Kirjoittajasta

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Kansasiin, keskelle Keskilänttä, Kansas Cityn kupeeseen.

Olen paljasjalkainen ulkosavolainen, joka on kerännyt tomua jalkapohjiin lapsena ja vähän vanhempanakin Matin ja Liisan maisemista, liotellut varpaita arkana opiskelijanuorukaisena Pohjanlahdessa, ja viimeisimpänä vetäissyt flipflopit jalkaan Atlantin toisella puolella suurkaupunkiympäristössä tallustellessa.

Ensikosketukseni tähän osavaltioon ja ylipäätään Yhdysvaltoihin tapahtui syksyllä 2006, kun tulin vaihto-opiskelijaksi pieneen kansasilaiseen kaupunkiin, Emporiaan. Enpä lähtiessä arvannut, kuinka kauaskantoiset vaikutukset vajaan vuoden juhlimisella opiskelulla olisikaan, mutta kun palasin Suomeen keväällä 2007, palasin ilman sydäntä.

Kielletyn hedelmän perään haikailu muuttui lopulta kaukosuhteeksi, ja viimeinen vuosi Vaasan yliopistossa meni enimmäkseen eläessä Keskilännen aikavyöhykkeellä, joko tietokoneella luurit korvilla tai fyysisesti paikan päällä neljän reissun muodossa. Syksyllä 2008 vuoden kestänyt kaukosuhde tuli päätökseen, kun Scotty muutti Suomeen ja Kuopioon opiskelemaan maisteriksi. Silloin tämä blogikin sai alkunsa, ja edeltäjänsä jäi öillisten örinöiden ja kipeiden kitinöiden tyyssijaksi.

Kahden vuoden aikana valmistui gradu ja maisteri, ja minä sain passiin uuden sukunimen ja viisumin. Kesäkuussa 2010 pakkasimme neljä matkalaukkua täyteen salmiakkia ja Fiskarsin saksia ja muutimme takaisin miehen kotikonnuille, jossa Scottya odotti vanha tuttu työpaikka.

Täällä olemme edelleen, nyt vähän yli kolmekymppisinä, elämäänsä erittäin tyytyväisinä. Mies uraputkessa, ja minä, epä-äiti, kotona sirkustirehtöörinä kahden lapsen (Iita s. 2012 ja Olavi s. 2015*) ja eläintarhan kaitsijana. Blogissa jaan tavallista ja joskus epätavallistakin suomalais-amerikkalaista arkea, ihmettelen ja ihastelen kulttuurieroja. Lukaisehan toki lissää, jos kiinnostuit!

Päivitetty 22.12.2015

*Lasten blogilempinimet