keskiviikko 31. elokuuta 2011

Syntymätodistus

Katsoin eilen viisaimmaksi vaihtoehdoksi pitää tietokoneen koko illan kiinni. Hyvä niin, sillä tänne olisi saattanut ilmestyä melkoisen tulikivenkatkuista tekstiä.

Kävin eilen orientaatiossa, joka koostui pääasiassa kuuden (!) VHS:n (!) katsomisesta. Sen jälkeen suuntasin poliisilaitokselle hakemaan vartijanlupakirjaa (Private Officer License). Minulle kerrottiin etukäteen, että mukana pitäisi olla ajokortti, oleskelulupa, passi, sosiaaliturvatunnuskortti ja avioliittotodistus. Check.

Löysin perille navigaattorin avulla, sillä downtown on tällaiselle lähiörouvalle vielä melko vierasta aluetta. Astelin tiskille, ja virkailijatäti alkoi tivata dokumenttien perään. Kävimme kutakuinkin seuraavanlaisen keskustelun:

Virkailijatäti: "Missäs sun syntymätodistus on?"
Anni: "Eh, Suomessa ei varsinaisesti myönnetä sellaisia. Minulle sanottiin, että passi riittää."
VT: "Joo, ei riitä. Pitää olla syntymätodistus."
A: "Minulla ei ole semmoista."
VT: "Ootas, käyn kysymässä pomolta neuvoa."

VT: "Joo ei, syntymätodisus tarvitaan. Tai USA:n passi. Onks sulla semmosta?"
A: "Ei ole."
VT: "Miks? Eikös sun aviomies oo kansalainen? Eikös sunkin sillon pitäs olla?"
A: "Aviomies on kansalainen, juu. Se ei valitettavasti tee minusta automaattisesti kansalaista."
VT: "Ai, onpa outoa. No tää sun oleskelulupa on voimassa vain ensi kesään asti. Pitääks sun siis uusia tää?"
A: "Pitää."
VT: "No joo, mut siis sun passissa ei lue esimerkiks sun vanhempien nimiä. Me tarvitaan syntymätodistus. Katsos kun meille a-me-rik-ka-lai-sil-le myönnetään syn-ty-mä-to-dis-tus."
A: "Käviskö virkatodistus? Kas kun meillä Suo-mes-sa on Väes-tö-re-kis-te-ri, jossa säilytetään kansalaisten tietoja (toisin kuin täällä takapajulassa)."
VT: "En tiiä, faksaa se mulle."

Kiirehdin takaisin tuttuun lähiöön faksaamaan tädeille ja sedille virkatodistuksen, jota käytin oleskeluluvan hakuun. Matkalla kirosin jo ihan suomeksi sitä, miten paljon ärsyttää tulla kohdelluksi kuin kakkosluokan kansalainen. Sitten muistin, etten ole edes kansalainen.

Faksasin. Soitin perään. Eivät olleet ehtineet vielä katsoa. Jätin puhelinnumeroni. Soitin uudestaan perään. Ei vieläkään mitään. Odotin neljään asti puhelua, jota ei koskaan tullut.

Illalla uhosin jo muuttavani takaisin Suomeen, jos tämä byrokratiap*ska ei lopu tai ainakin muutu vähemmän p*skamaiseksi. Kyseessä on siis lupakirja, joka antaa minulle oikeudet käyttäytyä tasan samalla tavalla kuin muutkin siviilit. Mistään aseenkantoluvasta tai kierrepotkun luvallisesta käytöstä ei ole ollut edes puhetta!

Ah, joku ehkä muistaa, miten republikaanit olivat saaneet jostain päähänsä, että Obama ei ole syntynyt USA:ssa, eikä sen vuoksi voisi olla presidentti. Obamahan on syntynyt Havaijilla, jossa syntymätodistusta kutsutaan eri nimellä (Certification of Live Birth) kuin joissain muissa osavaltioissa (Birth Certificate). Tästä riitti polttoainetta hupsuimmille konservatiiveille pitkäksi aikaa; mm. Donald Trump lähetti "yksityisetsiviä" Havaijille tutkimaan asiaa. Haha, onneksi tämä asia on jo loppuunkäsitelty ja Obaman amerikkalaisuus todistettu.

Onneksi omakin solmu alkaa olla selvä. Soitin tuossa äsken (taas) poliisilaitokselle ja sain sieltä ilokseni ja yllätyksekseni hyviä uutisia. Nyt voinkin siis palata takaisin laitokselle hakemukseni kanssa ja saan toivonmukaan tänään sieltä jonkinlaisen kortinkin mukaan. Kun kortti on kourassa, voin mennä sovittelemaan niitä uniFormuja!

maanantai 29. elokuuta 2011

Kotirouvailun loppu

Se viimeperjantainen haastattelu meni sen verran hyvin, että henkilöstöpäällikkö soitti perään noin tunti juttutuokion jälkeen. Halusivat tarjota minulle työpaikkaa. Kotihengettären kuvaannollinen essu lensi naulaan välittömästi. Saatoin myös nauttia yhden oluen sohvalla miehekkäästi röhnöttäen.

Koko juttuhan lähti siitä, että erään turvallisuuspalveluita tarjoavan yrityksen palkkalistoilla oleva kaverimme laittoi minulle pari viikkoa sitten viestiä avoimesta paikasta. Toimenkuvaan kuuluisi postinlajittelua ja -jakamista sekä muiden ihmisten, kuten vastaanottovirkailijan tauottamista. Hakivat sosiaalista ja ystävällistä ihmistä, jollaista minäkin osaan kahdeksan tuntia päivässä esittää. Laitoin hakemuksen menemään.

