Puolivuotiskatsaus

Välillä sitä herää siihen, miten hyvin asiat ovatkaan, tämän arjen keskellä. Töistä on aina mukava tulla kotiin; ei siksi, että en työstäni tykkäisi, vaan siksi, että tykkään täällä kotona odottavasta tyypistä aika paljon.

S on ollut täällä nyt vähän yli puoli vuotta. Yhtäkään yötä ei olla vietetty metriä kauempana toisistamme, ja päivälläkin mennään ne yhteiset tunnit melkoista kylkimyyryä. Senpä vuoksi olenkin nyt hereillä, vaikka aamulla on taas herätys puoli kuuden maissa: S ei ole kotona. Mies on viettämässä italialaisen kaverimme läksiäisiä, ja minä jättäydyin fiksuna kotiin, että saisin levättyä ennen työpäivää. Mutta mitä tekee Anni? Neuloo tossuja pian syntyvälle pikkuneidille, katsoo elokuvaa kissa sylissä, kirjoittaa blogia. Vaikka pitäisi olla nukkumassa.

Sitä vaan on tullut niin riippuvaiseksi toisesta, ettei edes nukkumaanmeno tunnu luonnistuvan ilman henkistä kamppailua itsensä kanssa. Onkin aika pelottavaa, että jo pelkkä ilta erossa (kolme tuntia tähän mennessä) saa aikaan vieroitusoireita. Ei tämä voi olla enää tervettä.

Tähän on kuitenkin tultu. Tämän täytyy olla peruja entisistä ajoista, kun yhteinen aika oli varsin rajallista. Onhan tässä havaittavissa myös hippunen itsekkyyttä ja ihan rehellistä ikävää. Kolmen tunnin jälkeen. Se ei ole mitään verrattuna esimerkiksi kuuteen kuukauteen. Saa nauraa. Naurattaa vähän itseäkin.

Muistan välillä hyvin selvästi sen tunteen, kun toinen on kaukana poissa. Muistan matkajännityksen ja -innostuksen, mutta muistan myös ne lähdönhetket. Välillä taas unohdan totaalisesti, että ollaan koskaan erossa oltukaan. Aikamoista pehmolällyä tämä meidän elämä on vieläkin. Saa oksentaa. Oksettaa vähän itseäkin.

Ehkä minun olisi viisainta painua petiin odottelemaan miestä kotiin. Saattaisin jopa saada unenpäästä kiinni, jos tuo kissa lopettaisi mouruamisen. Meidän kissa.

Kukapa olisi uskonut pari vuotta sitten.

En minä ainakaan, vaikka kovasti halusinkin.

Sipsihyllyllä

Käytiin eräänä iltana paikallisessa Prismassa ostoksilla. Kierrettiin hyllyjä ja kerättiin kori täyteen tavaraa. Koska Super Bowl -sunnuntai lähestyi kovaa vauhtia, päätettiin laittaa koriin mukaan myös vähän herkkuja. Vaikka oltiin kävelty sipsihyllyjen ohi ties kuinka monta kertaa ties kuinka monessa kaupassa, mies löysi pakkausten värikimaran seasta jotain uutta, joka alkoi naurattaa häntä.

"Look, it's mega pussy!"

Yum Yum!

Olipa kerran amerikkalainen, italialainen ja suomalainen...

Mitä saa, kun pistetään yksi amerikkalainen, yksi italialainen ja muutama suomalainen pieneen mökkiin? Hemmetin hauskat synttäripirskeet, tietenkin! Käytiin lauantaina pienellä porukalla juhlistamassa S:n saavuttamaa neljännesvuosisataa maaseudun rauhassa. Saunottiin, pyörittiin lumessa, saunottiin vähän lisää, ja sitä rataa. Luulenpa, että S muistaa nämä synttärit aina. Ainakin suurimmaksi osaksi.

Vietettiin ensimmäistä kertaa S:n synttäreitä samassa paikassa. Kaksi vuotta sitten oltiin kyllä jopa samalla mantereella, mutta S oli yksin Marylandissa, joten oltiin Skypessä (vaikkei tosin oltaisi saatu olla virallisesti missään tekemisissä). Vuosi sitten minä olin täällä ja S Kansas Cityssä. Lahjankin sain sille vietyä vasta maaliskuussa.

Nyt en malttanut odottaa lahjan antamista edes viralliseen syntymäpäivään, eiliseen asti. Kaivoin lahjuksen esille perjantai-iltana, kun oltiin kahdestaan kotona. Ostin S:lle hopeisen panssariketjun, jonka epäilin olevan vähän liian lyhyt. Päästiin perjantaina sitten sovittelemaan sitä, eikä se mitään lyhyt ollut! Justiinsa passeli. Kyllä lahjomisesta tulee vain niin hyvä mieli, että joutuu varmaan ostamaan jotain pientä ystävänpäiväksikin...

