It Was a Very Good Year

Jos tulevana vuonna tulee tapahtumaan paljon isoja asioita, niin kylläpä tuntien päästä loppuvana vuotenakin on sattunut ja tapahtunut. Täällä on menty mm. kihloihin ja naimisiin. No biggie.

Jos mennyttä on kiva muistella, niin tänäänpä on hyvä nauttia nykyhetkestä ja haaveilla tulevasta.

Tänään vaihdetaan vuotta mukavien ihmisten seurassa; ei voi valittaa. Käydään ennen hurjia juhlia syömässä vanhempien luona, sillä jouluaaton mässäilyhetket menivät eräältä perheenjäseneltä vähän ohi sairastelun vuoksi. Tänään ei olla ihan koko porukalla enää kasassa, sillä veli karkasi takaisin omille teilleen, mutta potilas on ainakin terve(empi) ja toivottavasti kykeneväinen nauttimaan esim. lanttulaatikosta, jota aion syödä vielä tänäänkin. (Psst... Lanttulaatikosta tuli mieleen, että sain vanhemmilta joululahjaksi esitäytetyn keittokirjasen, josta löytyy reseptit mm. joululaatikoille, iskän lasagnelle ja sinapille, äidin herkkukakuille ja ohrarieskalle. Tulee tuolla rapakon takana tarpeeseen!) Ilta menee sitten jo vähän amerikkalaisemmissa meiningeissä, sillä beer pong -pöytä lähtee meidän mukana juhlimaan.

Entäs se haaveilu sitten?

Ajatukset karkailevat toiselle mantereelle ihan huomaamatta, jatkuvasti. Tänään tapahtuvan rakettienpaukuttelun jälkeen näen seuraavat ilotulitukset Yhdysvalloissa 4. heinäkuuta. Tuleva muutto on koko ajan konkreettisempi ja konkreettisempi. Täytettiin eilen lupahakemuksia kunnon nippu, ja oma passikin on viimein päivitetty nykyiselle nimelle. Olo on yllättävän levollinen ja jopa innostunut.

Meidän ensi kesän häät/lähtöjuhlat/paluujuhlat/valmistujaiset ovat jo ihan hyvällä mallilla, vaikka vasta juhlapaikat ja yösijat on varattu molemmissa maissa. Tekemistä siis riittää, mutta se ei kuitenkaan ahdista yhtään. Vielä.

Tällä hetkellä kuitenkin eletään vuotta 2009, fiilistellään nyt sitä, vaikka tulevaisuus onkin ehkä vähän jännittävämpää. Tämä on ollut erittäin hyvä vuosi. Ja oi niin nopea...

...mutta onneksi aika mullistava.

Vilpitön kiitos menneestä vuodesta ja myötäelämisestä.

Onnellista uutta vuosikymmentä!

Jouluisia juttuja

Äsken aukesi toiseksi viimeinen luukku perisuomalaisesta salmiakkijoulukalenterista. Huomenna aukeaa viimeinen. Huomenna on myös tasan puoli vuotta aikaa siihen, kun S:n lento lähtee Suomesta. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, minä lähden samalla koneella.

Aikaa on oikeasti enää todella vähän. Puoli vuotta saattaa kuulostaa pitkältä ajalta, jos puhutaan esimerkiksi päällään seisomisesta tai karkkilakosta, mutta se ei ole pitkä aika, jos pitää hoitaa kaikki asiansa kuntoon, jotta voisi muuttaa toiselle mantereelle.

Tänä jouluna en kuitenkaan aio keskittyä muuttopuuhiin, vaikka lähtö häämöttääkin jo pelottavan lähellä. Nyt on aika nauttia oikean kuusen tuoksusta (tuoksuu muuten tuossa ihan vieressä), isän tekemän sinapin ja itse paistetun kinkun makuharmoniasta, lanttulaatikosta, lumesta, glögistä, sukuloimisesta, pikkukissan pienuudesta. Vain muutamia juttuja mainitakseni.

On sillä kaikki kotona. Ehkä.

Rauhaisaa joulua.

Sairastelu ei kannata

Ei olla unohdettu edelliseen merkintään kommentoineita, vaikka siltä on saattanut vaikuttaa. Ollaan oltu kiireisinä koulussa ja töissä, ja nyt viimeisimpänä vielä vähän flunssassakin. S palaa siis vielä asiaan!

Sairastelusta tuli mieleen aihe, josta onkin pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa: suomalaiset sairauslomat vs. amerikkalaiset sairauslomat. Meillähän on asiat tältäkin osin vallan messevästi. S on ihmetellyt kerta toisensa jälkeen, miten poissaolon syyksi voi riittää "flunssan oireet". Enemmän sitä on ihmetyttänyt se, että oireiluajalta saa vielä palkkaakin.