Homma eteni sitten siis siihen pisteeseen, että kävin kehuttavana haastateltavana viime perjantaina. Haastattelijat olivat "very impressed" minun monipuolisesta ansioluettelosta (kiitos kesätyöt!), koulutuksesta ja vastauksista.

En kuitenkaan ole paukutellut henkseleitä hurjan erävoiton takia, sillä tuo on entry level -paikka, eli ihan pohjalta aloitan, joten vaatimustasokaan ei välttämättä ollut ihan päätähuimaava. Nyt minulla on kuitenkin jotain (toivottavasti) mielekästä tekemistä päivisin, ja saanpa vielä siitä hyvästä ihan omaa rahaakin tuhlattavaksi. Orientaatio alkaa huomenna, joten tänään on viimeinen kotirouvapäivä.

S on muuten tainnut olla eniten innoissaan siitä, että joudun käyttämään uniformua (en suostu kirjoittamaan tuota sanaa v:llä, näyttää ja kuulostaa typerältä, sanokaa kielenhuoltajat mitä sanotte!).

torstai 25. elokuuta 2011

I'm Back...

Huhheijaa, jopas tuli taukoa kirjoitteluun! Ensin olin siis kyläilemässä Suomessa, minkä jälkeen mukava ystäväiseni lensi Atlantin yli tänne meille kahdeksi kesälomaviikoksi. Sanottiin eilen heipat. Hulinaa on siis riittänyt, ja niin riittäisi kerrottavaakin.

Koska en tiedä, kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien, tai sen kaiken rikkauden, niin taidanpa napata kiinni blogilleni myönnettyihin palkintoihin! Iso kiitos niistä, piristivät kummasti!

Ensimmäinen tunnustus tuli kivalta maailmanvalloittajalta, hanshulta:


Palkinnon mukana tuli 10 kysymyksen haaste.

1. Suosikkiväri: Vaikea vastata, kun Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen soi päässä. Hmm, ehkäpä vihreä. Tai punainen.

2. Suosikkieläin: Usva ja Lumi.

3. Suosikkinumero: 7.

4. Suosikkijuoma (alkoholiton): Sprite Zero.

5. Facebook vai Twitter?: Facebook. En varmaan edes osaisi twiittailla, ha, kalkkis. Odotan innolla Google+:n maailmanvalloitusta.

6. Intohimosi: Hmm, jääkiekko (LA Kings vs. Pittsburgh Penguins -harjoitusottelu Kansas Cityssä ensi kuussa!) ja salmiakki.

7. Saada vai antaa lahja?: No siis molemmat on kivoja! Paketointi taitaa olla ihan parasta.

8. Suosikkikuvio: Haha, ihanan random. Tähti, vaikka.

9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai!

10. Suosikkikukka: Päivänkakkara.


Toinen tunnustus tupsahti tyylitaituri Sannalta:


Tehtävänä oli listata omia lempijuttuja.

Väri: Pakko varmaan vastata sama kuin tuolla ylempänä, ettei minua pidetä ihan hupsuna. Punainen tai virheä. Tai molemmat.

Ruoka: S:n tekemät hampurilaiset, jos on ihan pakko valita vain yksi. (Tai iskän lasagne...)

Paikka, jossa haluaisin käydä: Olisi varmaan helpompaa valita paikka, jossa en haluaisi käydä (Ruotsi), mutta sanotaan nyt vaikka Yellowstone.

Hyvän pitäisi tietysti antaa kiertää tunnustusten eteenpäinjakamisen merkeissä, mutta juuri nyt ei taida aivokapasiteetti riittää siihen. Tuolta minun seuratuiden blogien listalta taitaa onneksi saada jo vähän vinkkiä siitä, kenestä minä tykkään. :)

Nyt keskityn jännittämään huomista työhaastattelua.

Tui tui.

tiistai 2. elokuuta 2011

Rumpujen pärinää...

Nyt voi lopettaa jännittämisen, sillä arvonta on suoritettu! Olen nauranut ja hymyillyt ja ehkä vähän herkistynytkin (muttei kerrota kenellekään) noita teidän kommentteja lukiessa. Olisin halunnut palkita kaikki, mutta S ei ehkä tykkäisi, jos ostelisin kilotolkulla bbq-kastiketta ja antaisin putelit jollekin muulle kuin hänelle itselleen. Onneksi siis pystyin turvautumaan puolueettomaan arvontaan, eikä minun edes tarvinnut yrittää valkata parasta vastausta, sillä tehtävä olisi oikeasti ollut melkolailla mahdoton. Aika mahtavia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on!

Sitten itse asiaan:

Ensin kirjoitin käsi vääränä.

Seuraavaksi taittelin leikellyt lappuset Hessu Hopo -hattuun, kun en muutakaan arvonta-astiaa löytänyt.

 Morgana voitti!

Ilmoitatko Morgana postitustietosi minulle (sounot(at)gmail.com), niin saan pakettisi matkaan, jahka rantaudun rapakon toiselle puolelle. Jättikiitos vielä kaikille osallistuneille! Kiitos myöskin toiveista ja ehdotuksista, ne ovat jo takaraivossa hautumassa. :)

Savo-lomailu jatkuu tänään mökkeilyn merkeissä, johon tietysti sisältyy saunomista, herkkuruokaa ja ehkä vähän kalijaakin. Kansasissakin pääsee kai tänään saunomaan, sillä Celsius-mittarin on ennustettu kohoavan 42 asteeseen.  Hyhhyh!