaattoriin, joka tarjosi Skype Mobile -palvelun. Voin siis soitella Skype-puheluita omalla kännykällä ilman mitään lisämaksuja, joten en ole niin riippuvainen tietokoneesta mitä Suomi-yhteydenpitoon tulee. Kyllä teknologia voi olla hieno asia!
S soitteli juuri, että on jo matkalla kotiin. Olisi siis varmaan parempi pistää edes pari paitaa vaatekaappiin, jottei aamu menisi ihan laiskottelun puolelle. Olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta yllättävän vähän aikaa, vaikka tämmöistä kotirouvan elämää elelenkin. Eiköhän tämä elo tästä vielä tasoitu.
Sitä odotellessa.
*****
Fakta #30: Olen poistunut jalkapallo-ottelusta poliisisaattueessa.
Kiva kuulla, että matka meni hyvin! Tekstistäsi voi päätellä, että S. ilmeisesti palaa vanhaan työpaikkaansa? Hieno juttu.
VastaaPoistaAika pitkään sait odotella maahantulomuodollisuuksia. Se on tietenkin tuurista kiinni, mutta minulla siihen tulee päälle visitor-jonossa odottelu, koska menen maahan viisumilla. Siinä ihan viime metrillä saattaa kärsivällisyys olla koetuksella. :)
Erityisterveiset perheen pienimmälle, hyvä että on nopeaan toipumassa!
Hienoa, että olette vihdoinkin perillä! Hih, mua naurattaa tuo sun fakta nro 30!
VastaaPoistaHienoa että rajamuodollisuudet menivät suhteellisen vaivattomasti ja koko perhe on päässyt kotiutumaan!
VastaaPoistaTuo Skype Mobile kuulostaa hurjan näppärältä. Pitääpäs selvitellä, saisiko sen hankittua jossain muodossa tähän omaan luuriin. Aikaero Suomeen tietysti vähän rajoittaa soittamista.
Pilvi: S palasi vanhaan työpaikkaansa ja pääsi tänään jo haastattelemaan uusia työnhakijoita! Full speed ahead! :)
VastaaPoistaMinun piti kysyä vartijasedältä, kumpaan jonoon menen, koska enhän ollut vielä maan asukas, mutta toisaalta en ollut vierailijakaan. Kiva setä ohjasi meidät yhdessä S:n kanssa nopeampaan jonoon. Kannattaa sunkin vähän kysellä. ;) Immigration-jonossa minun edellä oli muutama intialainen perhe, joiden papereiden käsittely vei aika paljon pidempään kuin minun nipun. On todellakin tuurista kiinni, sillä minun jälkeen huone tyhjeni.
Terveiset välitetty perheen pienimmälle!
M-K: On mukava olla perillä. :) Minuakin tuo fakta nro 30 nauratti jo tapahtumisaikanaan!
Anna-Kaisa: Luulin, että rajalla kuulustellaan tuntitolkulla, mutta ei tosiaan kyselty mitään! :)
Skype Mobilen saa Verizon Wirelessin kautta (yksinoikeudella) älypuhelimiin. On tosi kätevä! Verizon ei ollut kaikista edullisin vaihtoehto, mutta kokonaisuutena palveluiltaan ja vissiin verkon kattavuudeltakin meille paras. Kannattaa selvitellä! :)
Tuo rajamuodollisuuden kesto on kyllä niin tuurista kiinni. Mulla meni JFK:lla aikaa yhteensä noin 20 minuuttia! Mun onnekseni siellä "takahuoneessa" ei ollut jonoa! :)
VastaaPoistaMikä on muuten sun seuraava suunnitelma? Aiotko alkaa heti etsimään töitä?
Hassua ajatella, että juuri luin sun blogia, kun kerroit viisumihaastattelusta ja jännäsin omaani. Nyt olette jo kissoineen päivineen päässeet muuttamaan! Hienoa. :)
Onpas ollut nopeaa toimintaa! Hyvä niin! :)
VastaaPoistaAjattelin viettää vapaarouvan elämää pari kuukautta, ihan S:n luvalla. En vielä nimittäin tiedä, mitä haluaisin tehdä, eikä jokaikisen mahdollisen työpaikan kokeileminen huvita. Luulenpa, että parin kuukauden kotona istumisen jälkeen olen aika valmis astumaan taas työelämään... ;)
Niin se aika vain rientää! Tuntuu, että viisumipaniikista on kulunut vasta ihan vähän aikaa, mutta täällä sitä tosiaan ollaan jo! Mukavaa, että sinunkin jännitys palkittiin. :)