Ameriikoissa ei tarvita lääkärintodistusta sairaudesta, eli kyllä flunssan oireet riittävät sielläkin kotiinjäämisen syyksi. Senkus vain soitat pomolle. Call in sick. Sano vaikka, että olet oksentanut koko yön. Helppo nakki. Saattapi vain olla, ettei siltä päivältä tipu sentin senttiä, jos sairastelupäivät on käytetty loppuun.

Kyllähän täällä on isojakin työpaikkakohtaisia eroja sairauslomakäytäntöjen suhteen. Täällä ei kuitenkaan taideta ennalta määritellä vuoden aikana käytettävissä olevia sairauslomapäiviä (korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä). Esimerkiksi S:n entinen (ja samalla nykyinen) työnantaja antaa työntekijöilleen tietyn määrän personal leave -päiviä vuodessa (perustuu tehtyihin työtunteihin). Niitä voi sitten käyttää sairasteluun tai matkailuun (mutta usein virallisesti vain sairasteluun). Työpaikasta riippuen päivien määrä vaihtelee muutamasta päivästä lähemmäs kymmeneen päivään vuodessa. Nämä päiväthän sitten tietysti käytetään usein loppuun, vaikkei sairastelusta olisi tietoakaan... Tai sitten tullaan todella sairaana töihin, että voi käyttää sen sairauslomapäivän vaikkapa rannalla makaamiseen.

*****

Itse sopeudun varmaan aika hyvin amerikkalaiseen tapaan mennä töihin vaikka pää kainalossa. Joka kerran töistä sairauden takia poissaollessani (tämä taisi olla kolmas kerta tälle vuodelle) poden taudin lisäksi huonoa omatuntoa. Minun pitää olla ihan hirvittävän kipeä, etten tunne syyllisyyttä kotona makoilusta.

Vaikken ole ollut tänä vuonna monesti sairaana, sairauslomapäiviä on kuitenkin kertynyt helposti yli sen, mitä useat amerikkalaiset työpaikat tarjoavat. Silti olen saanut palkan jokaiselta sängynpohjalla vietetystä päivästä. Suomessa työntekijöillä on oikeasti aika hyvät oltavat, jos vertailee tilannetta muihin maihin (ei pelkästään Yhdysvaltoihin).

Nyt täytyy keskeyttää tämä ajatuksenvirtailu ja mennä tekemään nuoremmasta kissasta pikkuruiset rukkaset. Kynnet ovat nyt uponneet sen verran useasti allekirjoittaneen reiteen, että... Sormenpäänkin se tuossa lävisti. Syliin pitää päästä, vaikka sitten yhdellä kynnellä sormesta vetämällä...

Amerikkalaista arkea Suomessa

So my wife told me I needed to write about my experience in Finland thus far. Where to start...

Maybe I should start with the people, which is why I came to Finland to begin with, well one person to be exact. Anyways I came and started living with my girlfriend (at the time) and started school. I met a lot of other foreign students that first week of school. The only problem I had was that my situation was so different than theirs. It was hard to have typical “foreign exchange” experience when that wasn't the real reason I came here. I wasn't living in student housing, so I missed all those spur of the moment parties and such. But I did have a “family” here and all of my girlfriend's friends.

Well I probably should cover more meat and potatoes stuff if I ever want to finish writing this. Anyways I have met a lot of Finnish people, and I have been very impressed with them. I could never have imagined going to a place, not speaking the language, and still being accepted as well as I have here. That said it hasn't been easy with the language barrier.

Let me first explain that it was probably fairly stupid to move somewhere and having virtually no knowledge of the local language. I will also admit that having chosen that path I have no room to complain about language barrier situations, since its entirely my problem. I should have learned more Finnish by now, and I don't really have any excuse for that. When I look back 20 years from now I am sure that will be the one thing that haunts me about being here. That I never met my wife's family and friends halfway.

One thing I have learned about myself in this whole experience is how much I hate being completely dependent on other people. I don't mind asking for help, never have, never will. But only in situations where I could do it myself if need be. I depend on my wife for SO much these days that it eats at me. Depend probably isn't even the correct word, need would be better suited for my purpose.

To say I have missed my friends and family would be an understatement. My family and I talk every week on skype, so it doesn't bother me as much as my friends. I have always held my friends close, and they are extremely important to me. I really do believe that I have friends back home that are one of a kind. That burdens my heart most of all, and is what I look forward to most about going back home. Is having all my friends over for a barbeque, drinking and videogames.

Now for more positive stuff. One thing I have always enjoyed is playing games and drinking, you put those two together and you have a very American thing (at least from what I have been told), drinking games. Some of my best experiences here in Finland have been while teaching people to play beer pong, quarters and other games.

I have had some ups and downs while living here, and I have learned a lot about Finland and myself. If anyone had the option to have done what I have, I would highly recommend it.

I really didn't know what topics to cover here, or what specifics. To cover all my experiences or opinions on Finland would take hours and hours of writing, which isn't my forte. I prefer drawn out conversations over beer. So to make it easy for me, why don't you ask me questions and I will answer them.