tag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post2381167474634656352..comments2024-02-26T06:34:57.650-06:00Comments on Lapinlahden muuttolintu: Ihan oikeastiAnnihttp://www.blogger.com/profile/17455427667109959602noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-89255865128072426742008-11-03T12:17:00.000-06:002008-11-03T12:17:00.000-06:00pilvisyys: Hyvää kuuluu! :D Flunssa on noin pääpii...pilvisyys: Hyvää kuuluu! :D Flunssa on noin pääpiirteittäin nujerrettu, ja muista kuulumisista ajattelinkin kirjoittaa justiinsakin nyt. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-61029477301574587332008-11-02T11:19:00.000-06:002008-11-02T11:19:00.000-06:00Heeii... Ei sillä että painostaa tarkottaisin, mut...Heeii... Ei sillä että painostaa tarkottaisin, mutta mitä kuuluu? :) Toivottavasti ainakin flunssa on jo kokonaan nujerrettu.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-38129079952664858252008-10-28T13:31:00.000-05:002008-10-28T13:31:00.000-05:00S: Viisaita puhut. :) Kyllä se ahdistus lähtemises...S: Viisaita puhut. :) Kyllä se ahdistus lähtemisestä tuntuu juurtuvan niin syvään, että ei se ihan heti alitajunnasta poistu. Eikä se suhteen kaukovaihe varmaan koskaan pyyhkiydy mielestä pois. Eikä tarvitsekaan, on se sen verran kasvattava kokemus.<BR/><BR/>Kiitos kivasta kannustimesta kirjoittamiseen! Nää kommentit nostattaa hymyn huulille täällä päässä. Ja kuten tuossa jo aiemmin sanoinkin, päivä kerrallaan. Ei niitä yksinäisiä päiviä teilläkään enää hirveästi ole. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-7454704594611852952008-10-27T09:40:00.000-05:002008-10-27T09:40:00.000-05:00Juuri itse asiassa tällä reissulla puhuin miehelle...Juuri itse asiassa tällä reissulla puhuin miehelle siitä, että oon ihan varma, että ensi kesänä kun asutaan vihdoin yhdessä, tulee unia ja pelkotiloja. Tai siis sellaisia, että viikkojen ja kuukausienkin päästä herää aamulla sellaiseen paniikki oloon, että kohta se/minä taas joutuu lähtemään ja ahdistus vyöryy päälle, ennen kun tajuaa, ettei enää tarvitsekaan lähteä. Se kaukosuhteessa oleminen on jotenkin niin sellaista syvälle menevää, jatkuvaa pienen ahdistuksen kanssa elämistä, että tuskin aivot heti tottuvat siihen, että se suhde onkin turvallinen lähisuhde. :) Ei siihen musta mitään epävarmuustekijöitä tarvita sen kummemmin.<BR/><BR/>Nää sun kirjoitukset on kyllä aina sellaisia hymyn nostattavia juttuja. :) Vaikka eipä kai meillä muillakaan neideillä ole mitään ihan mahdottoman pitkiä aikoja enää odoteltavana.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-63402859779171792472008-10-23T15:34:00.000-05:002008-10-23T15:34:00.000-05:00Katja: Aika hyviä arvioita heittelit näistä minun ...Katja: Aika hyviä arvioita heittelit näistä minun pelkotiloista. :) Ehkä sitä rämpi jossain epätoivon ja toivon välimaastossa sen verran pitkään, ettei sieltä ole ihan kokonaan vielä pois päässyt. Ainakaan unimaailmassa. Oikeassa elämässä kaikki on kuitenkin varsin hyvin! :)<BR/><BR/>Täällä on muuten paranneltu itseä levon ja S:n tekemän kana<I>pastan</I> muodossa. Siinäkin on kanaa. :D<BR/><BR/>Bemary: Juu, ei sitä ihan kaikkea mahdollista halua kaiken kansan luettavaksi kirjoitella. Jotain yksityisyyttä sentäs. :P Minusta vähän tuntuu, että on jotenkin turvallisempi kirjoitella semiavoimesti omalla nimellä/naamalla ja jättää kertomatta tiettyjä asioita kuin sitten kirjoittaa täysin anonyymina niistä kaikkein arimmistakin asioista peläten