Viime yönä nukuttiin upouusissa kissalakanoissa. Äitimuori oli ostanut synttärisankarille hienon pussilakanasetin, jossa kuulemma yhdistyy kaksi S:lle tärkeää asiaa: Lumi ja minä. Kaikki me ollaankin päästy siitä jo nauttimaan.

Where's Waldo?

Nyt odotellaan vielä Ameriikan-pakettia kieli pitkällä. Sisällä odottaa ainakin Buffalo Wild Wingsin tulisinta kastiketta, hot wing -kastikkeita sen seitsemää (tai kahta) sorttia, Chipotle Tabascoa... Kuumat tunnelmat tiedossa.

Lentolippurintamalle kuuluu muuten sellaista, että S:n äiti oli ostanut eilen Kansas City - Helsinki - Kansas City -lentonsa. Itse ajattelin ostaa Helsinki-lähtöiset lippuseni ensi kuussa. Niin, olen siis melko vakaasti päättänyt lähteä kesäkuussa käymään mahdollisilla tulevilla kotiseuduillani. Se olisi teemaan sopivasti aika messevä synttärilahja itselleni. Vielähän tässä tosin ehtii muuttaa mielensä. Kerran jos toisenkin.

Aina oppii uutta

Moikka taas. Selvittiin laskettelureissusta a) hengissä b) kaikki raajat ehjinä c) toiveikkaina lähteä joskus uudestaankin.

Lähdettiin matkaan perjantaina töiden jälkeen. Ajeltiin kauniissa ja aurinkoisessa pakkassäässä kohti pohjoista, S tosin puolet matkasta uinuen. "Etelän" suolattuja teitä aika paljon ajelleena minua huvitti, miten paljon paremmassa kunnossa suolaamattomat tiet olivat tuolla vähän ylempänä. Vitostiellä sai jopa ajaa satasta, vaikka tie oli talvinen kuin mikä. Suolaus on välillä näköjään vähän turhaa.

Kuulin matkalla paljastuksia S:n elämästä. Se kyseli minulta Kajaanin tienoilla, mikä mahtaa olla Kuun alla loistava tähti. Kerroin sen olevan Venus. S innostui ja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Venusta, ainakaan tietoisesti. Illan pimennyttyä saavuimme "poron kääntöpiirille". S kertoi, että oli vielä 12-vuotiaana luullut porojen olevan satuolentoja.

Päästiin turvallisesti perille vähän ennen seitsemää, ja tietysti suoraan herkkupöytään. Gulassi maistui matkalaisille varsin mainiosti. Saunassakin käytiin. S ehti jo kysyä minulta melko huolestuneeseen sävyyn, mahtaako mökissä olla sauna. Nauroin tietysti päin naamaa, ennen kuin tajusin, että kysymys oli oikeasti vilpitön. Selitin, että Suomesta on aika vaikeaa löytää mökkiä, jossa löylyhuonetta ei ole.

Lauantaina, eli eilen, herättiin kirpeään pakkaseen. Sää ei kuitenkaan estänyt meitä ostamasta hissilippuja (puoleen hintaan!). Käytiin perjantai-iltana harjoittelemassa mäenlaskua rinteenjuurella, joten S oli lauantaina toista kertaa laskettelusuksilla. S oli oikea mallioppilas ja kuunteli opettajaansa/opettajiansa. Kun ottaa huomioon, että S hiihti lumella neljättä kertaa elämässään, eilinen suoritus oli huikea.

S valmistautumassa päivän koitokseen.

Tassa valissa taytyy vaihtaa tietokonetta miehen kanssa. S:n tietokone oikuttelee jostain syysta Skypen kanssa, joten tehtiin valiaikaiset vaihtokaupat, silla miekkonen juttelee parhaillaan vanhempiensa kanssa. Pahoittelut tiettyjen kirjainten puuttumisesta.

Oltiin eilen rinteessa melkoinen tovi. Valilla piti kayda lammittelemassa mokissa ja tietysti rinneravintolassa. Rommikaakao maistui ihan kohtalaisen hyvalle, varsinkin, kun olen ollut melkoisessa flunssassa viime aikoina. Saunassakin kaytiin lammittelemassa kahteen otteeseen. Onneksi mokki oli niin lahella rinnetta kuin vain mahdollista.

Oli ihan kaunista.

Laskettelukarpanen taisi puraista tuota tasaisten maiden miesta ihan kunnolla. Punaiset rinteetkin menivat eilen jo mallikkaasti ilman kaatumisia. Itse olen aina tykannyt laskettelusta, joten on todella mukava, etta voidaan jakaa tama harrastus.

Ensimmaista makea odotellessa.

Viikonloppu oli siis kaikenkaikkiaan loistokas. Tanaan kaapattiin Lumi matkan varrelta kyytiin ja ajettiin takaisin Kuopioon. Koko perhe on koolla taas, ja nyt odotellaan Super Bowlin alkamista. Otin huomisen vapaaksi, jotta voisin hyvilla mielin valvoa koko yon. Ja mehan valvotaan. Kylla Suomessakin voi olla vahan amerikkalainen.