koko ajan, että joku tuttu käy lukemassa ja tunnistaakin kirjoittajan. Nyt ainakin tietää, ettei naapurin Eila-Petteri ole käynyt lukemassa blogissani kaapeissa asuvista luurangoista, kun en niistä paljoa kirjoittele. :D Salasanalla suojattu blogi on aika hyvä vaihtoehto avoimempaan pohdiskeluun. Me thinks. :)<BR/><BR/>Murmeli: Kävinkin jo pikaisesti tutustumassa blogiisi. Palaan pidemmälle vastavierailulle, kunhan tässä taas maltan. :)<BR/><BR/>Ja ai että on mukava kuulla, että näistä kirjoituksista on edes jotain iloa/apua. :) Vaikka kaukosuhde tekeekin elämästä aika jännittävää ja "hieman" ailahtelevaista, niin kyllä tämä verrattain tasainen yhteiselo on se, mihin kannattaa pyrkiä. Sitä kohti vain, päivä kerrallaan. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-838279913428424682008-10-20T13:19:00.000-05:002008-10-20T13:19:00.000-05:00Minua, tällä hetkellä kaukosuhteessa elelevää tytt...Minua, tällä hetkellä kaukosuhteessa elelevää tyttöstä, sinun blogisi auttaa mukavasti eteenpäin. On mukava nähdä, että edes jotkut ovat päässeet monien, erittäin vaikeidenkin, mutkien kautta voittoon. On siis meillä muillakin toivoa ;) Toisaalta ymmärrän myös pohdintaasi siitä, missä menee raja sen kanssa mitä täällä meille muille itsestään ja suhteestaan kertoo. <BR/><BR/>Parane pian! ja toivottavasti epäilevät unesi kaikkoavat kauas pois :)Murmelihttps://www.blogger.com/profile/07868464976468121680noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-61939927799435381802008-10-19T15:28:00.000-05:002008-10-19T15:28:00.000-05:00Musta tietty varovaisuus on aina hyvästä, koska ih...Musta tietty varovaisuus on aina hyvästä, koska ihan kuka tahansa voi julkista blogia lukea ja jopa tavalla tai toisella käyttää tietojaan vääriin tarkoituksiin. Senhän tosin oot hyvin jo menneisyydessä tiedostanutkin. :p En mäkään blogissani raavi kuin pintapuolta elämästäni, mutta sehän on toki ihan jokaisesta itestään kiinni kuinka tarkkaan tahtoo asioistaan kertoa. Jos tulee suuri avautumistarve, niin perustan sitten varmaankin ihan anonyymin blogin. :D<BR/><BR/>Ihana nähä ja kuulla, että yhteiselämänne rullaa hienosti eteenpäin! Toisinaan tavallinen arki on sitä parasta aikaa. ;)Bemaryhttps://www.blogger.com/profile/07414425032193132702noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7038987684773046733.post-32210720764375461142008-10-19T15:07:00.000-05:002008-10-19T15:07:00.000-05:00Hmm.. miksikään psykologiksi en rupea, eikä koulut...Hmm.. miksikään psykologiksi en rupea, eikä koulutuskaan riittäisi. Ehkäpä alitajunnassasi pelkäät että S lähtee? Ettette ole ansainneet tätä onnea kaikesta huolimatta? Te olette päässeet vaikeuksien kautta (kyllä, paineet suhteen päättymiseen olivat minun mielestäni melkoiset, mutta se siitä) voittoon, joten voipi olla että alitajunnassasi kylpee vielä pienoinen epäluulon siemen.. Onneksi vain unia! :)<BR/><BR/>Samaa mieltä olen kyllä tuosta kanssasi, että vaikeudet vain lujittavat suhdetta. Ellei suhde ole sitten päättynyt ennen kuin vaikeuksista on yli päästy. Teillä ulkopuolinen taho oli kovasti suhdettanne vastaan ja missä te onnelliset nyt olette? Couple of happy ones, indeed. On mielestäni aivan oikeutettua ettet kerro sen enempiä.. En minäkään alkaisi täällä omasta avioelämästä kertomaan;)<BR/>Parantelehan itseäsi.. pyydä S tekemään itsellesi kanakeittoa. (Ei se mitään auta, mutta on siinä kanaa...)Katjahttps://www.blogger.com/profile/07808599118219743459noreply@blogger.com